Miten hankitte tonttinne?

Me löysimme tonttimme ystäväperheemme antaman vinkin myötä. Heidän naapurinsa lohkoi isosta (vanhan maatilan) tontistaan kaksi ok-talon rakennuspaikkaa, joista me onnistuimme ostamaan toisen. Vai olikohan onnistuja sittenkin myyjä: palanen maata maksoi meille lähes 100 000? Tuon halvemmalla emme tosin olisi kotikaupingistamme tonttia löytäneet muutoin kuin satumaisella onnella kaupungin tonttiarpajaisissa.

Me ollaan etsitty omaa tonttia vuoden verran. Asutaan Nokialla ja näistä Tampereen lähikunnista siis tonttia metsästimme. Osallistuimme yhteen arvontaan viime keväänä ja päästiin varasijoille, mutta niin kauas, ettei meille koskaan tonttia tarjottu.



Nyt joulun alla onnesti toisessa tonttiarvonnassa ja rakentaminen siis aloitetaan ensi kesänä. Saatiin vielä onnekkaina juuri se tontti kyseiseltä alueelta, jota eniten haluttiin. Vieläkin on vaikea uskoa, että tällainen mäihä kävi. Hintakaan ei ole paha, 18 euroa neliöltä ja tontti on meillä 1060 neliötä. Yksityiseltä tontit täällä päin tällä hetkellä 50 000 e -> eikä niiden tarvitse olla edes paljoa 500 neliötä suurempia plänttejä...

ajeltiin ympäri kuntaa mukavilla alueilla, käytiin kunnan maankäyttötoimistossa tutkimassa karttoja ja kysymässä kuka ko. maan omistaa jos nähtiin että oli kaavoitettuna asuinrakennuksille ja rohkeasti soitettiin josko olisi ajatellut myyvänsä jne...sitten löytyikin vahingossa kiinteistövälittäjältä :)

ostettu omaksi mutta jaossa kaupungilta saatu. Meillä valinna perusteena on lapsiluku, varallisuus(ei saa olla liian köyhä rakentamaan mutta ei liian rikaskaan...), asunnon koko, asumismuoto jne. Eli hakijat pistetytetään näiden mukaan ja sitten tontin jaetaan järjestyksessä. Kahdella lapsella saatiin surkea tontti. Kolmella aivan mahtava!

Isoja edullisia tontteja on myynnissä niin kunnalla kuin yksityisilläkin omistajilla.



Jo siis kiinnostaisi asua maaseudun rauhassa, n. 120 km päässä Helsingistä viihtyisässä, kauniissa kylässä (moottoritie vieressä, ajoaika kehä kolmosen tuntumaan n. reilu tunti), niin käy katsomassa tonttipörssiä sivuilla

http://www.phnet.fi/kylat/urajarvi/

Olimme seuranneet alueen tonttikauppaa jo pitkään. Yhdestä tontista teimme tarjouksen, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten lehteen tuli ilmoitus toisesta tontista toiselta myyjältä eräänä sateisena sunnuntaina. Kävimme paikan päällä katsomassa pilkkopimeässä ja seuraavana päivänä pyysimme mieheni isää käymään katsomassa onko rakennuspaikkaa hyvä talolle. Teimme tarjouksen, joka oli noin 80 % pyydetystä hinnasta ja sopiva alueen keskihintatasoon nähden. Tarjous hyväksyttiin päivässä.

Ensin mietimme mitä halusimme. Miehellä työ Espoossa joten päätimme että

- Haemme tonttia Espoosta, Länsi-Vantaalta, Kirkkonummelta tai Klaukkalasta.

- Mietimme maksimihinnan

- Mietimme minimipinta-alan

- Seurasimme päivittäin kiinteistövälittäjillä olevia tontteja

- Muutamasta kiinnostuimme, mutta niiden kaavoissa oli ' vikaa' eli liian suuri tehokkuusluku (liikaa naapureita liian tiheästi), väärä kaava tarpeisiimme tai viereen kaavoitettu julkisia rakennuksia.

