Omaisista ei haluta huolehtia

Suomalaisten oma supersankari on Yhteiskuntamies, hänen apuunsa jaksetaan luottaa kaikissa ongelmissa.

Haluaisin ja yritän parhaani mukaan, mutta valitettavasti omien sairauksieni ja elämäntilanteeni vuoksi resurssit eivät riitä huolehtimaan niin hyvin kuin olisi tarve. Koen että parempi on pyytää apua kuin kuluttaa itsensä niin loppuun, että lopulta tarvitsee jonkun huolehtimaan itsestäänkin.

No kun se famu ja vaari ei ole koskaan ollut kiinnostunut meidän hyvinvoinnista saati lapsenlapsistaan millään tavoin, vaan ne omat harrastukset ja muut menot on olleet tärkeämpiä, niin miksi meidän pitäisi nyt olla kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan?

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, onko tuttu lause?!

Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?

Miten huolehdit, jos vanhemmat asuvat vaikkapa Rovaniemellä ja olet itse töissä Helsingissä? Lapset eivät enää jää välttämättä asumaan synnyinpaikkakunnalleen, vaan lähtevät opiskelemaan ja sitten töihin satojen kilometrian päähän kotipaikkakunnaltaan. Töitäkään ei kotipaikkakunnalta välttämättä löydy. Vanhemmat eivät taas halua muuttaa pois kotipaikkakunnalta, jossa ovat asuneet vuosikymmeniä. Tässäpä ongelma, joka on vaikea ratkaista tai pikemminkin ratkaisua ei ole.

Kyllä moni huolehtii. Ja tehdäänhän heistäkin juttuja välillä. 

Ja taas palsta täynnä seliseli juttuja. Alkuperäisen artikkelin tai blogin olisit muuten ap voinut liittää...

minä huolehdin mutta en kyllä jaksaisi kun ihminen on kokoajan negatiivinen valittaja ja perus äreä. Kiristä omaa pinnaa ihan helkustisti. Asiat pitäisi aina tehdä hänen tavallaan ja silloin kun hän haluaa ja papatus päälle kun niin ei tapahdu. En esim. jaksa ruohikkoa leikata monta kertaa viikossa yli 2000 neliötä yms. Nykyisin sanon että teen silloin kun lystään tai olen tekemättä. 

Mun mielestä niistä huolehditaan liikaakin. Monella menee oma elämä hukkaan kun pitää jatkuvasti olla hoitamassa niitä vanhuksia ja niitten asioita. Monet ei ikinä pääse edes naimisiin johtuen myös siitä ettei mikään ehdokas kelpaa niille vanhuksille. On se niin sääli kun elämä menee hukkaan. 

Se on sitä ihanaa hyvinvointivaltiota. Monelle se tarkoittaa, että minä voin hyvin ulkoistaa kaiken vastuun yhteiskunnalle. Jos nyt vanhus saa sairauskohtauksen ja kaatuu, niin minähän astun yli ja luotan, että kyllä joku pelastuslaitos hoitaa, kun tässä sentään on verot maksettu.

Eniten on kokemuksia siitä että niitä hoidetaan liikaa. 

On olemassa huonoja vanhempia, eikä ne muutu sen paremmiksi iän myötä. Yleensä vaan pahentuvat. On typerää vaatia esim. alkoholistin, mielenterveysongelmaisen tai persoonallisuushäiriöisen vanhuksen omaisia huolehtimaan vanhuksesta, kun se omainen on todennäköisesti saanut p****a kohtelua siltä vanhukselta vuosikymmeniä. Yleensä: niin makaa kuin petaa, eikä kukaan ilman syytä jätä omaa vanhempaansa ilman apua.

"On myös hyvä välillä muistella, kuka huolehti pojasta tai tyttärestä näiden potiessa lapsena kuumeet ja ripulit. Aivan. Se sama äiti tai isä, joka nyt vuorostaan tarvitsee huolenpitoa vanhuksena, Himanen herättelee."

No jaa, meillä se isä ei olisi voinut vähempää välittää, ja äiti suuttui kun sairastuin. Pari kertaa meinasin henkeni heittää, kun sairaalahoitoa vaativassa tilassa eivät viitsineet kuljettaa paria kilometriä lääkäriin. Että niin, todellakin "muistelen kuka huolehti" vai huolehtiko...

Minä en ainakaan aio huolehtia omista vanhemmistani narkkarista ja alkoholistista. Laitokseen vaan ja tuskin käyn edes katsomassa. Lastenhoitajia heistä ei ikinä tule.

On olemassa monia syitä miksi omista vanhemmista ei haluta huolehtia ja mielestäni sitä on törkeä edes vaatia. Suhteen kuuluu perustua rakkauteen ei velvollisuuteen ja se että ollaan samaa sukua ei tarkoita rakkautta.

