Lue keskustelun säännöt.
Tavoitteleeko ihminen viimekädessä aina onnellisuutta?
27.02.2016 |
Voidaanko sanoa, että mitä ikinä ihminen sitten tavoitteleekin, se on aina juuri se, mikä tekee hänet onnelliseksi? Esim. jotkut buddhalaismunkit ja hindulaiset askeetikot tavoittelevat kärsimystä, sen kokemista ja siinä elämistä – voidaanko tällöinkin sanoa, että heille kärsimys on sitten se, joka tekee onnelliseksi?
Vai onko sittenkin niin, että tällainen hahmotustapa perustuu virhepäätelmään: lähdetään valmiiksi oletuksesta, että ihminen tavoittelee aina onnellisuutta, ja sitten todetaan, että näin ollen ihmisen tavoittelema asia on se, joka tekee hänet subjektiivisesti onnelliseksi?
Esimerkiksi, pidätkö mielekkäänä subjektiivista väitettä "Todellinen onnellisuus kätkeytyy kärsimykseen?" tai "Se joka on köyhin, on oikeasti onnellisin" tms.? Vai onko onnellisuus jotain tiettyä, objektiivisesti mitattavaa, jolloin voidaan ykskantaan todeta, että esim. rajuissa fyysisissä kivuissa ja jatkuvassa puutteessa ja nälässä elävä ihminen ei ole onnellinen?
Kommentit (3)
En pidä mielekkäänä väitteitä, että todellinen onnellisuus kätkeytyy kärsimykseen jne. Onnellisuus on objektiivinen tila. Jos joku tavoittelee kärsimystä, kurjuutta ja köyhyyttä, hän ei tavoittele onnellisuutta, ja jos hän saavuttaa tavoitteensa ja elää kärsimyksessä, kurjuudessa ja köyhyydessä, hän ei ole onnellinen, vaikka on saanut haluamansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä mielekkäänä väitteitä, että todellinen onnellisuus kätkeytyy kärsimykseen jne. Onnellisuus on objektiivinen tila. Jos joku tavoittelee kärsimystä, kurjuutta ja köyhyyttä, hän ei tavoittele onnellisuutta, ja jos hän saavuttaa tavoitteensa ja elää kärsimyksessä, kurjuudessa ja köyhyydessä, hän ei ole onnellinen, vaikka on saanut haluamansa.
Jatkan vielä, että sellainen, jolla on perusmenoihin tarpeeksi rahaa, läheisiä ihmisiä, parisuhde ja lapsia sekä terveys on onnellisempi kuin sellainen, jolla ei ole perusmenoihin tarpeeksi rahaa, ei läheisiä ihmisiä, on lapseton sinkku ja sairastaa jotain sairautta. Vaikka jälkimmäinen väittäisi olevansa onnellinen ja ensin mainittu väittäisi olevansa onneton, silti objektiivisesti ensin mainittu on onnellisempi kuin jälkimmäisenä mainittu.
Eiköhän jokaisella ole se oma juttu, mitä tavoittelee. Hyvin moni tavoittelee turvallisuutta. Tekee kaiken sen eteen, että tuntee olonsa turvatuksi. Onko turvallisuuden tunne onnellisuuden määritelmä?
Tai sitten ihminen ei tiedä mitä onnellisuus on, joten hän tavoittelee kärsimyksen minimointia.