Oletko joskus kuollut ja sinut on elvytetty takaisin elävien kirjoihin?
Minkälaista se oli? Muuttuiko elämäsi mitenkään sen jälkeen?
Kommentit (18)
Suurin osa sairaalaelvytetyistä kuolee kuuden kuukauden sisällä. Lapsilla ja hukkuneilla on varmaan vähän parempi ennuste.
Kyllä, itsemurhayrityksen jälkeen 18v. sitten.
Voin nykyään paremmin enkä ole itsetuhoinen.
Kaikki tuntemani elvytetyt menehtyivät.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa sairaalaelvytetyistä kuolee kuuden kuukauden sisällä. Lapsilla ja hukkuneilla on varmaan vähän parempi ennuste.
Hukkuneilla ei kyllä yleisesti ole hyvä ennuste. Hapenpuute yms.
Kaveri on "kuollut" leikkauksessa kaksi kertaa, mutta saatu henkiin. Ja on vuosien jälkeen yhä hengissä. Mistä tuo tieto on peräisin, että elvytetyt kuolisi puolenvuoden sisään?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa sairaalaelvytetyistä kuolee kuuden kuukauden sisällä. Lapsilla ja hukkuneilla on varmaan vähän parempi ennuste.
Hukuin lapsena, elvytettiin, mutta hapenpuutteesta jäi varmaankin lievä aivovaurio.Pystyin opiskelemaan korkeakoulututkinnon verran, mutta sosiaaliset taitoni ovat huonot.Toisaalta olen "huonoilla geeneillä" joten voi johtua myös perimästä.Who knows??
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa sairaalaelvytetyistä kuolee kuuden kuukauden sisällä. Lapsilla ja hukkuneilla on varmaan vähän parempi ennuste.
Saisko linkkiä tähän tutkimukseen, on meinaan niin uskomatonta paskaa :D Ja ap:n kysymykseen, on elvytetty takaisin elävien kirjoihin reilu vuosi sitten. Elämäni ei muuttunut siitä mitenkään.
Mä olen hukkunut lapsena ja sydän oli aika pitkään pysähtyneenä. Olin aika kauan teholla ja tässä mä nyt porskutan
Kylmään veteen hukkuneilla ei tule yleensä aivovaurioita!
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen kyllä uudestisyntynyt lukemattomia kertoja kuolemani jälkeen. Sieluni on peräisin ajalta jolloin mammutit vielä vaelsivat pohjolassa.
Mistä sielusi siis syntyi alunperin?
Missä kaikkien ihmisten sielut olivat silloin, kun maapalloa tai muita elinkelpoisia planeettoja ei ollut olemassakaan?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa sairaalaelvytetyistä kuolee kuuden kuukauden sisällä. Lapsilla ja hukkuneilla on varmaan vähän parempi ennuste.
Taidan olla sitten tilastollinen poikkeus, sillä olen edelleen elossa sairaalaelvytyksestä (2013) huolimatta.
En koe, että elämäni olisi muuttunut elvytyksen jälkeen muuten, kuin että suhtautumiseni kuolemaan on nykyisin mutkattomampi. En pelkää kuolemaa, mutta elvytyksen jälkeen teholla pelkäsin nukahtamista. Kävin tapahtuneen elvytysryhmän kanssa läpi ja sain asian käsiteltyä.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen kyllä uudestisyntynyt lukemattomia kertoja kuolemani jälkeen. Sieluni on peräisin ajalta jolloin mammutit vielä vaelsivat pohjolassa.
Olitko sä sitten mammutti?
Ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Mutta oletan, että jos tilanne olisi tullut, niin tuskinpa kukaan olisi viitsinyt nähdä vaivaa tällaisen turhanpäiväisen akan hengen pelastamiseen. Ongelmajätteet suoraan vaan Riihimäelle.
Olen nähnyt, kun rajun infarktin saanutta nuorehkoa miestä yritettiin elvyttää. Ei onnistunut, vaan mies kuoli. Hän oli minun veljeni, ainut ihminen, jonka olen omin silmin nähnyt kuolevan.
Kohdallani laitteet näyttivät kuulemma jo pelkkää viivaa, mutta tässä sitä ollaan edelleenkin, jo 30 vuotta kulunut tapahtuneesta.
En myöskään katso muuttuneeni asian johdosta mitenkään. Toki olen onnellinen, että minut onnistuttiin elvyttämään, mutta ei se elämänkatsomustani muuttanut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen kyllä uudestisyntynyt lukemattomia kertoja kuolemani jälkeen. Sieluni on peräisin ajalta jolloin mammutit vielä vaelsivat pohjolassa.
Olitko sä sitten mammutti?
Mä olin kivi liitukaudella. Oi niitä aikoja.
Mut on elvytetty ihan pienenä, et en muista siitä mitään. Jonkinlainen epilepsia siitä on jäänyt, en ole koskaan kehdannut kertoa kellekään että saan epileptisiä kohtauksia.
En, mutta olen kyllä uudestisyntynyt lukemattomia kertoja kuolemani jälkeen. Sieluni on peräisin ajalta jolloin mammutit vielä vaelsivat pohjolassa.