Periytyykö ns. heikkolahjaisuus?

Äh. Kyllä heikkolahjaisuus periytyy, mutta totta kai kaksi keskivertoälykästä voi saada heikkolahjaisen lapsen. Kysymys on todennäköisyyksistä: kahden imbesillin lapsi on paljon todennäköisemmin heikkolahjainen kuin kahden mensalaisen.

Tarkoitat varmaan puhtaasti äö-testillä testattua älykkyyttä? Vastaus on kyllä, sisaruksien välillä on eroja. Lueppas vaikka wikipediasta perinnöllisyydestä jos et ole peruskoulun biologiaa vielä suorittanut.

En minä tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta ainakin meidän suvussa lähes kaikki ovat matemaattisesti vähintään keskitasoa, yleensä parempia. Uskon sen olevan geeneissä. Mutta on sellaisiakin tapauksia, ettei vanhemmat ole kovin välkkyjä, mutta lapset ovat. Pari sellaista tapausta tulee mieleen, eri perheitä. 

Meillä perheessä olevan heikkolahjaisuus johtuu hapen puutteesta syntyessään.

"En minä tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta ainakin meidän suvussa lähes kaikki ovat matemaattisesti vähintään keskitasoa, yleensä parempia. Uskon sen olevan geeneissä. Mutta on sellaisiakin tapauksia, ettei vanhemmat ole kovin välkkyjä, mutta lapset ovat. Pari sellaista tapausta tulee mieleen, eri perheitä. "

Lainaamassani viestissä minusta olennaisin tulikin. Kyse on luullakseni paljolti kiinni uskosta. Elämässä heikommin menestynyt uskoo saaneensa huonot geenit ja taas paremmin menestynyt uskoo saaneensa hyvät geenit. - Todennäköisesti älykkyys periytyy, mutta siihen miten hyvin tai huonosti menestymme onneksi vaikuttaa moni muukin asia, kuin se millaiset geenit saamme tai olemme saamatta.   

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat varmaan puhtaasti äö-testillä testattua älykkyyttä? Vastaus on kyllä, sisaruksien välillä on eroja. Lueppas vaikka wikipediasta perinnöllisyydestä jos et ole peruskoulun biologiaa vielä suorittanut.

Ihmisen älykkyydestä kertoo jotain sekin, että kirjoittaa ensin "äö-testillä" ja sen jälkeen vihjailee kanssakeskustelijan olevan älykkyydeltään lapsen tasoa.

Koulussa vanhemmat nähtyään voi useinkin sanoa, että omena ei kauas puusta putoa.

" Heikkolahjaisuus", joka on seurausta synnytyksen hapenpuutteesta tms on eri asia, mutta kyllä harvoin niillä penaalin tylsimmillä kynillä on teräviä lapsia. Mutta tämähän on hyshys, ei siitä saa puhua, että kaikki eivät todellakaan ole samalla viivalla. Kaikille toki tarjotaan samat mahdollisuudet ja on kaunis ajatus, että peruskoulussa kaikilla on mahdollisuus olla tasavertainen. Mutta se kotitausta ja vanhempien vähäiset älynlahjat kyllä aika tehokkaasti tuhoaa sen lapsen tulevaisuuden, vaikka koulu tekisi mitä hyvänsä.

Ihminen on aina geenien ja ympäristön tulos. Hyvillälin geeneillä voi ajautua syrjäytyneeksi alisuoriutujaksi.

Ja mikä nyt heikkolahjaisuutta aiheuttaa kussakin tapauksessa... Esimerkiksi down-lapsi voi syntyä kenelle tahansa.

Jos taas tarkoitat pelkästään alhaista älykkyysosamäärää ilman mitään muuta synnynnäistä sairautta tms., niin kyllä: sellaisia lapsia voi syntyä keille tahansa, mutta todennäköisemmin perheisiin, joissa samaa on myös vanhemmilla.

Itse asiassa puhutaan enemmänkin oppimiskyvyn periytyvyydestä, ei älykkyyden.

"Älykkyys ja kognitiiviset suorituskyvyt ovat oleellisesti yhteydessä perintötekijöihin. Devlin ym. (1997) tekivät meta-analyysin 212 tutkimuksesta, jotka koskivat älykkyyden korrelaatioita sukulaisten välillä. Sikiöaikainen ympäristö oli tulosten tärkeä selittäjä. Kun kohtuympäristön vaikutus otettiin huomioon, jäljelle jäi kuitenkin lähes 50 %:n periytyvyys.