Jos vanhemmat ovat todella törkeitä, tehneet hallaa lapsilleen henkisen ja/tai fyysisen väkivallan muodossa, eivät tukeneet tai kannustaneet lapsia elämissään ja käyttäneet hyväkseen likasankoina purkaessaan omaa henkistä pahoinvointiaan, ei ole esim. tällaisessa tilanteessa mitenkään odotettavaa, että lapset tai lapsen lapset haluaisivat holhota tällaisia vanhempia tai isovanhempia. Jos vanhemmat ovat kohdelleet lastaan hyvin ja rakastavasti, on tällöin varmaan ihan itsestään selvää, että lapsi itse _haluaa_ vanhempiaan olla hoivaamassa, kun joutuvat ne vanhenevat. Mutta jos lapset eivät halua hoitaa vanhempiaan tai isovanhempiaan, on siinä mielestäni äidillä ja isällä tai mummolla ja vaarilla itsellään peiliin katsomisen paikka ja pohdittavana, että mitäs sitä onkaan tullut tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa huonoja vanhempia, eikä ne muutu sen paremmiksi iän myötä. Yleensä vaan pahentuvat. On typerää vaatia esim. alkoholistin, mielenterveysongelmaisen tai persoonallisuushäiriöisen vanhuksen omaisia huolehtimaan vanhuksesta, kun se omainen on todennäköisesti saanut p****a kohtelua siltä vanhukselta vuosikymmeniä. Yleensä: niin makaa kuin petaa, eikä kukaan ilman syytä jätä omaa vanhempaansa ilman apua.

Juuri näin! 

Ei kukaan unohda vanhempiaan. Mutta jos ne on ollut täysiä kusipäitä niin sitten niitä on pakko unohtaa. Niin sitä makaa kuten on pedannut itselleen 

Mun vanhemmat ja isovanhemmat on sellaisia, että arvostavat saamaansa aikaa ja apua. Heitä autan mielelläni ja voisin tarvittaessa asua saman katon allakin, kun ovat kykeneviä kompromisseihin.

Puolison vanhemmat taas on ihan eri maata. Kaikki pitäisi tehdä puolesta, kun ei itse jaksa (sanovat itse näin). Kaikki pitää tehdä heidän aikataulullaan ja tavallaan, muuten marmatetaan vaikka lopputulos olisi yhtä hyvä. Jatkuvasti valitetaan kuinka vaikeaa elämä on, mutta mitkään ehdotukset elämänlaadun parantamiseksi (kotipalvelun asiakkuus, muutto parempaan asuntoon jne.) eivät kelpaa. Vaivoista valitetaan koko ajan, mutta hoitoa ei usein haeta. Jos hoitoa haetaan, se ei olekaan "hyvää". Yksinkertaisinkin omahoito on ylivoimaista (ellei kyseessä ole pillerin nielaisu), jolloin elintapasairaudet pahenevat ja niistä seuranneiden ongelmien perusteella vaaditaan lisää passausta jälkikasvulta. Ihmettelevät, miksi muutimme asumaan kauemmaksi heistä ja miksi lapsensa väittää ettei ehdi kylään useamman kerran viikossa, kun eihän hänen nyt kotona tarvitse ikinä mitään tehdä. Onneksi puolisollani on sisaruksia, niin jakautuu ulinat tasaisemmin. Ja tosiaan, kaikki perheet käyvät kylässä ja auttamassa, mutta sekään ei tunnu riittävän.

Eli yksinkertaisuudessaan hankalat vanhukset saattavat todella imeä kaiken irti jälkikasvustaan. Toki tilanne saattaisi olla eri, jos vanhuksen ainoa vaihtoehto olisi asua saman katon alla ja olla aidosti riippuvainen nuorempien työpanoksesta. Tällöin voisi sitä kiitollisuuttakin ilmaantua.

Ymmärrän hyvin mikseivät jotkut ole valmiita auttamaan ollenkaan. Niin makaa kuin petaa.

Ennen oli laissa, että lasten on huolehdittava vanhemmistaan. Poistettiin laista 60-luvulla. Luulen, että nyt säästöjen Suomessa se tulee uudelleen lakiin.

Kaverini äiti asui tehostetussa palveluasumisessa. Kyllä ne sieltä usein kaverilleni soittivat, että sinne täytyy viedä kaikenlaista koko ajan. (Esum siyä ja tätä vaatetta. Niitä hävisi pesukierroksilla ja kului rikki) Mitä olisi tehty, jos olisi asunut kauempana.

Kyllä poliitikot ovat puhuneet, että omaisten työn ja vastuun osuutta ollaan lisäämässä. Tulee muuten niin kalliiksi.

Voihan se psykopaatti ja narsisti olla se lapsikin. Vanhempi tehnyt parhaansa, mutta lapsi itsekäs.