Omaisista ei haluta huolehtia

Menkää Amurin työläismuseokortteliin. Siellä asui yhdessä huoneessa perhe, mummo ja vuokralainenkin. Siis kaikki yhdessä huoneessa. Kyllä sinne työttömän yksiöön mahtuu.

Ja saahan se vanhus eläkettä, joka riittäänruokaan ja vaippoihin, jotka työtön lapsi vaihtaa.

Eikö se ole ollut iät ja ajat, että lapset huolehtivat vanhemmistaa. Vähä kuin itsestään selvästi. Ilman mitään puheita, ettei ollut oma valinta syntyä.

Juu, toki voin huolehtia isästäni. Kunhan valtio ensin hommaa meille isomman asunnon jotta kaikille riittää tilaa ja varmistaa ettei alkoholisti-isäni aiheuta traumoja lapsilleni. Riittää, että minä olen joutunut käymään terapiassa lasisen lapsuuden takia.

Äitini kanssa en ole ollut puheväleissä sitten teini-iän, joten aivan sama vaikka joutuisi asumaan veneen alle.

Vierailija kirjoitti:

"On myös hyvä välillä muistella, kuka huolehti pojasta tai tyttärestä näiden potiessa lapsena kuumeet ja ripulit. Aivan. Se sama äiti tai isä, joka nyt vuorostaan tarvitsee huolenpitoa vanhuksena, Himanen herättelee."

Minä en pyytänyt syntymään tähän maailmaan. Totta hemmetissä vanhemmat, jotka ovat päättäneet hankkia lapsia, huolehtivat heistä heidän ollessaan lapsia. Se on velvollisuus tuon valinnan seurauksena. Eikä siitä pidä jäädä kiitollisuudenvelkaan.

Samaten voi muistaa, että ne varhaislapsuuden vuodet menevät äkkiä ohi. Vanhukset sen sijaan voivat elää vuosikymmeniä. Itse olen seurannut yhtä mummoa, joka osaa vaatia lapsiltaan palvelua. Siinä ne nyt jo seitsemänkymppiset lapset passaavat äitiään päivittäin juoksemassa asioilla tai kolaamassa pihaa. Huonommassa kunnossakin ovat jo kuin äitinsä. Eivät ole matkustelemaankaan päässeet kun äidille tulee hätä jos ei ympärivuorokauden saa juoksutettua. 

Miksi pitäisi huolehtia? En piittaa sukulaisistani. Huolehdin ystävistäni mielummin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole ollut iät ja ajat, että lapset huolehtivat vanhemmistaa. Vähä kuin itsestään selvästi. Ilman mitään puheita, ettei ollut oma valinta syntyä.

Silloin on muutenkin ollut vähän eri meininki. Naiset olivat kotona joten vanhusten hoitaminen meni siinä sivussa. Toisaalta ei ollut myöskään mitään lastensuojelua joten helpostihan se 10 henkilöä meni pienessä torpassa eikä niin haitannut vaikka vanhus oli enemmän tai vähemmän viinaan menevä. Vanhukselle riitti hyvin sapuskaksi se mitä muulta perheeltä jäi. Jos siis jäi jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole ollut iät ja ajat, että lapset huolehtivat vanhemmistaa. Vähä kuin itsestään selvästi. Ilman mitään puheita, ettei ollut oma valinta syntyä.

Jep. Maailmassa on perusteltu aika moniakin asioita vetoamalla siihen, että "näin on tehty iät ja ajat". Fiksu ihminen osaa kuitenkin kyseenalaistaa tällaiset yleistykset ja ymmärtää, että totunnaisuudet eivät välttämättä edusta aina sitä kaikille sopivaa, parasta tai loogisinta mallia.

Vierailija kirjoitti:

Menkää Amurin työläismuseokortteliin. Siellä asui yhdessä huoneessa perhe, mummo ja vuokralainenkin. Siis kaikki yhdessä huoneessa. Kyllä sinne työttömän yksiöön mahtuu.

Ja saahan se vanhus eläkettä, joka riittäänruokaan ja vaippoihin, jotka työtön lapsi vaihtaa.

No ei muuten mahdu. Eikö aikuisella ihmisellä ole sitä paitsi mitään oikeutta yksityisyyteen? Eikä kaikista ole miksikään vaipanvaihtajiksi.

