Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ihastutteko" te koskaan uusiin tuttavuuksiinne?
14.02.2016 |
Tarkoitan sitä, että hetero-naisena, ihastutteko koskaan naispuolisiin uusiin tuttavuuksiinne?
Mietin nimittäin, että johtuuko se siitä, että olen bi-seksuaali, että koen oikeasti jotain muutakin kuin pelkkää "kaverillista vetovoimaa" tiettyihin naisiin vai tapahtuuko niin kaikille? Minulle on nimittäin tapahtunut sitä pikkulapsesta saakka.
Kun tutustun uuteen ihmiseen, joka nyt useimmiten on nainen, kun itsekin olen, jollain tavalla ihastun siihen, enkä saa sitä mielestäni hetkeen. Minun tekee mieli käydä vähän väliä hänen Facebook-sivullaan (nyt aikuisena) ja odotan kokoajan häneltä viestiä.
Tälläkin hetkellä on olemassa tällainen "ihastus". Ja vaikka olisin tutustunut moneen uuteen ihmiseen yhtäaikaan, yleensä vain korkeintaan yksi niistä jää tällä tavalla mieleen pyörimään.
En ainakaan tiedosta, että kyseessä olisi "romanttinen ihastuminen", mutta tapahtuuko sitten muille tätä?
Kommentit (15)
Mulle käy. Pidän itseäni heterona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te vastanneet, kertokaa jotakin noista kokemuksistanne? :) t. Ap
Joo mullekin käy, mutta siinä ei ole mitään seksuaalista. Se on vaan sellainen platoninen " ihastus"
Entä tapahtuukohan sitten miehille tätä?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sen tarkemmin selittää, mutta ihan todella kova ihastuminen se kuitenkin välillä on. Tosi paljon tollasta facebookin ja instagramin selailua, toivon että törmätään jne. Mä en ole koskaan ihastunut näin sellaiseen ihmiseen, josta vois tulla mun kaveri. Vähän sellaset etäisemmät tutut, jota katson ihaillen. Parin poikaystävän siskot on ollut "ihastumisen" kohteen, nuorena riparin isonen ja nuori sijainen koulussa, viimeisin oli mun pt. Mutta itellä jeesannu "poissa silmistä, poissa mielestä" niin ihastuminen unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mullekin käy noin, ja olen heteronainen. Ei tosiaan kaikkien uusien tuttavuuksien tai kavereiden kanssa, joidenkin vain. Ihastuminen tuntuu hyvin samalta kuin romanttinen ihastuminen: ajatukset pyörii tuossa ihmisessä, ja siitä tulee lämmin, kutkuttava olo. Haluaisin olla koko ajan tekemisissä ja mietin ihan hulluuteen asti, mitä voisin tehdä tuon ihmisen hyväksi. Yleensä päädyn panostamaan suhteeseen ihan liikaa, perun muita menoja ja maksan kaverinkin kuluja, jos yhdessä olo on siitä kiinni. Koen myös vahvaa mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa muista kavereista. Useamman ihmisen kohdalla tämä maaninen suhtautumiseni on johtanut ystävyyden loppumiseen. Paradoksaalisesti: mitä enemmän tarraudun, sitä kauemmas ystävä yrittää minusta pyristellä. Sairasta. Olen päättänyt etten tee sitä enää.
Ei ole kyllä käynyt ikinä, miehiin sen sijaan monestikin. Ette ole heteroita, jos ihastutte omaan sukupuoleen. Enkä ymmärrä, miksei sitä voi reilusti myöntää - ei ole mitään vikaa siinä, jos on vähän bi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä käynyt ikinä, miehiin sen sijaan monestikin. Ette ole heteroita, jos ihastutte omaan sukupuoleen. Enkä ymmärrä, miksei sitä voi reilusti myöntää - ei ole mitään vikaa siinä, jos on vähän bi.
Kirjoitin tuon viestin 9, ja omalta kohdaltani olen täysin varma, etten ole bi. Käytän itse sanaa "hullaantua" uusien kavereiden herättämästä tunteesta, mutta ihastuminen käy kyllä yhtä hyvin. Tuohon tunteeseen ei liity kuitenkaan yhtään mitään seksuaalista, joten sukupuoli-identiteettiin tämä ei liity. En siis haluaisi suudella tai tehdä mitään fyysistä, enkä, luoja paratkoon, "seurustella" hullaantumisen kohteena olevan kaverin kanssa.
