Ihmisten pahat teot toisille ovat pääsääntöisesti kostoa heidän omille vanhemmilleen, joka vain osuu harhaan

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku on paha sinulle hän on oikeasti katkera vanhemmilleen, mutta koska heille ei voi kapinoida tai heiltä ei saa enää responssia asiaan, vaikka kapinoisikin, niin asia kosktetaan sinulle. Mukava maailma.

Niin, ja oikeastaan se paha teko johtuu vielä siitä, että kostetaan itselle, koska ne ankarat/laiminlyövät/hylkäävät vanhemmat on sisäistyneet meihin itseemme, ja ne traumat ohjaavat toimintaamme hyvinkin pitkälle huomaamattamme.

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun joku on paha sinulle hän on oikeasti katkera vanhemmilleen, mutta koska heille ei voi kapinoida tai heiltä ei saa enää responssia asiaan, vaikka kapinoisikin, niin asia kosktetaan sinulle. Mukava maailma.

Niin, ja oikeastaan se paha teko johtuu vielä siitä, että kostetaan itselle, koska ne ankarat/laiminlyövät/hylkäävät vanhemmat on sisäistyneet meihin itseemme, ja ne traumat ohjaavat toimintaamme hyvinkin pitkälle huomaamattamme.

Voi olla näinkin. Sen takia siihen "väliin" auttelemaan voi joskus olla hankalaa mennä tai päästä kenenkään muka turvallisen aikuisen, kun miksi luottaa kehenkään ikuisena, kun ei omaan vanhempaansakaan voinut luottaa että pitävät meistä.

Mitä se sisäistyneet meihin tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Se voi olla aika vaikeaa, jos sen lapsuuden takia tavoitteena on koko ajan haavoittaa ja satuttaa toisia, koska on katkera vanhemmilleen. Eihän sitä kumppanina erkkikään kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Se voi olla aika vaikeaa, jos sen lapsuuden takia tavoitteena on koko ajan haavoittaa ja satuttaa toisia, koska on katkera vanhemmilleen. Eihän sitä kumppanina erkkikään kestä.

Tai ehkei tavoitteena mutta toimintatapana. Koska eihän asia muuten olisikaan ongelma, jos sen voisi valita, eikä mitään olisi sisäistynyt tiedostamattomaksi toiminnaksi.

Vanhemmat, jotka osuu harhaan?

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Teitkö sinä tätä ennen itse toisille tavallaan sikamaisia juttuja omasta tuskastasi johtuen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Teitkö sinä tätä ennen itse toisille tavallaan sikamaisia juttuja omasta tuskastasi johtuen?

Päinvastoin. Eli toiset tekivät sikamaisia juttuja omasta tuskastaan johtuen minulle. Parantumisen myötä tämä ei enää ole mahdollista. Kun parannan itseäni, vaikutan kokonaisuuteen parantavasti, mahdollisesti kykenen myös tukemaan sikamaisuuksien tekijöiden paranemisprosesseja.

Syvemmin tarkastellen ei oikeastaan ole merkitystä sillä kuka tekee ja kelle vaan mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Suurin osa ihmisten pahoista teoista ei ole ollenkaan tarkoitettu kostoksi eikä ylipäänsä pahaksi teoksi. Ne ovat joko ihan puhtaita vahinkoja tai sitten, mikä vielä pelottavampaa, nämä ihmiset vilpittömästi uskovat toimivansa jonkun hyvän asian puolesta - mutta koska he eivät tiedä kaikkea eivätkä varsinkaan tekojensa kohteeksi joutuvien todellisia tunteuta ja asemia, ne hyviksi aiotut teot käätyvätkin pahoiksi.

Katso vaikka historiaa: kaikki vainot joita historiassa löytyy, ovat olleen jonkun epäonnistunut yritys suojella jotain hyväksi katsomaansa asiaa (yhteiskuntaa, uskontoa, taloudellista tasa-arvoa, yrittämisen vapautta, demokratiaa, kuningasta, rodun puhtautta) joltain uhkaavalta pahalta (toiselta rodulta, uskonnolta yhteiskunnalliselta järjestykseltä, vallankumoukselta, lisää oma ovaihtoehtosi). Sama pätee useimpiin työpaikka- ja koulukiusaajiin (jotka vilpittömästi uskovat, että kiusattu on niin luuseri että sitä pitääkin vähän opettaa), anoppeihin ja miniöihin (joista molemmat uskovat toisen olevan ääliö hirviö ja perheelle vahingoksi) ja parisuhderiitoihin (meillä menisi hyvin jos tehtäisiin niin kuin minä haluan, koska minä olen oikeassa).

