Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei kysy miten MINÄ voin!
20.02.2016 |
Äiti vakavasti sairas (ei parannettavissa). Ymmärrän toki että kysytään miten äiti voi, mutta kukaan ei ole tänä aikana kysynyt miten MINÄ voin.
Kukaan kavereista ei ota yhteyttä. Tuntuu ettei kukaan välitä.
Kommentit (14)
Ihmiset ovat itsekkäitä. Ei suurimmalle osalle tule edes mieleen muiden voinnin kysyminen, ellei jotain tosi akuuttia ole tapahtunut henkilölle itselleen.
Jaksamisia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset eivät osaa ajatella kokonaisuuksia, osa ei edes uskalla ajatella, saati kysyä.
Minulla myös äiti sairas, lapsi sijoitettuna, eikä ole kuin työnantaja sekä yksi tuttava, jotka välillä kysyvät, miten voin. TA tietenkin kysyy pakon vuoksi, että jep jep.
Toivottavasti ap voit riittävän hyvin! Tsemppiä!
Roikutko vielä äitis tississä?
Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purskahdin itkuun, kun eräs kysyi miten voin, kun mieheni oli pitkään sairaalassa ollut. Pitäis paremmin muistaa läheisiäkin.
Ehkä ihmiset ei tajua, miten herkkiä nykyisin ollaan. Kun jonkun äiti on kuolemansairas, niin mietitään vain sitä äitiä, vaikka suurin kärsijä on sen täysi-ikäinen terve tytär, joka menettää ilmaisen lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En roiku äitini tissisä enkä ole menettämässä ilmaista lastenhoitajaa, vaan rakasta äitiäni. Esitrini-ikäinen lapseni on menettämässä rakasta mummoa.
Kiitos kysymästä. Hyvin en voi psyykkisesti. Tämä psyykkinen stressi aiheuttaa puolestaa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Raskasta on. Pitäisi myös jaksaa tukea isääni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En roiku äitini tissisä enkä ole menettämässä ilmaista lastenhoitajaa, vaan rakasta äitiäni. Esitrini-ikäinen lapseni on menettämässä rakasta mummoa.
Kiitos kysymästä. Hyvin en voi psyykkisesti. Tämä psyykkinen stressi aiheuttaa puolestaa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Raskasta on. Pitäisi myös jaksaa tukea isääni.
Ap
Voisikohan tilanteeseesi löytyä helpotusta jonkun terapeutin luota? Eikö kannattaisi yrittää? Saisit kaikessa rauhassa purkaa itseäsi siellä.
Joka tapauksessa niin älä odota liian kauan, vaan hae apua jostain. Sitä on saatavilla ja sinulla on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, pitäisihän tuota sinun ystäviesi muistaa kysyä myös. Ehkä he ajattelevat, että äitisi tilanteesta voi päätellä aika suoraan sinunkin vointisi. Tavallaan voi, mutta sinusta tietysti tuntuisi hyvältä empatia juuri sinua kohtaan.
Mutta onhan se toki niinkin, että tuossa päähenkilö ON äitisi. Ei minultakaan kukaan kysynyt minun vointianoi, kun miehellä - ja kahden lapsemme isällä - oli syöpä. Ja minusta se oli aika ymmärrettävää.
Helpottaisiko se ihan oikeasti jos joku kysyisi miten SINÄ voit? ja sitten kun kerrot, mitä kysyjän pitäisi tehdä tai sanoa että se olisi oikein? Oletko sinä kysynyt miten sinun läheisesi voivat , oletko kysynyt esiteiniltä mitä hänelle kuuluu vai meneekö koko energia itsesääliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että minulle kävisi samoin, jos joku kysyisi miten voin, miehellä ollut taistelua elämästä, ollut erittäin kriittisessä tilassa. Tällä hetkellä hän hengissä, siitä olen kiitollinen. Mutta mitä on edessä...Sitä en tiedä, kukaan ei kerro mitään......Kuinka pitkään hän joutuu olemaan sairaalassa, millainen kuntoutus hänellä on edessään ja miten kuntoutuu....
Kaikki on harmaata sumua.
Kysyn itseltäni miten voin.... ????? En tiedä... "zombiena"
klonkku_kissa
Se on sellaista, meinaan tuo elämä. Aina ei ole pelkkää auringonpaisetta ja kukkaketoa, vaan välillä tulee paskaa ja räntää. Silti vaan pitää kantaa vastuunsa ja hoitaa hommat. Se on raskasta, kun läheisiä kuolee, mutta kaikki me sen joudumme jossain vaiheessa käymään läpi ja kestämään. Ikävää, että sinun psyykkeesi ei suorilla tunnu näitä vastoinkäymisiä kestävän. En voi sinua täältä näppiksen äärestä taputtaa olalle, mutta kuvittele nyt kuitenkin sellainen isällinen ja rauhoittava 2-3 taputusta olkapäähän.
Miten sinä voit?