Omaisista ei haluta huolehtia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä poliitikot ovat puhuneet, että omaisten työn ja vastuun osuutta ollaan lisäämässä. Tulee muuten niin kalliiksi.

No mä maksan mieluummin vaikka sakot, kun olen niiden paskiaisten kanssa tekemisissä. Vai saako sakot kuitata niillä terapialaskukuiteilla, joita ihanien vanhempieni vanhemmuudesta aiheutui?

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli laissa, että lasten on huolehdittava vanhemmistaan. Poistettiin laista 60-luvulla. Luulen, että nyt säästöjen Suomessa se tulee uudelleen lakiin.

Ei ole pelkoa että tulisi.

Tiedän naisen, joka on tehostetussa palveluasumisessa. Hänen tyttärensä asuu Englannissa ja poikansa on täysin alkoholisti.

Apua saa rahalla. Pitää muuttaa lainsäädäntöä niin, että ensin käytetään ihmisen omar varat ja omaisuus hoitoon ja vasta sen jälkeen yhteiskunta maksaa.

Ei siitä hoitamattomuudesta sakkoja tylisi, vaan lasku hoidosta.

Ennen sisarukset ottivat vuodeksi vuorotellen luokseen asumaan tai maksoivat hoidosta johonkin yksityiseen täysihoitoon.

Ne, joilla ei ollut lain velvottamia jälkeläisiä, joutuivat vaivaistaloon.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä hoitamattomuudesta sakkoja tylisi, vaan lasku hoidosta.

Ennen sisarukset ottivat vuodeksi vuorotellen luokseen asumaan tai maksoivat hoidosta johonkin yksityiseen täysihoitoon.

Ne, joilla ei ollut lain velvottamia jälkeläisiä, joutuivat vaivaistaloon.

Miten esim. työtön lapsi maksaa vanhuksen hoitomaksut? Ei tule tapahtumaan.

Mummoni on vanhainkodissa, häne kolme lastaan on elossa ja hyväkuntoisia. Kaikki asuvat matkojen päässä. Minä asun lähellä ja minua painostetaan pitämään huolta mummosta. Mutta. Minulla on työ ja perhe, alaikäisiä lapsia + aikuisia ja kaksi lastenlasta.  Miehellä matkatyö. Tähän yhtälöön en oikein tahdo löytää aikaa mummosta huolehtimiseen. Tulkoot rangaistus sitten taivaan porteilla kun en jaksa ja ehdi pitää mummosta huolta.

Omaisuutta ei pidä käyttää hoitomaksuihin. Se olisi epäreilua, että toinen käyttäisi säästöjään ja toinen olisi eläissään tuhlannut rahansa ja asuisi vieressä ilmaiseksi.

Hoitomaksu vaun eläkkeen suuruuden mukaan äräytyvänä on reilua.

Jos omaisuus menisi, eivät omaiset perinnön toivossa hoitaisi tätäkäön vertaa, kun olisivat saaneet.lahjoituksena jo kaiken

Ensiksi kerrottakoon, että minä aivan ehdottomasti haluan auttaa vanhempiani kaikin mahdollisin tavoin sitten, jos/kun tilanne vaatii.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi se olisi minun velvollisuuteni. Vanhemmat toki ottivat kantaakseen velvollisuuden huolehtia minusta, kun hankkivat minut, mutta minun mielipidettänihän ei kukaan kysynyt, eli vastavuoroista velvollisuutta ei kaiken järjen mukaan syntynyt, pelkkiä oikeuksia.

Jos vanhemmat hankkivat lapsia vain ilmaisen hoitajan ja seuranpitäjän toivossa, ovat he suoraan sanottuna hieman tyhmiä: rakastavallekin lapselle kehittyy oma tahto, joka ei välttämättä käske miellyttämään vanhempia. Vanhemmat toki ovat minullekin tarjonneet elämän puitteet, tarjonneet kodin ja ravinnon, mutta tämähän on itsestään selvyys, jos lapsia päättää hankkia. Ei mitään vaihtokauppaa.

Työtön lapsi ottaa tietty luokseen asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Työtön lapsi ottaa tietty luokseen asumaan.

Alkoholisoituneen, väkivaltaisen narsistin? Ei muuten ota.

Suurimmassa osassa ihmiskuntaa lapsia tehdään nimenomaan siksi, että pitävät huolta sitten vanhana. Eihän tämän ajatuksen nyt niin vieraalta pitäisi kuulostaa.

Karttamassa? Tarkoittanet ap kärttämässä...