Suurin osa pahuudesta ei siis ole mitenkään tarkoituksellista, se on vain ankeaa epäonnistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Teitkö sinä tätä ennen itse toisille tavallaan sikamaisia juttuja omasta tuskastasi johtuen?

Päinvastoin. Eli toiset tekivät sikamaisia juttuja omasta tuskastaan johtuen minulle. Parantumisen myötä tämä ei enää ole mahdollista. Kun parannan itseäni, vaikutan kokonaisuuteen parantavasti, mahdollisesti kykenen myös tukemaan sikamaisuuksien tekijöiden paranemisprosesseja.

Syvemmin tarkastellen ei oikeastaan ole merkitystä sillä kuka tekee ja kelle vaan mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Joo, mutta nyt ei ollut kyse teidän hyviksien self-helpistä, (piece of cake varmaan) vaan miten sellainen ihminen paranee, joka kostaa muille katkeruutensa vanhempiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisten pahoista teoista ei ole ollenkaan tarkoitettu kostoksi eikä ylipäänsä pahaksi teoksi. Ne ovat joko ihan puhtaita vahinkoja tai sitten, mikä vielä pelottavampaa, nämä ihmiset vilpittömästi uskovat toimivansa jonkun hyvän asian puolesta - mutta koska he eivät tiedä kaikkea eivätkä varsinkaan tekojensa kohteeksi joutuvien todellisia tunteuta ja asemia, ne hyviksi aiotut teot käätyvätkin pahoiksi.

Katso vaikka historiaa: kaikki vainot joita historiassa löytyy, ovat olleen jonkun epäonnistunut yritys suojella jotain hyväksi katsomaansa asiaa (yhteiskuntaa, uskontoa, taloudellista tasa-arvoa, yrittämisen vapautta, demokratiaa, kuningasta, rodun puhtautta) joltain uhkaavalta pahalta (toiselta rodulta, uskonnolta yhteiskunnalliselta järjestykseltä, vallankumoukselta, lisää oma ovaihtoehtosi). Sama pätee useimpiin työpaikka- ja koulukiusaajiin (jotka vilpittömästi uskovat, että kiusattu on niin luuseri että sitä pitääkin vähän opettaa), anoppeihin ja miniöihin (joista molemmat uskovat toisen olevan ääliö hirviö ja perheelle vahingoksi) ja parisuhderiitoihin (meillä menisi hyvin jos tehtäisiin niin kuin minä haluan, koska minä olen oikeassa).

Suurin osa pahuudesta ei siis ole mitenkään tarkoituksellista, se on vain ankeaa epäonnistumista.

Höpö höpö mitä paskaa. Siellä taustalla on se sama, mistä aloituksessani puhuin. Ei mikään sinisilmäinen tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisten pahoista teoista ei ole ollenkaan tarkoitettu kostoksi eikä ylipäänsä pahaksi teoksi. Ne ovat joko ihan puhtaita vahinkoja tai sitten, mikä vielä pelottavampaa, nämä ihmiset vilpittömästi uskovat toimivansa jonkun hyvän asian puolesta - mutta koska he eivät tiedä kaikkea eivätkä varsinkaan tekojensa kohteeksi joutuvien todellisia tunteuta ja asemia, ne hyviksi aiotut teot käätyvätkin pahoiksi.

Katso vaikka historiaa: kaikki vainot joita historiassa löytyy, ovat olleen jonkun epäonnistunut yritys suojella jotain hyväksi katsomaansa asiaa (yhteiskuntaa, uskontoa, taloudellista tasa-arvoa, yrittämisen vapautta, demokratiaa, kuningasta, rodun puhtautta) joltain uhkaavalta pahalta (toiselta rodulta, uskonnolta yhteiskunnalliselta järjestykseltä, vallankumoukselta, lisää oma ovaihtoehtosi). Sama pätee useimpiin työpaikka- ja koulukiusaajiin (jotka vilpittömästi uskovat, että kiusattu on niin luuseri että sitä pitääkin vähän opettaa), anoppeihin ja miniöihin (joista molemmat uskovat toisen olevan ääliö hirviö ja perheelle vahingoksi) ja parisuhderiitoihin (meillä menisi hyvin jos tehtäisiin niin kuin minä haluan, koska minä olen oikeassa).

Suurin osa pahuudesta ei siis ole mitenkään tarkoituksellista, se on vain ankeaa epäonnistumista.

Höpö höpö mitä paskaa. Siellä taustalla on se sama, mistä aloituksessani puhuin. Ei mikään sinisilmäinen tyhmyys.

