Kun kaikki ahdistaa

Osaisikohan joku auttaa?

Aamu alkaa sillä että herään paniikinomaisesti säpsähtäen, yleensä olen nukkunut 5-7h, enkä enää pysty nukkumaan vaikka kuinka väsyttäisi. Keitän kahvia ja pidättelen oksennusta, kun töihin meno jännittää. Töissä tarkkailen koko ajan muita ja hoen itselleni "olen huono, olen liian hidas" yms. Töistä menen kotiin ja pakotan itseni tekemään ruokaa koko perheelle. Loppuillan makaan sohvalla nettiä selaillen ja tiuskin kaikille, en saa mitään aikaiseksi.

Tulee viikonloppu ja perjantaina nukahdan sohvalle ja herään siitä yhdeksän aikoihin illalla. Roikun netissä ja katson tv:tä. Lauantaina on pakko päästä pois kotoa ja tulen vasta illalla. Sunnuntaina myös pois kotoa tai sitten pakotan itseni siivoamaan ja siinä kestää, eikä valmista tahdo tulla millään.

En osaa elää ja nauttia tästä hetkestä yhtään. Vapaa-ajan mietin työ- ja muita juttuja. Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa. Tuntuu että katson jonkun muun elämää sivusta. En nauti enää mistään. En naura tai hymyile. En saa mitään aikaiseksi. Olen niin hukassa.

Pienikin konflikti tai epäonnistuminen saa koko maailmani romahtamaan ja ahdistun entisestään ja ajattelen aina kaikesta sitä pahinta. Itken nykyään joka päivä omaa epäonnistuneisuuttani.

Lapset ovat ainoa syy miksi jaksan edes vähän yrittää. Ilman heitä ajaisin välittömästi nyt rekan alle.

Tänäänkin olen yrittänyt tehdä niitä asioita joista pidän, mutten ole pystynyt olemaan läsnä ja koko ajan on ahdistanut. En tiedä kauanko jaksan elää näin.