Tangin ym. nyt saama tulos on suorin tähän mennessä saatu tieto siitä, että 50–70 %:n periytyvyys voi johtua oppimiskyvyn eikä älykkyyden periytymisestä. Itse asiassa älykkyys ei periydy, vaikka perimä selittää yli puolet sen vaihtelusta väestössä. Ei ole olemassa mitään älykkyysgeeniä, joka automaattisesti johtaa nokkeluuden lisääntymiseen kasvun mukana. Neurotieteen tulokset hermoverkkojen muutoksista ja arkikokemus osoittavat lukuisin eri tavoin, että kyky ja taito eivät lisäänny itsestään vaan ainoastaan kokemuksella, harjoittelulla ja koulutuksella. Oppimiskyvyllä, johon perimä suoranaisesti vaikuttaa, on vaikutusta siihen, kuinka palkitsevaa jonkin taidon kehittäminen yksilölle itselleen on: mikä on helppoa ja hauskaa, sitä tehdään ja siinä älykkyys kehittyy, ja mikä ei mene hyvin, sitä kaihdetaan ja siinä älykkyys kehittyy huonosti. Jo Piaget (1936) kiinnitti huomiota siihen, että mitä useampia uusia asioita pieni lapsi on nähnyt, sitä useampia uusia asioita hän on kiinnostunut näkemään ja kuulemaan ja mitä suuremman vaihtelun kanssa hän on reaalimaailmassa tullut toimeen, sitä suurempi on hänen kykynsä hallita vaihtelua ja sopeutua siihen. Ympäristön rikkaus sinänsä ei tuota älykkyyttä, mutta se antaa mahdollisuuksia aivoja kehittävään toimintaan."

(Lähde: Duodecim)

Tähän liittyen voi myös kysyä, tekeekö pelkällä älykkyydellä mitään, jos kodin lähtökohdat ovat muuten huonot? Ja tähän kai se köyhyyden ja huono-osaisuuden periytyminen perustuukin. Lapsi voi olla älykäs, mutta jos huonoista kotioloista johtuen itsetunto jää huonoksi, eikä opi kunnollista elämänhallintaa vanhemmiltaan, pystyykö pelkällä älykkyydellä "pelastautumaan" vanhempiensa kohtalolta?

PIPPELI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!111111111111

Kiitos kahdeksikko, kirjoitit juuri niistä näkökohdista, joista minäkin aioin kirjoittaa. Se millaiset geenit sattuu hedelmöityksessä saamaan, on aikamoista hasardia. Vähän heikommatkin perintötekijät saanut voi pärjäillä oikeanlaisella stimuloinnilla ihan kohtuullisesti. Jo vanhemmilla on tärkeä asema siinä, miten lapsi elämässään tulee pärjäämään. Kannustavassa ja virikkeellisessä ympäristössä heikommatkin lähtökohdat saanut voi kehittää kykyjään ja taitojaan. Kaikista ei tule uusia Einsteineja eikä tarvitsekaan, mutta oman elämänsä hallitsevia yksilöitä kuitenkin. Kaikilla ns. akateemiset taidot eivät välttämättä ole huippuunsa kehittyneitä, mutta käytännön elämässä tarvittavat taidot voivat olla sitäkin paremmat. Nykyään tuijotetaan likaakin noihin akateemisiin, siis aika pitkälle teoreettisiin lahjoihin. Mensan testejä pidetään melkein jumalaisina ja varsinkin tuloksien kanssa rehennellään, tälläkin palstalla.

Viestin 10 kirjoittajalla täysin samat ajatukset kuin itselläni.

Puutteessa elävä N29

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen voi myös kysyä, tekeekö pelkällä älykkyydellä mitään, jos kodin lähtökohdat ovat muuten huonot? Ja tähän kai se köyhyyden ja huono-osaisuuden periytyminen perustuukin. Lapsi voi olla älykäs, mutta jos huonoista kotioloista johtuen itsetunto jää huonoksi, eikä opi kunnollista elämänhallintaa vanhemmiltaan, pystyykö pelkällä älykkyydellä "pelastautumaan" vanhempiensa kohtalolta?

Riippuu lapsestakin, itse tunnen yhden perheen jossa vanhemmat on... no, tyhmiä kuin saappaat, mutta heidän lapset on todella fiksuja. Tiedän myös 2 päinvastaista perhettä, vanhemmat älykkäitä mutta lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa koulunkäynti. Yhdellä näistä lapsista ei tosin vaan riitä älli. Se on niin monista asioista kiinni.

Heikkolahjaisuus periytyy lähinnä vain äidin kautta, koska heikkolahjaisilla miehillä on harvoin edes lapsia.

Itseasiassa akateemisesti lahjakkaat ovat usein lahjakkaita muutenkin. Hieman yksinkertainen, mutta käsistään kätevä oppilas on harvinainen tapaus. Huomattavasti useammin lahjakkaat oppilaat ovat myös käteviä käsistään.