Minä en kärtä yhtään mitään. Olen valmis auttamaan järjestelyissä, joissa vanhempani käyttävät omaisuutensa hankkiakseen kotiin palveluita. Vanhempani ovat jo 80-90 -vuotiaita, äidillä on Alzheimer.

Vanhempani itse päättivät viisi vuotta sitten muuttaa yli 400 kilometrin päähän minusta ja siskostani. Se oli heidän tietoinen valintansa, vaikka silloin moneen kertaan kehotin miettimään asiaa, koska emme voi heitä täältä käsin juurikaan itse auttaa.

Joten nyt tilanne on, että käymme vuorokuukausina katsomassa heitä. Meillä on omat perheet elätettävänä ja hoidettavana, se ei ole mitään seli-seli-seliä. Kukas heidät sitten elättää ja hoitaa, jos meistä jompi kumpi ottaisi loparit duunista ja lähtisi vanhempien naapurustoon yhteiskunnan elättämäksi omaishoitajaksi? Viisikymppinen kun luopuu vakiduunistaan, hän ei enää koskaan välttämättä uutta työpaikkaa saa. Yhtekunta joutuisi elättämään minua tai siskoa siten hautaan saakka, vanhemmista aika jättää kumminkin kymmenen vuoden sisällä.

Joten ei, se ei ole helppo yhtälö, vaikka joku niin kuvitteleekin.

On tavallista että Suomessa aikuisilla on kokopäivätyöt, joten jää nyt siinä sitten vanhusta vahtimaan esim. päiväksi kotiin. Tässä ei myöskään huomata että jopa hyvin tavallisen sairauden vuoksi vanhus voi tarvia hyvin paljon hoitoa sekä valvontaa. Myös parantuminen voi olla hidasta. Miksi siitä terveydenhuollosta sekä vanhushuollosta maksetaan koko ikä veroja jos yhteiskunta ei halua tehdä mitään.

Tässä on nyt taas se oletus että täydet verot pitäisi maksaa, mutta yhteiskunnan ei tarvitse antaa mitään palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön lapsi ottaa tietty luokseen asumaan.

Alkoholisoituneen, väkivaltaisen narsistin? Ei muuten ota.

Tai silloinkin, kun tämä työtön lapsi asuu halvimmassa mahdollisessa 15 neliön murjussa kaukana palveluista ja ainoa tulonlähde on sosiaalietuudet, jotka nekin hädintuskin riittävät itsensä elättämiseen? Miten se liikuntarajoitteinen, erityistä hoitoa ja huolenpitoa tarvitseva vanhus siihen yhtälöön sopii?

Hupaisa kuvitelma ap:lla, että kaikki eläkeläiset haluaisivat muuttaa asumaan vieraalle paikkakunnalle tyttärensä kotiin. No ei halua! Pakottaako pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa ihmiskuntaa lapsia tehdään nimenomaan siksi, että pitävät huolta sitten vanhana. Eihän tämän ajatuksen nyt niin vieraalta pitäisi kuulostaa.

Näinhän se menee, mutta velvollisuus huolenpitoon on vain vanhemmalla.

"On myös hyvä välillä muistella, kuka huolehti pojasta tai tyttärestä näiden potiessa lapsena kuumeet ja ripulit. Aivan. Se sama äiti tai isä, joka nyt vuorostaan tarvitsee huolenpitoa vanhuksena, Himanen herättelee."

Minä en pyytänyt syntymään tähän maailmaan. Totta hemmetissä vanhemmat, jotka ovat päättäneet hankkia lapsia, huolehtivat heistä heidän ollessaan lapsia. Se on velvollisuus tuon valinnan seurauksena. Eikä siitä pidä jäädä kiitollisuudenvelkaan.

Vierailija kirjoitti:

"On myös hyvä välillä muistella, kuka huolehti pojasta tai tyttärestä näiden potiessa lapsena kuumeet ja ripulit. Aivan. Se sama äiti tai isä, joka nyt vuorostaan tarvitsee huolenpitoa vanhuksena, Himanen herättelee."

No jaa, meillä se isä ei olisi voinut vähempää välittää, ja äiti suuttui kun sairastuin. Pari kertaa meinasin henkeni heittää, kun sairaalahoitoa vaativassa tilassa eivät viitsineet kuljettaa paria kilometriä lääkäriin. Että niin, todellakin "muistelen kuka huolehti" vai huolehtiko...

Musta huolehti nyt jo edesmennyt mummoni. (Jonka tyttären nämä asiat olisi pitänyt tehdä.)

Tiedän yhden alakoulun open, joka hoitaa dementti-isäänsä ja vie isänsä koulupäivän ajaksi johonkin vanhusten päiväkeskukseen.