Tänään peilistä katsoi hirviö

Yleensä suhtaudun itseeni positiivisesti ja olen tykännyt naisellisesta kehostani. Ja olen kovasti paasannut positiivisen kehonkuvan suhteen, ikään kuin se itselläni olisi itsestään selviö. Tänään kuitenkin päivällä katsoin itseäni alasti peilistä kirkas luonnon valo valaistuksena, enkä tykännyt näkemästäni. Ihoni oli jotenkin taikinamainen, selluliittinen, ihan kalpea ja ohut, verisuonet kuulsivat lävitse, tukka ihan paskanen ja ohut, sekä naama punakka iholtaan.. Mietin, että miten hitossa minut kukaan mies koskaan huolisi, vaikka yleensä koenkin itseni viehättävänä vastakkaisen sukupuolen silmissä. Tänään kuitenkin näytin kamalalta, en laisinkaan siltä, mitä media ja mainokset antavat kuvastoineen ymmärtää seksikkään ja kauniin nuoren naisen näyttävän. Noh, sitten lähdin pinna kireenä lenkillä juoksenteleen auringon paisteeseen ja lenkin jälkeen olo olikin helpottunut. Edelleen olen harmissani siitä miltä näytin ja näytän, mutta kyllä tämä tästä. Viimeisteen ensi viikolla taas joku päivä sellainen positiivinen ja kiva fiilis ja osaan hyväksyä itseni taas paremmin. Onko teillä tällaisia päiviä tai hetkiä, että oma ulkonäkö oksettaa? Mikä teitä oksettaa omassa ulkonäössä? Syytän tästä mediaa ulkonäkö teollisuuksineen ja mainontaa. Ne voivat saada ihmiset tuntemaan olonsa riittämättömäksi ja jopa vastenmieliseksi omasta ulkonäöstä. Vaikka eihän siihen tosiasiassa syytä kenelläkään olisi. Ollaan kaikki tätä samaa eläinlajia ja näytetään sen mukaisilta, mutta kuitenkin ollaan jokainen oma ainutlaatuinen yksilömme ja siten poiketaan vähän toisistamme.