Ei suinkaa, itse puhut paskaa ja varmaan siis kuvittelet, että sinä et tee pahaa. Teet kuitenkin, sitäkin enemmän kun et tajua.

OTA VASTUU ITSESTÄSI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisten pahoista teoista ei ole ollenkaan tarkoitettu kostoksi eikä ylipäänsä pahaksi teoksi. Ne ovat joko ihan puhtaita vahinkoja tai sitten, mikä vielä pelottavampaa, nämä ihmiset vilpittömästi uskovat toimivansa jonkun hyvän asian puolesta - mutta koska he eivät tiedä kaikkea eivätkä varsinkaan tekojensa kohteeksi joutuvien todellisia tunteuta ja asemia, ne hyviksi aiotut teot käätyvätkin pahoiksi.

Katso vaikka historiaa: kaikki vainot joita historiassa löytyy, ovat olleen jonkun epäonnistunut yritys suojella jotain hyväksi katsomaansa asiaa (yhteiskuntaa, uskontoa, taloudellista tasa-arvoa, yrittämisen vapautta, demokratiaa, kuningasta, rodun puhtautta) joltain uhkaavalta pahalta (toiselta rodulta, uskonnolta yhteiskunnalliselta järjestykseltä, vallankumoukselta, lisää oma ovaihtoehtosi). Sama pätee useimpiin työpaikka- ja koulukiusaajiin (jotka vilpittömästi uskovat, että kiusattu on niin luuseri että sitä pitääkin vähän opettaa), anoppeihin ja miniöihin (joista molemmat uskovat toisen olevan ääliö hirviö ja perheelle vahingoksi) ja parisuhderiitoihin (meillä menisi hyvin jos tehtäisiin niin kuin minä haluan, koska minä olen oikeassa).

Suurin osa pahuudesta ei siis ole mitenkään tarkoituksellista, se on vain ankeaa epäonnistumista.

Höpö höpö mitä paskaa. Siellä taustalla on se sama, mistä aloituksessani puhuin. Ei mikään sinisilmäinen tyhmyys.

Ei suinkaa, itse puhut paskaa ja varmaan siis kuvittelet, että sinä et tee pahaa. Teet kuitenkin, sitäkin enemmän kun et tajua.

OTA VASTUU ITSESTÄSI!

En kuvittele, minulle on tehty niin kuin aloituksessani sanoin ja minä teen niin muille ja olen tehnyt. Sen sijaan sinä koitat jopa verhoilla vikasi hyvän haluamiseksi. Koitapa itse ottaa vastuu tiedostamattomasta pahuudestasi. Vaikka tietenkään et voi sitä tehdä niin kauan kun et tiedosta sitä (ihan vilpittömästi sanottuna). On tietenkin ajattelematonta pahaa, mutta ALOITIS EI OLLUT SIITÄ.

Näin off-topiccina täytyypähän heittää kysymys ilmoille: miten ja mistä voi tunnistaa ajattelemattoman pahan, eli milloin ihminen on tehnyt ajattelemattomasti 'pahuutta'?

Minusta ajattelemattoman pahan ja sen, mistä aloituksessa puhun erottaa siitä, että ajattelemattomasti paha ihminen haluaa korjata asian tai lopettaa, kun hänelle kerrotaan, että tämä tuottaa pahaa. Oliko holokausti ja stalinin vainot tällaisia? Tai pahimmat anoppi-miniäriidat? Eivät ole. Ihmisiä ajaa jokin tiedostamattomampi ja ainakin itse koen, että usein rakkaus-ja ihmissuhteita toisia haavoitetaan siksi, että kosto vanhemmille on saamatta. (Eri asia onko sen oltavakaan koskaan kosto, mutta jonkinlainen oikeutus kuitenkin, jota ei ole kotona saatu omille vääryyden kokemuksille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Teitkö sinä tätä ennen itse toisille tavallaan sikamaisia juttuja omasta tuskastasi johtuen?

Päinvastoin. Eli toiset tekivät sikamaisia juttuja omasta tuskastaan johtuen minulle. Parantumisen myötä tämä ei enää ole mahdollista. Kun parannan itseäni, vaikutan kokonaisuuteen parantavasti, mahdollisesti kykenen myös tukemaan sikamaisuuksien tekijöiden paranemisprosesseja.

Syvemmin tarkastellen ei oikeastaan ole merkitystä sillä kuka tekee ja kelle vaan mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Joo, mutta nyt ei ollut kyse teidän hyviksien self-helpistä, (piece of cake varmaan) vaan miten sellainen ihminen paranee, joka kostaa muille katkeruutensa vanhempiaan kohtaan.

