Ensiasunnon osto vasta 35-vuotiaana
Olenko ainoita, jotka näin myöhään ostavat? Lapset on tehty ja olen opiskellut vuosikausia, toimeentulo onneksi varma.
Kommentit (36)
Siis asuitko vielä vanhemmillasi kun sait lapset?
Kaikki ystäväni ovat ostaneet ensiasunnon jo joku lähemmäs 10 vuotta sitten, täällä pk-seudulla. Tunnen ainakin itseni ihan outolinnuksi. ap
Itse tämän ikäisenä harkitsen ensimmäisen seksikokemukseni ostoa.
Asunto ehkä sitten myöhemmin.
Miten niin vasta? Hei haloo. Ostat asunnon vasta silloin, kun se on elämän tilanteelle mahdollista. Sitä paitsi kolmefemma on loistava ikä ihmiselämässa. ;)
Aika on vain ihmisten luoma käsite.
Vierailija kirjoitti:
Siis asuitko vielä vanhemmillasi kun sait lapset?
Ja tässä yksi fanaattisen omistusasuntokultin edustaja :D
Minä olen 42-vuotias, enkä koskaan ole ostanut asuntoa, enkä aiokaan. Vuokralla asuminen on ihan sopiva minulle.
Ensiasunto 33-vuotiaana, lapsikin tosin vasta 35v.
Tapasin tuon miehen 28v, oltiin eri kaupungeissa. Ensin muutto yhteen vuokralle ja sitten vasta rahat kiinni yhteiseen kotiin kun tiesi että yhteiselo sujuu.
Me ostettiin eka asunto tasan kuukautta ennen kuin täytin 40v (miehellä 40v päivään oli muutama kk enempi).
En mä ainakaan ole ennen tuota ikävuotta ostamassa. Olen nyt 30v ja hieman yli 30t€ säästössä. Saisin jo nyt pienen lainan, mutta se ei riitä pk-seudulla osakkeeseen. Joskus tulen perimään isäni ja perintörahoilla ja säästöillä voin sitten ostaa jonkun suht kelvollisen luukun.
Mainittakoon siis että olen matalapalkka-ammatissa. Työkaverini joilla on rikas mies, on toki jo omistusasunnot ostettuna.
Olispa minullakin varaa. Olen myös 35.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan ole ennen tuota ikävuotta ostamassa. Olen nyt 30v ja hieman yli 30t€ säästössä. Saisin jo nyt pienen lainan, mutta se ei riitä pk-seudulla osakkeeseen. Joskus tulen perimään isäni ja perintörahoilla ja säästöillä voin sitten ostaa jonkun suht kelvollisen luukun.
Mainittakoon siis että olen matalapalkka-ammatissa. Työkaverini joilla on rikas mies, on toki jo omistusasunnot ostettuna.
Aina jaksan hämmästellä ihmisten uskoa tuleviin perintöihin. Mistä tiedät, että isäsi on jättämässä sinulle yhtään mitään? Tai entä jos hän elää satavuotiaaksi ja kaikki omaisuus kuluu hoivakotimaksuihin?
Minä ostin ensiasunnon (puolikkaan) 37-vuotiaana.
No mitäs luulet =) Et ole ainoa, reps.
Kääriliinoissani ei ole taskuja:) no itseasiassa asutaan aivan liian hienossa kämpässä, joka on liian hienossa paikassa. Siis vuokralla. Kun mua ei yhtään liikuta se, et mulla olis 75-vuotiaana kaks omistusasuntoa Konalassa tai Vantaalla. Säästää voi tilillekin. Oon vaan niin snobi asumisen suhteen <3
Mä olen kohta 28 ja tunne tasan kolme ihmistä, jotka ovat ostaneet asunnot tässä iässä tai nuorempina. Kahdella vanhempi takasi lainan, ja yhdelle vanhempi lainasi asuntorahat. En tiedä olisiko asuntoa yhdelläkään, jos laina olisi pitänyt ottaa itsenäisesti.
Omalla kohdallani asunnon osto mennee jonnekin päälle kolmekympin, jos hinnat eivät karkaa käsistä viidessä vuodessa. En ole kovin hyväpalkkaisessa työssä ja asuntolainaa varten pitäisi olla omia säästöjä noin 20 tonnia, jos ei ole takaajaa. Vuokraa pääsee kuitenkin maksamaan sen verran, että säästöt eivät kartu kovin kovaa vauhtia.
Ihan kiinnostavaa kyllä tää ero. Millainen koulutus ja millaisia tuttuja teillä on, jos kaikki ostavat asunnon nuorina? (Kiinnostaa varsinkin, jos löytyy helsinkiläisiä/pk-seutulaisia, joilla on tuo tilanne, että kaikilla on omistusasunto alle kolmikymppisinä, täällä on kuitenkin aika omanlaisensa asuntotilanne muuhun maahan verrattuna.)
Ja todettakoon nyt vielä, että mulla ei ole mitään periaatteellista hinkua ostaa asuntoa. Pienien kämppien vuokrat vaan ovat niin korkealla (ja tuskin alas tulossa), että omaa maksaisi jo pois aika samalla hinnalla.
19
Jotkuthan ei osta ikinä vaikka varaa olisi. Hulluja on paljon liikkeellä...