- Noin vuoden jälkeen löysimme etsimämme ja tästä ei koskaan muuteta pois.

" maanomistajalta" . Ilmoitus oli sunnuntain hesarissa ja tehtiin tarjous sunnuntaina ennen klo 10. Tarjottiin ensin alle pyynnin, mutta ei suostunut ottamaan vastaan, koska niin moni muukin oli tulossa katsomaan meidän jälkeen, joten tarjosimme sitten sen mitä pyysikin. Tontti oli parin sadan metrin päässä nykyisestä asunnostamme alueella, missä tyhjiä tontteja ei pahemmin enää ole (meidän tontti lohkottu vanhasta isommasta tontista), ja meidän oli pakko saada se. Myöhemmin kuulimme, että nopea päätös kannatti, koska meidän lisäksi kaksi muutakin oli valmiita ostamaan sen samana päivänä. Eli näin Espoossa, muualla ehkä ei tarvitse toimia näin nopeasti eikä maksaa ihan sitä mitä pyydetään.

Kuulimme tuttavalta että eräs heidän tuttava myy tonttia, tarjosimme sen mitä pyydettiin vaikka tuntui kalliilta. Mutta hyvä niin, koska nyt samalla alueella Espoossa tonttien (jos niitä on) hinnat ovat kyllä meidän saavuttamattomissa...

Lopulta löydettiin " järkevä" ei siis unelmien tontti.

Sijainti Vantaalla ja hinta paljon enemmän kuin alunperin ajateltiin.

Suurin osa tonteista menee puskaradion kautta ja nekin (hyvät) mitkä nettiin saakka pääsevät menevät yleensä heti. Jos on pidempään myynnissä niin hinta on silloin liian korkea.



Miettikää aluksi ihan ehdoton hintayläraja ja sitten kun löydätte mieleisen niin ostatte sen heti. Meillä meni aluksi muutama hyvä tontti sivu suun jahkailun takia.

Harrastimme myös ajelua kivoissa paikoissa ja bongattiin tyhjiä tontteja. Niiden omistajat sitten selvitettiin kaupungilta ja otettiin yhteyttä omistajiin. Kaikissa tosi tylyjä vastauksia tyyliin " olette kolmannetkymmenet jotka kysyy" tai sitten hinta lähti ihan käsistä.

Esimerkkinä pappa joka möi savipellon nurkkaa (900m2) sadalla tuhannella ja sillä hinnalla kuulemma vain meille ; )



Tontin etsintä oli yksi elämäni turhauttavimmista kokemuksista, mutta silti on vieläkin pakko katsoa sunnuntain hesari läpi!

Muihin verrattuna meillä oli todella helppoa. Vanhempien tontista lohkottiin meille 1000 neliön tontti. Isoisä oli ostanut sen verran ison tontin että siitä riittäisi vielä siskollenikin jos joskus haluaisi tänne päin rakentaa. Vapaita tontteja tältä alueelta olisikin muuten ollut mahdotonta löytää.

Vanhempien tontista lohkottiin meille palanen. Tontilla olisi vielä paljon rakennusoikeutta, joten naapureiden ostotarjouksiin joutuvat vanhempani useinkin vastaamaan kieltävästi. Ymmärrän hyvin kipakoita kommentoijia! Espoossa kun kasvimaan paikalle haluaisi joka toinen talonsa pystyttää....

Me saimme Pohjois-Suomessa kaupungin vuokratontin laittamalla hakemuksen menemään silloin kun oli hakuaika. Saimme tontin miltei viimeisinä, mutta saimme kuitenkin. Vuosivuokra n. 600 e. Periaatteena oli, että ne saavat joilla on eniten lapsia ja pienin asunto - meillä kaksi lasta ja silloin 71 neliötä. Että vähän on eri systeemit kuin eteläsuomalaisilla! :-) Onneksi näin, sillä meidän budjetissa ei olis ollut euroakaan laittaa omaan tonttiin joten talo olisi jäänyt haaveeksi.