Lue keskustelun säännöt.
Harrastaako täällä kukaan muu yksinpuhelua ääneen?
16.02.2016 |
Vietän paljon aikaa itsekseni, näin on käynyt lapsesta alkaen ja jossain vaiheessa, en edes tiedä milloin, olen alkanut keskustella kotona yksin ollessa itseni kanssa ääneen. Minulle itselleni se ei muutoin ole ongelma, joskus vain on mietityttänyt ja nolottanut ajatus, jos joku huomaisi minun tekevän näin ja pitäisi hulluna. Tietääkseni kukaan ei ole tähän mennessä kuullut yksinpuheluani. Toisaalta olen tähän jo niin tottunut ja muutenkin alkanut itse tuntea itseäni enemmän, että ei se olisi niin maailman loppu, vaikka joku saisi minut rysän päältä kiinni toteuttamassa tätä outouttani. :D Tekeekö teistä kukaan samaa? :>
Kommentit (24)
Kaikki normaalit ihmiset sitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelet siis yksinollessa ääneen kissalle? Mä voin täst edes sopia itseni kanssa, että puhun viherkasveille aina silloin, kun pölisen itsekseni.
Minä joskus. Saa ainakin mieleisensä vastauksen..
Vierailija kirjoitti:
Kaikki normaalit ihmiset sitä tekee.
Aijaa? :D No, hyvä jos näin.
Vierailija kirjoitti:
Puhelet siis yksinollessa ääneen kissalle? Mä voin täst edes sopia itseni kanssa, että puhun viherkasveille aina silloin, kun pölisen itsekseni.
Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä joskus. Saa ainakin mieleisensä vastauksen..
Tää on hyvä. :D Ehkä kaikista parasta yksinpuhelussa.
Mulla alkoi tuo sama pari vuotta sitten. Johtuu varmaankin yksinäisyydestä, ei oo paljon juttukavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä puhun itekseni bussissa (niin että mun ääni "hukkuu" bussin hurinan alle ja muita ei ole lähellä) ja julkisilla paikoillakin hiljaa itekseni. Joskus se on vähän ongelmallista kun saatan vahingossa ajatella ääneen ja hämmentää muita sillä. Mutta pidän itteeni suurin piirtein normaalina kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä puhun itekseni bussissa (niin että mun ääni "hukkuu" bussin hurinan alle ja muita ei ole lähellä) ja julkisilla paikoillakin hiljaa itekseni. Joskus se on vähän ongelmallista kun saatan vahingossa ajatella ääneen ja hämmentää muita sillä. Mutta pidän itteeni suurin piirtein normaalina kuitenkin.
Mä juttelen julkisilla paikoillakin linnuille, muurahaisille jne. Jos meinaan astua koppakuoriaisen päälle, pyydän siltä ääneen anteeksi.
- Nro 1 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla ihan normaalia sanoa joskus muutama sana itsekseen jos kukaan ei ole paikalla hulluksi leimaamassa.
Kuljen paljon apostolinkyydillä tai sitten polkien polkupyörällä ja näinä matkoina viihdytän itseäni usein laulaen, mutta hiljennän ääntä, jos huomaan jonkun ihmisen olevan tai tulevan lähistölle ja sitten, kun pääsen ohitse, normalisoin taas lauluäänen voimakkuuden. Joskus joku kuulee lauluni, mutta ei se mitään hämminkiä oo aiheuttanut, mulla aika hiljainen lauluääni muutenkin ja laulan kauniita lauluja, nii ei siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen. :) Joskus juttelen myös tuntemilleni ihmisille yksikseni puoliääneen, siis kerron jotain juttua tai tärkeää asiaa, jonka haluaisin kertoa, ja jonka usein sitten kerronkin kun nähdään (vastaus ei vain ole aina niin mieleinen kuin kuvitelmissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän yhden naisen joka tekee tuota töissä ollessaankin, mutisee hiljaa itsekseen ja miettii ääneen asioita. Varmaan tottunut eikä huomaa edes itse. Joskus olen luullut sen puhuvan mulle ja kysynyt mitä hän sanoi ja hän on vaan vastannut, että; " ei mitään, mietin tässä vain ääneen. "
Nehän suosittelee esim jos läheinen kuollut, niin hautakivelle juttelua. On terapeuttista.
Voi. Minä puhun kanssa!!! Kadulla kävellessä tätä tapahtuu myös. Kun joku tulee vastaan, hiljennän ääntä. Joskus saan outoja katseita ja silloin tajuan että olen liikuttanut huulia vaikka ääntä ei tule. Tässä iässä (40) ei jaksa enää välittää, mitä ihmiset ajattelee. Kun huomaan pitkän katseen, mua alkaa vain naurattaa kun tajuan että no niin, se huomas. :)
Opiskellessa ja joskus töissäkin. Muutoin en ikinä. Teen tuota oikeastaan suurimmaksi osaksi tarkoituksella, koska se auttaa keskittymään itse asiaan. Muutoin ajatukset helposti sinkoutuvat sinne tänne varsinkin kiireessä. Isäni harrastaa samaa. :)
Minä teen niin. Alkoi yksinäisyydestä. Joskus oon löytänyt hyviä ideoita ja ajatuksia pohtimalla niitä ääneen.
Lisäksi mulla on mielikuvitusystävä.
Ööh en todellakaan.. Mahdatkohan olla se tänään tapaamani tyttö kadulla( oli aivan psykoosissa)
En tee. Mulla on nimittäin kissa :)