On tästä työttömyydestä hyötyäkin, voi haistattaa paskat kaikelle
Olen pitkäaikaistyötön (8-vuotta työttömänä) ja tiedän että kukaan ei tule minua näin pitkän ajan jälkeen palkkaamaan. Hyvä puoli tässä on se että olen hyväksynyt tilanteen ja mikään ei enää hetkauta minua. Elän ikäänkuin irrallaan, en osaa sitä muuten kuvailla. Kun uutisissa puhutaan pahenevasta tyttömyydestä, tuntuu kuin se tapahtuisi jossain muussa maassa, ei hetkauta omaa elämää mihinkään suuntaan. Minulle on yhdentekevää kuinka pohjalle Suomi tippuu. Olen tottunut elämään pikku tuloilla joten en näe elämääni kurjana. Saan ilmaiseksi hyvää ruokaa ruoanjakopisteestä ja tuet riittävät hyvin kaikkeen muuhun. Rahaa riittää jopa lomailuun.
On tullut sellainen hälläväliä asenne, mikään ei tunnu koskettavan omaa elämää. Elän mukavaa elämää päivä kerrallaan, teen juuri sitä mistä nautin kuten ulkoilu, kirjojen lukeminen, tv:n katselu, netissä surffailu...
Kyllä se elämä sujuu kun ei turhia stressaa.
Kommentit (34)
Tuollaiseksi sitä menee. Eihän kenenkään mielenterveys muuten kestäisi työttömänä olemista, jos sen kanssa ei oppisi selviämään ja elämään ihan hyvää elämää. Ja hyvä niin, ei työssäkäynti ole elämän tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiseksi sitä menee. Eihän kenenkään mielenterveys muuten kestäisi työttömänä olemista, jos sen kanssa ei oppisi selviämään ja elämään ihan hyvää elämää. Ja hyvä niin, ei työssäkäynti ole elämän tarkoitus.
Muistan miten ahdistunut olin työttömäksi jäätyäni, yritin vaikka mistä töitä saada. Vasta kun luovutin ja opin elämään tämän kanssa niin olo helpottui. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiseksi sitä menee. Eihän kenenkään mielenterveys muuten kestäisi työttömänä olemista, jos sen kanssa ei oppisi selviämään ja elämään ihan hyvää elämää. Ja hyvä niin, ei työssäkäynti ole elämän tarkoitus.
Muistan miten ahdistunut olin työttömäksi jäätyäni, yritin vaikka mistä töitä saada. Vasta kun luovutin ja opin elämään tämän kanssa niin olo helpottui. Ap
EI! Ei noin saa tehdä! Ei saa luovuttaa!!!1!
Olet vaan laiska lapamato Suomi-neidon persiissä - HÄPIÄ!!!!
Itse en tuollaista elämää eläisi omasta valinnastani. Eri asia jos oikea syy, esim. loukkaantuminen ja eläke. Tuli seurattua koko lapsuus äidin pitkäaikaistyöttömyyttä enkä vieläkään osaa löytää siitä mitään positiivisia puolia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuollaista elämää eläisi omasta valinnastani. Eri asia jos oikea syy, esim. loukkaantuminen ja eläke. Tuli seurattua koko lapsuus äidin pitkäaikaistyöttömyyttä enkä vieläkään osaa löytää siitä mitään positiivisia puolia.
En minäkään tätä elä omasta valinnastani, kuten sanoin, kukaan ei palkkaa pitkäaikaistyötöntä. Mitä hyötyä minun olisi murehtia sitä mihin en pysty vaikuttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuollaista elämää eläisi omasta valinnastani. Eri asia jos oikea syy, esim. loukkaantuminen ja eläke. Tuli seurattua koko lapsuus äidin pitkäaikaistyöttömyyttä enkä vieläkään osaa löytää siitä mitään positiivisia puolia.