Tunnen perheen, jossa vanhemmat ovat fiksuja ja menestyviä mutta erittäin suurikokoisia. Lapset ovat hirveän pitkiä ja aika syvissä oppimisvaikeuksissa ja sosiaalisesti nollia. Äiti yliholhoaa. Ehkä ylisuuret lapset ovat älyllisesti heikompia?

Vierailija kirjoitti:

Koulussa vanhemmat nähtyään voi useinkin sanoa, että omena ei kauas puusta putoa.

Ehkä voi näinkin joskus olla, mutta silti toivoisin, ettei lapsia tuomittaisi etukäteen vanhempien tai sisarusten perusteella. Eikä toisaalta vanhempiakaan lapsen perusteella. Esikoisellani on monenlaisia haasteita koulunkäynnissään ja kyllä olen huomannut, että kun esikoisen opettajia ensimmäistä kertaa menen tapaamaan, ovat he varsin hämmästyneitä, kun tajuavat, että olenkin korkeasti koulutettu, asiallinen ja fiksu nainen.

Toisaalta kuopuksen aloittaessa koulun, tuli erityisopettaja jo etukäteen juttelemaan, kuinka hyvä on, että kuopus pääsi luokalle, jonka opettaja osaa opettaa "erilaisia " lapsia. Hyvä toki, että opettajalla on tällaisia taitoja, mutta kun meidän kuopuksella ei ole lainkaan samantyyppisiä haasteita kuin esikoisella. Päinvastoin, on poikkeuksellisen lahjakas kaikissa kouluaineissa. Onneksi opettaja tämän nopeasti tajusikin ja on osannut antaa kuopukselle kiinnostavia lisätehtäviä, jotta hänelläkin olisi jotain hyvällä tavalla haastavaa tekemistä. Erilaisuutta tietysti tämäkin, mutta ei sillä tavalla kuin oletettiin.

Mutta ap:lle vastauksena siteeraan Mensan jäsenlehden numerossa 5/2015 ollutta juttua älykkyyden periytymisestä: "Älykkyysjakauman ääripäät eroavat huomattavasti toisistaan perinnöllisyyden suhteen. Äärimmäisen korkea älykkyys on vahvasti perinnöllistä, mutta alhainen älykkyys puolestaan ei niinkään. Hyvin alhaista älykkyyttä on tutkittu huomattavasti enemmän ja sitä aiheuttavia geenimuutoksia on löydetty, mutta ne eivät vaikuta olevan perinnöllisiä vaan enemmänkin spontaaneja mutaatioita. "

Siis kyllä, kaksi keskivertoälykästä voi saada heikkolahjaisen lapsen. Sopivan geenimutaation kohdalle sattuessa kuka tahansa voi saada heikkolahjaisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen perheen, jossa vanhemmat ovat fiksuja ja menestyviä mutta erittäin suurikokoisia. Lapset ovat hirveän pitkiä ja aika syvissä oppimisvaikeuksissa ja sosiaalisesti nollia. Äiti yliholhoaa. Ehkä ylisuuret lapset ovat älyllisesti heikompia?

Itse asiassa pituus korreloi jossain määrin älykkyyden kanssa. Pitkäksi kasvaminen edellyttää hyvää ravitsemustilaa, joka on eduksi myös aivojen kehitykselle. Meillä länsimaissa, joissa ravintoa on hyvin saatavilla, tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Tuskin täällä kukaan jää pieneksi ja aivot kehittymättä siksi, ettei saanut tarpeksi ruokaa.

Jos äiti on tyhmä ja isä on tyhmä, niin lapsi on viisas, on siihen jonkun promillen mahdollisuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen perheen, jossa vanhemmat ovat fiksuja ja menestyviä mutta erittäin suurikokoisia. Lapset ovat hirveän pitkiä ja aika syvissä oppimisvaikeuksissa ja sosiaalisesti nollia. Äiti yliholhoaa. Ehkä ylisuuret lapset ovat älyllisesti heikompia?

Itse asiassa pituus korreloi jossain määrin älykkyyden kanssa. Pitkäksi kasvaminen edellyttää hyvää ravitsemustilaa, joka on eduksi myös aivojen kehitykselle. Meillä länsimaissa, joissa ravintoa on hyvin saatavilla, tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Tuskin täällä kukaan jää pieneksi ja aivot kehittymättä siksi, ettei saanut tarpeksi ruokaa.

No , mä tiedän vegaanin äidin ja tohon hurhtaa koko ajan lisää ihmisiä. Ei varmaa kestä kauvaa kun alkaa syntymään taas ruuan takia lahjattpmia lapsia

Ainakin lasten syntymäpainot ovat tulleet alas lihaa välttelevillä äideillä.