Vanhemmalla lapsellani 7 v pojalla ei ole kavereita,mutta en oikeastaan yhtään ihmettele.

Onko ollut aiemmin pojalla kavereita?



Mitä tekee koulun jälkeen?

Myös aikuisten masennus voi oireilla noin. Haluatko tuota lapsellesi loppuiäksi?

jutella esim. opettajan, koulupsykologin, lastenlääkärin jne. kanssa ja hakea apua. Ei ole oikein, jos noin pieni jää yksin ja vanhemmat uupuvat, kun eivät tiedä, mitä voisivat tehdä.

muuttaa omaa asennetta lastasi kohtaan.. Jos sinä uskot, että lastasi on hankala sietää, niin lapsi uskoo niin itsekin... Toki lapsella voi olla takana jokin syykin, mutta kyllä terve itsetunto ja itsensä hyväksyminen lähtee jo siitä varhaislapsuuden kodista.

ja ilmeisesti se sitten purkautuu rähisemisenä. Koulun jälkeen löhöää kotona, kun ei ole ulkoilukaveria, jos komennan ulos, istuu paikallaan, ei osaa esim. palloilla. AP

Olen entistä varmempi et lapsellasi masennus. Juuri tuo kertoo siitä et ennen oli kavereita ja nyt vaan kotona, eristäytyy jne. Hea lapsellesi apua.



T: Se joka alunperin epäili masennusta



Ja lapsi ei ole masentunut sinun asnteesi vuoksi, kaikkea täällä olevia kommentteja ei kannata huomioida.



Suosittelen et soitat kouluun ja varaatte ajan koulupsykologille. Tai sitten ihan suoraan yksityiselle sektorille tutkimuksiin, sieltä saa paremmin ja parempaa apua.

Ollaan oltu jo vähän huolissaankin hänestä. Koulussa loisto-oppilas, kuulemma ikäistään edellä kehityksestä, mut kaveruussuhteiden luominen vaikeaa. Kiukuttelee sit meille vanhemmille aina ja istuu illat kotona, kun ei ole kavereita.

En myöskään tiedä et mitä tehdä. Tosin isä on kyllä ihan samanlainen... et jos se on geeneissä...

Jalkapallo, koripallo, lätkä, tanssi, partio, kerhot yms. jossain seurassa/joukkueessa on aikuisen ohjaamaa sosiaalista yhdessä oloa. Jos sitä kautta lähtisi vyyhti aukeamaan.

nyt on tämä koulu tuonut esille, että muuthan ovat kavereiden kanssa myös koulun jälkeen ja saavat kutsuja synttäreille jne. en tiedä onko masentunut, vai onko vaan hankala luonne tai epäsosiaalinen. poika ei paljon asioistaan kerro, vaikka utelen. AP

eivät osaa yksikseen paljon mitään touhutakaan.

Tullut isäänsä. Älä heti ajattele et tarvitsis jotain nappeja pärjätäkseen. Mä ainakin olen ajatellut et tuen lasta niin paljon kuin pystyn ja loppu on hänestä itsestään kiinni.

ollen kai tunne osaavansa mitään pelejä, joten ei suostu niitä tekemään. AP

skeittilautaa. Jättitrampoliini olisi kova sana, siihen saa helposti kavereitakin pomppimaan, ei ole normaalia tuollainen, että vaan istuu ulkona.

Nyt mietitte miten asiaa lähdetään parhaiten edistämään. Lasta ei kannata kauheasti painostaa tai syytellä. Kannattaa olla huolissaan ja ottaa asia vakavasti. Erään vanhan koulukaverini sisko istuu tuohon sinun kuvaukseesi. Lukion jälkeen hän oli jo todella eristynyt ja ahdistunut. Teki lopulta itsarin.

Katsokaa mitä palveluita järjestöillä, nuorisotyöllä yms. on kunnassanne.

poika ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään niin sanotuista " poikien pallopeleistä" . Ei myöskään innostu helposti oikein mihinkään. Olen ehdottanut vaikka mitä harrastusta. Nyt suostuu sit alottamaan partion syksyllä. Saas nähdä mitä siitä tulee. Pyöräillä tykkää kyllä kovasti.

ei tiedä, kuinka onnellisessa asemassa ovat, kun lapsi osaa itse hakea vapaa-ajan viihdytyksensä. AP

vaikka on ujo, eikä kiinnostunut urheilusta.

vaan kaipaa samaa, kuin muut?

sosiaalisilta taidoiltaan.