En minäkään tätä elä omasta valinnastani, kuten sanoin, kukaan ei palkkaa pitkäaikaistyötöntä. Mitä hyötyä minun olisi murehtia sitä mihin en pysty vaikuttamaan?
Olisit voinut kouluttautua uudelleen jo silloin kun olit ollut vasta vähän aikaa työtön. Eiköstä vaan?
Elämä on valintoja täynnä ja sinä valitsit aktiivisen tien pitkäaikaistyöttömyyteen. Se on vain fakta, jota ei voi muuksi selittää ellei sinulla ole oikeita perusteellisia syitä mm. juuri tuolle mikset ole voinut hankkia uutta ammattia.
Taas menee tähän. On aina näitä tyyppejä jotka tulee inttämään tyyliin "sä et oikeasti voi olla onnellinen!". Jos AP kertoo että ei silleen kaipaa materiaa ja on onnellinen niin mikä helvetti sä sitä olet kiistämään? Ole iloinen, että on yksi työpaikoista kilpailija vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Taas menee tähän. On aina näitä tyyppejä jotka tulee inttämään tyyliin "sä et oikeasti voi olla onnellinen!". Jos AP kertoo että ei silleen kaipaa materiaa ja on onnellinen niin mikä helvetti sä sitä olet kiistämään? Ole iloinen, että on yksi työpaikoista kilpailija vähemmän.
Tässä meillä yksi, joka ei kykene edes lukemaan erittäin simppeleitä foorumikommentteja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas menee tähän. On aina näitä tyyppejä jotka tulee inttämään tyyliin "sä et oikeasti voi olla onnellinen!". Jos AP kertoo että ei silleen kaipaa materiaa ja on onnellinen niin mikä helvetti sä sitä olet kiistämään? Ole iloinen, että on yksi työpaikoista kilpailija vähemmän.
Tässä meillä yksi, joka ei kykene edes lukemaan erittäin simppeleitä foorumikommentteja oikein.
Ite alat purkamaan jotain äitisi aiheuttamia traumoja täällä. Aloittaja kertoo monta positiivista juttuja omasta elämästään, mutta eihän ne kelpaa kun sulla itsellä on ollut dokaava ja pahoinvoiva pitkäaikaistyötön mutsi. Oletan että olet tuo yläpuolinen kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas menee tähän. On aina näitä tyyppejä jotka tulee inttämään tyyliin "sä et oikeasti voi olla onnellinen!". Jos AP kertoo että ei silleen kaipaa materiaa ja on onnellinen niin mikä helvetti sä sitä olet kiistämään? Ole iloinen, että on yksi työpaikoista kilpailija vähemmän.
Tässä meillä yksi, joka ei kykene edes lukemaan erittäin simppeleitä foorumikommentteja oikein.
Ite alat purkamaan jotain äitisi aiheuttamia traumoja täällä. Aloittaja kertoo monta positiivista juttuja omasta elämästään, mutta eihän ne kelpaa kun sulla itsellä on ollut dokaava ja pahoinvoiva pitkäaikaistyötön mutsi. Oletan että olet tuo yläpuolinen kirjoittaja.
Voit tulkita asian kuten haluat. Jos suhtautuisit neutraalilla tavalla työttömyyteen, et viittaisi siihen "traumalla".
Minulle työttömyys ei edusta traumaa - yksinkertaisesti elämäntapaa, jota en valitsisi tietoisesti. Elämässä voi tapahtua tuhat kertaa pahempia asioita kuin työttömyys, joten kummastuttaa jos jonkun elämä ON ollut niin helppo, että voi glorifioida lopulta senkin päätöksen, että jättäytyi työmarkkinoiden ulkopuolelle...
Ps. äitini on absolutisti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuollaista elämää eläisi omasta valinnastani. Eri asia jos oikea syy, esim. loukkaantuminen ja eläke. Tuli seurattua koko lapsuus äidin pitkäaikaistyöttömyyttä enkä vieläkään osaa löytää siitä mitään positiivisia puolia.