Uuden ja vanhan maailman yhteenliittäminen on monesti vähän vaikeaa. Itse valmistun kohta ammattiin ja vanhemmat alkavat olemaan 10v sisällä siinä iässä että tarvitsevat apua. Aluksi vähemmän toki. Noh enhän minä tänne korpeen voi jäädä kun toisaalta yhteiskunta sanoo, että töiden perässä on muutettava pk-seudulle. Täällä ole kuin metsää ja poroja nykyään... Sitten taas yhteiskunta ainakin vihjailee, että myös omaisia olisi autettava. Että kyllä tässä aika iso ero on menneeseen maailmaan. Mielellään asuisin lähellä vanhempia, mutta kun se nyt ei vaan ole mahdollista. Ja pitäisikö heidän sitten myydä alihintaan(koska kysyntää ei ole) omakotitalo ja muuttaa Helsingin Kallioon johonki kaksioon vuokralle? Luulen että ampuisivat mielummin itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuutta ei pidä käyttää hoitomaksuihin. Se olisi epäreilua, että toinen käyttäisi säästöjään ja toinen olisi eläissään tuhlannut rahansa ja asuisi vieressä ilmaiseksi.

Hoitomaksu vaun eläkkeen suuruuden mukaan äräytyvänä on reilua.

Jos omaisuus menisi, eivät omaiset perinnön toivossa hoitaisi tätäkäön vertaa, kun olisivat saaneet.lahjoituksena jo kaiken

Kyllä kaikki ovat eriarvoisessa tilanteessa joka tapauksessa, eivätkä kaikki kuitenkaan saa mitään perintöä vanhemmiltaan 

Jos vanhus on kahdeksankymppinen ovat hänen lapsensa n. viisi-kuusikymppisiä. Eli todennäköisesti mukana työelämässä.  Kotona saattaa vielä asua teini-ikäisiä lapsia tai nuorempiakin. Miten se viisikymppinen jaksaa aamulla lähteä töihin, kun on yön kuskannut vanhusta vessaan ja vaihtunut lakanoita? Kuka huolehtii niistä kotona olevista lapsista, pesee niiden pyykit ja kuljettaa futismatsiin? 

Aika harva varmasti ihan silkkaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä vaatii yhteiskunnan apua omaisilleen. Taustalla on yleensä hyvä syy.

Siis artikkeli kertoi siitä kun omasta omaisesta pitäisi huolehtia pari päivää niin ei omaiset halua. Esim kun papalla vatsatauti. Ei siis siitä että pitäisi huolehtia vuosia..

Vierailija kirjoitti:

Siis artikkeli kertoi siitä kun omasta omaisesta pitäisi huolehtia pari päivää niin ei omaiset halua. Esim kun papalla vatsatauti. Ei siis siitä että pitäisi huolehtia vuosia..

Joo'o. Ei se hoitaminen silti välttämättä aina onnistu, vaikka puhuttaisiinkin vain parista päivästä. Ja onhan tässä kyse laajemmastakin ilmiöstä, johon hallituskin aikoo puuttua omaisten vastuuta kasvattamalla.

Mä koen vastuuta vanhemmistani sitten kun tarvitsevat apua. Kuitenkin meille tuskin mahtuu asumaan mukavasti, joten tuen vanhempiani asumaan kodeissaan niin kauan kuin se onnistuu ja sitten toivon, että saavat hoivakotipaikan. Hoivakodissa tietysti kävisin usein. Taloudellisesti tukisin mahdollisuuksien mukaan. En lopettaisi työtäni ja jäisi omaishoitajaksi (toki voisin ottaa tilapäistä vapaata). Jos jompi kumpi romahtaisi nyt kun minulla on 10v, 5v ja 1.5v lapset, niin en pystyisi auttamaan niin paljon kuin haluaisin. Olen varmaan itsekäs, mutta mielestäni on hyvä tiedostaa rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis artikkeli kertoi siitä kun omasta omaisesta pitäisi huolehtia pari päivää niin ei omaiset halua. Esim kun papalla vatsatauti. Ei siis siitä että pitäisi huolehtia vuosia..