Hyviksien self-help ei suinkaan ole piece of cake. Sama tuska ja paska siellä on käsiteltävänä kuin kusipäilläkin. Kysymys on toimintamallien eroista. Siinä vaiheessa kun hyvis alkaa parantua se voisi hyvinkin kuristaa, raiskata ja tappaa (ja vielä kerran raiskata) muutaman kusipään kun tukahdutettu raivo alkaa nousta, mutta valitsee (toivon mukaan) toisen vaihtoehdon: tunteiden tietoisen säätelyn. Näissä jutuissahan liikutaan akselilla tunteiden tukahduttaminen-impulsiivinen reagoiminen tunteisiin. Hyviksessä on siis se kusipää sisässään ja päinvastoin: kusipäälläkin on hyvis piilossa siellä jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsuudessa pieleen menneitä asioita voi myös käsitellä aikuisena turvallisessa suhteessa.

Voi käsitellä myös turvattoman ja epäterveen suhteen myötä itsekseen jos kykenee tietoiseen tarkasteluun sen suhteen mitä piilotajunnasta nousee. Melkoisen rankkaa kyllä enkä oikeastaan menisi suosittelemaan kellekkään. Näin olen kuitenkin itse saanut asioita auki; huomannut jo suhteen alussa, että jahas täältä tulee nyt tämmöstä, katotaas tää juttu vaikka ei kovin mielekästä ookkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Eli tulta päin. Mun tapauksessani tarkoitti käytännössä mm. sitä, että tapailin todella v...maista tunnekylmää miestä saadakseni yhteyden tukahdutettuihin vihan tunteisiin suhteessa samanlaiseen äitiini (jonka kanssa en enää ollut tekemisissä). Ihmisethän nyt on niin arkkityyppisiä hahmoja, että on mistä ottaa, sen kun vaan valitsee sopivan vastineen sisäisen prosessinsa tueksi. Parhaassa tapauksessa se toinenkin voi parantua siinä jollain tavalla. Voi tosin olla, ettei tajua koko sirkuksesta yhtään mitään.

Teitkö sinä tätä ennen itse toisille tavallaan sikamaisia juttuja omasta tuskastasi johtuen?

Päinvastoin. Eli toiset tekivät sikamaisia juttuja omasta tuskastaan johtuen minulle. Parantumisen myötä tämä ei enää ole mahdollista. Kun parannan itseäni, vaikutan kokonaisuuteen parantavasti, mahdollisesti kykenen myös tukemaan sikamaisuuksien tekijöiden paranemisprosesseja.

Syvemmin tarkastellen ei oikeastaan ole merkitystä sillä kuka tekee ja kelle vaan mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Joo, mutta nyt ei ollut kyse teidän hyviksien self-helpistä, (piece of cake varmaan) vaan miten sellainen ihminen paranee, joka kostaa muille katkeruutensa vanhempiaan kohtaan.

Hyviksien self-help ei suinkaan ole piece of cake. Sama tuska ja paska siellä on käsiteltävänä kuin kusipäilläkin. Kysymys on toimintamallien eroista. Siinä vaiheessa kun hyvis alkaa parantua se voisi hyvinkin kuristaa, raiskata ja tappaa (ja vielä kerran raiskata) muutaman kusipään kun tukahdutettu raivo alkaa nousta, mutta valitsee (toivon mukaan) toisen vaihtoehdon: tunteiden tietoisen säätelyn. Näissä jutuissahan liikutaan akselilla tunteiden tukahduttaminen-impulsiivinen reagoiminen tunteisiin. Hyviksessä on siis se kusipää sisässään ja päinvastoin: kusipäälläkin on hyvis piilossa siellä jossain.

Ennemminkin mietin sitä, että kummalla ne käsiteltävät asiat ovat syvemmällä, enemmän piilossa, vaikeampia kaivaa esiin? Jos ei saa kaivettua asioita käsiteltäviksi, koska niihin liittyy kauheasti häpeää, niin vaikea parantua. Saattaa hyvikselläkin liittyä häpeää, mutta jos se on enemmän sitä, mitä itse on joutunut kokemaan, niin siihen ei kuitenkaan ole syyllinen, sen sijaan pahaa tekemällä ikänsä reagoineen häpeään liittyy sen häpeä, mitä pahaa sitä on itse tehnyt. Vaikka sitä on vaikea katua, koska kaiken on tehnyt sen kivun vuoksi, joka on peräisin väärinkohtelusta.

Millainen ihminen kostaa katkeruuttaan? Sellainen, joka ei käsittele tunteitaan ja tapahtumia.