Kyllä se kaupungissa vielä menee..
Tolleen mäkin elän. Tosin teen pimeää keikkaa aina sillon tällön jos haluan ostaa itselleni jotain isompaa extraa tai käväistä vaikka thaikuissa. Ei tässä nyt kauheesti vähemmän jää rahaa käteen kuin jos olisin vakitöissä virallisesti. En vaan suoraan sanottuna jaksa taistella muita paikanhakijoita vastaan sen pienen extrasumman takia. Siitä menettäisin vielä 160h vapaa-aikaa kuukaudessa, aika pieneksi jäis tuntipalkka. Katellaan sitten jos tulee vielä se aika, että töihin pääsee silleen menemällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas menee tähän. On aina näitä tyyppejä jotka tulee inttämään tyyliin "sä et oikeasti voi olla onnellinen!". Jos AP kertoo että ei silleen kaipaa materiaa ja on onnellinen niin mikä helvetti sä sitä olet kiistämään? Ole iloinen, että on yksi työpaikoista kilpailija vähemmän.
Tässä meillä yksi, joka ei kykene edes lukemaan erittäin simppeleitä foorumikommentteja oikein.
Ite alat purkamaan jotain äitisi aiheuttamia traumoja täällä. Aloittaja kertoo monta positiivista juttuja omasta elämästään, mutta eihän ne kelpaa kun sulla itsellä on ollut dokaava ja pahoinvoiva pitkäaikaistyötön mutsi. Oletan että olet tuo yläpuolinen kirjoittaja.
Voit tulkita asian kuten haluat. Jos suhtautuisit neutraalilla tavalla työttömyyteen, et viittaisi siihen "traumalla".
Minulle työttömyys ei edusta traumaa - yksinkertaisesti elämäntapaa, jota en valitsisi tietoisesti. Elämässä voi tapahtua tuhat kertaa pahempia asioita kuin työttömyys, joten kummastuttaa jos jonkun elämä ON ollut niin helppo, että voi glorifioida lopulta senkin päätöksen, että jättäytyi työmarkkinoiden ulkopuolelle...
Ps. äitini on absolutisti.
Onko hänellä myös skitsofrenia? Ja ei, en ajattele, että sinulla olisi.
Minun mielestäni ap:lla on hyvä asenne. On turhauttavaa katsoa vierestä sellaisen työttömän elämää, joka suhtautuu asioihin aina negatiivisesti. Elämä on lyhyt eikä ole mitään järkeä stressata itseään hengiltä sen takia, että jotkut möhlivät jossain, lama levisi tänne ja täällä möhlitään kahta kauheammin. Verenmaku suussa työtä hakiessa voi saada jonkun vuoden pätkän ja sitten on taas työttömänä. Pitää osata olla onnellinen siitä, mitä on.
Mua on kiusattu kotona ennen koulua, sitten koulussa, kun hain opelta (edes) jotain hyväksyntää (en tiennyt että olisi väärin) ja siitä sitten eteenpäin kaikki kouluvuodet ja työpaikat jne. ja lopulta en osaa enää olla niin, etten ajattelisi, että eiköhän nuokin puhu pahaa seläntakana tai ala kiusaamaan, niin.. Niin. Mua ei vain enää kiinnosta mennä töihin. En tiedä kiinnostaako koskaan.
Jossain vaiheessa toki on jotain käytävä tekemään, jotta mieli pysyy virkeänä.
Mutta koulukiusaajat ja muut, te saatte nyt maksaa veroeuroissanne sen mitä mulle teitte.
Vierailija kirjoitti:
Mua on kiusattu kotona ennen koulua, sitten koulussa, kun hain opelta (edes) jotain hyväksyntää (en tiennyt että olisi väärin) ja siitä sitten eteenpäin kaikki kouluvuodet ja työpaikat jne. ja lopulta en osaa enää olla niin, etten ajattelisi, että eiköhän nuokin puhu pahaa seläntakana tai ala kiusaamaan, niin.. Niin. Mua ei vain enää kiinnosta mennä töihin. En tiedä kiinnostaako koskaan.