Joo'o. Ei se hoitaminen silti välttämättä aina onnistu, vaikka puhuttaisiinkin vain parista päivästä. Ja onhan tässä kyse laajemmastakin ilmiöstä, johon hallituskin aikoo puuttua omaisten vastuuta kasvattamalla.

Niinpä. Nettopalkka on 1400€/kk, enkä ala pitämään palkattomia päiviä edes parin päivän hoitamisen vuoksi ja lisäksi ajaa toiselle puolelle Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Siis artikkeli kertoi siitä kun omasta omaisesta pitäisi huolehtia pari päivää niin ei omaiset halua. Esim kun papalla vatsatauti. Ei siis siitä että pitäisi huolehtia vuosia..

Ai ripuloiva ja oksenteleva pappa pitäisi kuljettaa lapsensa luokse hoitoon? Siitä viis, että pappa sairastuttaa myös lapsensa puolisoineen ja lapsineen. Äly hoi.

Hoidettu ja haudattu, isän sairastuessa olin 28 ja äidin kuollessa 35v. Itsellä 4 lasta, joista 2 erityislapsia.

Selvisin hengissä, mutten varmaan aina järjissäni

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa ihmiskuntaa lapsia tehdään nimenomaan siksi, että pitävät huolta sitten vanhana. Eihän tämän ajatuksen nyt niin vieraalta pitäisi kuulostaa.

Jep, kehitysmaissa lapsen ainoa tehtävä on huolehtia vanhemmistaan. Onko Suomi kehitysmaa? Ei ole!

Aika monen mummelin ja papan mielestä (aikanaan vanhempina) viisivuotiaan saattoi ihan hyvin jättää yksin kotiin oksennustaudissa kun lähtivät ryyppäämään - noin niinkuin esimerkkinä. Ulkopuolisille toki esittivät ihan muuta. Samalla meiningilläkö nyt sitten näitä vanhuksia pitäisi hoitaa: raijata kylän kuppilasta säännöllisin väliajoin rupusakkia heidän kotiinsa ölisemään yöt läpeensä? Olla huomaamatta ja ottamatta kuuleviin korviinsa hätä ja pelko kuten itse aikanaan tekivä? Monella tosiaan ei mitään perintöjä ole tulossa ja lapsilta on nyhdetty heidän vähiä rahojaan. Eikä lastenlasten hoitoon tod. mitään apuja... ellei peräti ole jääneet tykkänään tekemättä omien traumojen tähden. EVVK.

Ei kyse ole pelkästään ihmisten ilkeydestä tai väliinpitämättömyydestä vaan siitä, että meille on opetettu, että veroja pitää rakastaa ja verojen avulla ihmisistä huolehditaan. En oikein itse nyt ymmärrä tätä, että veroja nostetaan koko ajan, ihmisten pitäisi käydä yksityisellä lääkärillä, lapsille sairaskuluvakuutus ja vielä mummutkin hoitaa itse. Mihin ne verorahat menee?

Sinänsä me ainakin autamme anoppia kaikin tavoin. Kun vielä asui kotona, mies tai me kumpikin käytiin siellä 4-5 krt/vko loppuaikana, kun alkoi olla huonoa. Miehen sisarukset kävi yhtä paljon. Nyt on hoitokodissa ja siellä käy mies kahden sisaruksensa kanssa parhaimmillaan pari kertaa päivässä katsomassa, syöttämässä, ulkoiluttamassa jne. Nämä vuorot on ihan jaettu ja sovittu tyyliin: Maija käy lauantaina päivällä, mun mies käy illalla. Mun mies käy sunnuntaina päivällä, Matti käy sunnuntaina illalla jne. Viikolla joskus käydään vaan kerran päivässä, jos työvuorot menee niin, ettei kukaan pääse päiväsaikaan. Miehen veli ottaa kotiinsa anopin välillä pyhinä. Hänen vaimonsa on ihana ihminen, osaa kaikki hoitojutut ja heillä on aikuiset lapset, joten heillä on mahdolista ottaa mummua sinne. Me haemme joskus päiväkylään kuten miehen siskokin.

Mutta luokse ei oteta asumaan. On niin avuntarpeinen, ettei meistä muut ole kotona kuin miehen veljen vaimo ja hänelläkin on omat vanhempansa siinä rinnalla hoidettavana.