Ennemminkin tuo pakonomainen tarve "omia" uusi ja ihana ihminen liittyy arvottomuuden tunteeseen ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Kun kohtaan ihmisen, josta pidän tosissani, pelkään samantien, ettei hän pidäkään minusta ja hän hylkää minut. Surullisintahan tässä on se, että juuri noin oma käytökseni on saanut pari ihmistä tekemään.
Olen pari kertaa ihastunut naiseen, ihan ystävänä. Tai siis siitä ihastumisesta ja hullaantumisesta on seksuaalinen puoli puuttunut ja mustasukkaisuus myös.
Viimeksi olin saanut esikoiseni, kaikki vanhat kaverit olivat muualla - ja tapasin yhdessä äitiryhmässä tämän naisen. Olin ollut tosiaan yksin ja vähän masentunut, mutta tämän ihmisen myötä odotin aina uutta aamua innolla ja tapaamistamme.
Toisen kanssa oli vaan niin luonteva ja hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä käynyt ikinä, miehiin sen sijaan monestikin. Ette ole heteroita, jos ihastutte omaan sukupuoleen. Enkä ymmärrä, miksei sitä voi reilusti myöntää - ei ole mitään vikaa siinä, jos on vähän bi.
Ap ainakin nimenomaan kertoi olevansa bi, ja mietti, johtuuko asia siitä.
Itse ihastuessani johonkin tuttavanaiseen tuolla tavalla, toimin vähän samalla tavalla kuin mieheen ihastuessani. Eli en kokoajan tyrkytä itseäni vaan annan tuolle uudelle tuttavuudelle myös mahdollisuuden kaivata minua. Sitten itsekseni kihertelen siinä ihastuksessa, enkä missään nimessä tuo sitä ilmi. Siinä mielessä en osaa yhdistää sitä mitenkään mihinkään läheisriippuvuuteen, josta en mielestäni muutenkaan kärsi. Päin vastoin nautin kovasti yksin olemisesta, vaikka satunkin olemaan nyt naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä käynyt ikinä, miehiin sen sijaan monestikin. Ette ole heteroita, jos ihastutte omaan sukupuoleen. Enkä ymmärrä, miksei sitä voi reilusti myöntää - ei ole mitään vikaa siinä, jos on vähän bi.
Kirjoitin tuon viestin 9, ja omalta kohdaltani olen täysin varma, etten ole bi. Käytän itse sanaa "hullaantua" uusien kavereiden herättämästä tunteesta, mutta ihastuminen käy kyllä yhtä hyvin. Tuohon tunteeseen ei liity kuitenkaan yhtään mitään seksuaalista, joten sukupuoli-identiteettiin tämä ei liity. En siis haluaisi suudella tai tehdä mitään fyysistä, enkä, luoja paratkoon, "seurustella" hullaantumisen kohteena olevan kaverin kanssa.
Mutta ei bi-seksuaalisuus, tai seksuaalisuus yleensäkään, ole nimestään huolimatta pelkkään seksiin liittyvää, eikä se ole 1/0 asia vaan liukumo. Esim. jotkut bit haluavat harrastaa nimenomaan vain seksiä oman sukupuolensa kanssa, mutta seurustelevat / rakastuvat vain vastakkaiseen sukupuoleen. Jotkut vain ihastuvat omaan sukupuoleensa, mutta eivät halua seksiä kuin vastakkaisen kanssa, jne jne.
Eli ihan samalla lailla kuin se miehen kanssa naimisissa oleva nainen, joka haluaa välillä naisten välistä seksiä on bi, niin on myös se miehen kanssa naimisissa oleva nainen, joka välillä ihastuu naiseen.
Ps: en minäkään haluaisi seurustella läheskään kaikkien niiden miesten kanssa, joihin "hullaannun" :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minulle tapahtuu noin. Olen tosi läheisriippuvainen ja oletan tuon "ihastumisen" johtuvan siitä.