Jossain vaiheessa toki on jotain käytävä tekemään, jotta mieli pysyy virkeänä.
Mutta koulukiusaajat ja muut, te saatte nyt maksaa veroeuroissanne sen mitä mulle teitte.
Tämä on itse asiassa yleistä, että jatkuva kiusaaminen saa ihmisen joka alisuoriutumaan elämässään tai sitten vetäytymään ja luovuttamaan kokonaan. Kun kokemukset kaikesta ryhmätoiminnasta ovat traumaattisia, niin työpaikan työyhteisö voi aiheuttaa ylitsepääsemätöntä ahdistusta tai ainakin voimakasta stressiä. Varsinkin, kun työelämässähän se sama yläastemeininki usein jatkuu, peitellymmässä muodossa tosin.
Kiusaamisen tuomista vaikutuksista pitäisi edelleenkin puhua enemmän. Jo ihan siksi, että aktiiviset kiusaajat kiusaavat yleensä puolisonsa ja lapsensakin siihen kuntoon etteivät nämä käsittelystä selviä enää tasapainoiseen elämään. Kiusaajan aiheuttama lasku yhteiskunnalle lasketaan helposti sadoissa tuhansissa euroissa.
Suomessa on aivan liian hyvät työttömyysetuudet, kun tuollaista elämää voi elää. Nykyään työttömyydestä voisi puhua jo omana ammattinaan eli ammattityöttömyytenä, sen verran yleistä tuollainen näyttää olevan.
Työttömät töihin! Ei voi olla niin, että tällaisessa taloustilanteessa valtio maksaa rahaa varsinkin näille omasta tahdostaan työttöminä oleville! Joutenoloa ei tule suvaita!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liian hyvät työttömyysetuudet, kun tuollaista elämää voi elää. Nykyään työttömyydestä voisi puhua jo omana ammattinaan eli ammattityöttömyytenä, sen verran yleistä tuollainen näyttää olevan.
Työttömät töihin! Ei voi olla niin, että tällaisessa taloustilanteessa valtio maksaa rahaa varsinkin näille omasta tahdostaan työttöminä oleville! Joutenoloa ei tule suvaita!
Saathan sä suvaita tai et, mut töitä nyt vaan ei ole kaikille. Mitäpä sanoisit esimerkiksi kainuulaiselle 50-vuotiaalle, joka jää työttömäksi korkean työttömyyden alueella 30-vuotisen työuran jälkeen? Että hei, myy sun velaton iso omakotitalo ja mökki. Osta niillä yksiö Helsingistä. Köki siellä sitten ahdistuneena jossain hanttihommissa kaukana kaikesta mikä oli sulle tärkeää ja joiden eteen työskentelit vuosikymmeniä. Että se on elämää se.
Minusta se on ihan kohtuutonta. Ihmisellä pitää olla muutakin elämässään kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liian hyvät työttömyysetuudet, kun tuollaista elämää voi elää. Nykyään työttömyydestä voisi puhua jo omana ammattinaan eli ammattityöttömyytenä, sen verran yleistä tuollainen näyttää olevan.
Työttömät töihin! Ei voi olla niin, että tällaisessa taloustilanteessa valtio maksaa rahaa varsinkin näille omasta tahdostaan työttöminä oleville! Joutenoloa ei tule suvaita!
Sun argumentoiinti on ihan niinkuin lappareisen sketsistä. Mitä ne työttömät valittaa, ettei ole töitä. Menisivät töihin!
Ota sä loparit ja anna se työpaikkas jollekin toiselle, jos niin ahdistaa. Voin taata, että halukkaita löytyy.
Sama. Mutta itse saan vähän rahaa erinäisistä pikkuhommista. Peltipurkissa pari tonnia piilossa.