On tästä työttömyydestä hyötyäkin, voi haistattaa paskat kaikelle

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liian hyvät työttömyysetuudet, kun tuollaista elämää voi elää. Nykyään työttömyydestä voisi puhua jo omana ammattinaan eli ammattityöttömyytenä, sen verran yleistä tuollainen näyttää olevan.

Työttömät töihin! Ei voi olla niin, että tällaisessa taloustilanteessa valtio maksaa rahaa varsinkin näille omasta tahdostaan työttöminä oleville! Joutenoloa ei tule suvaita!

Nalle, miksi pelkäät downshiftaajia?

Joo pitkään työttömänä ollessa alkaa tuntua siltä että olisi tullut aikakoneella johonkin toiseen aikaan, jossa vaan katselee ja ihmettelee paikallisten touhuja. Ai te leikkaatte mun tuet jos mä en tee niin ku te sanotte? No vittu siinähän leikkaatte. :D

Inhimillistä, odotettavaa... ja todella, todella huolestuttavaa. Nimittäin tällaista tappiomielialaa ei korjata enää sillä, että pätkitään lisää tukia. Jos ihminen on valmis elämään elämänsä jollakin ~ 800 € kuukaudessa, eikä hän koe pystyvänsä mitenkään parantamaan tilannetta sen vaikuttamatta negatiivisesti jo ennestään matalaan elintasoon, missä vika? 

Vapaaehtoisesti työttömiä järjestelmän "hyväksikäyttäjiä" tulee olemaan aina ja ikuisesti oma marginaalinen joukkonsa, sitä ei korjata millään paheksunnalla tai rankaisemisella. Se onkin sitten jo toinen juttu, miten valtiotasolla ratkaistaan se, että meillä on laumoittain lannistuneita ja kohtaloonsa tyytyneitä, työhaluisia ja jopa pitkälle kouluttautuneita ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti enää jaksa vaivautua.

Ja näin yksilötasolla: aina näyttää olevan niitä, joita närästää ennen kaikkea se, että työtön voisi olla onnellinen, ja hänellä voisi olla mahdollisuus joihinkin sellaisiin asioihin, kuin työssäkäyvillä (älypuhelin, matkustelu, harrastuksia...). Ja rummutetaanhan tätä valtiotasollakin: työtön on automaattisesti onneton ja tylsistynyt raukka, joka pitää virikkeellistää vaikka sitten ilman palkkaa. Ylipäätään se asenne on, että työ olisi jokin niin autuaaksi tekevä asia, että normaalijärjellä varustettu kunnon kansalainen ja kansallisen omanarvontunnon airut haluaisi mennä tekemään sitä ilmaiseksi ja ihan auttamisen halusta, kun nolottaa kuluttaa omaa kotisohvaa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Inhimillistä, odotettavaa... ja todella, todella huolestuttavaa. Nimittäin tällaista tappiomielialaa ei korjata enää sillä, että pätkitään lisää tukia. Jos ihminen on valmis elämään elämänsä jollakin ~ 800 € kuukaudessa, eikä hän koe pystyvänsä mitenkään parantamaan tilannetta sen vaikuttamatta negatiivisesti jo ennestään matalaan elintasoon, missä vika? 

Vapaaehtoisesti työttömiä järjestelmän "hyväksikäyttäjiä" tulee olemaan aina ja ikuisesti oma marginaalinen joukkonsa, sitä ei korjata millään paheksunnalla tai rankaisemisella. Se onkin sitten jo toinen juttu, miten valtiotasolla ratkaistaan se, että meillä on laumoittain lannistuneita ja kohtaloonsa tyytyneitä, työhaluisia ja jopa pitkälle kouluttautuneita ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti enää jaksa vaivautua.

Ja näin yksilötasolla: aina näyttää olevan niitä, joita närästää ennen kaikkea se, että työtön voisi olla onnellinen, ja hänellä voisi olla mahdollisuus joihinkin sellaisiin asioihin, kuin työssäkäyvillä (älypuhelin, matkustelu, harrastuksia...). Ja rummutetaanhan tätä valtiotasollakin: työtön on automaattisesti onneton ja tylsistynyt raukka, joka pitää virikkeellistää vaikka sitten ilman palkkaa. Ylipäätään se asenne on, että työ olisi jokin niin autuaaksi tekevä asia, että normaalijärjellä varustettu kunnon kansalainen ja kansallisen omanarvontunnon airut haluaisi mennä tekemään sitä ilmaiseksi ja ihan auttamisen halusta, kun nolottaa kuluttaa omaa kotisohvaa 24/7.

Hienosti kirjoitettu. Nostan samalla.

Tuttavani kertoi samaa, että on tyytyväinen elämäänsä. On katto pään päällä ja leipäjonosta hakee joskus ruokaa. Vaatteet ostaa kirpparilta, jos joskus tarvitsee jotain. Hänellä on rajoittavia sairauksia, mitkä ovat vaikeuttaneet työnsaantia ja on vuosien varrella tippunut kokonaan ulos, koska ei pääse enää pitkäaikaistyöttömänä edes haastatteluihin. On käynyt kursseja ja kouluja.

Sanoi, että elämä helpottui, kun hyväksyi tilanteen. Elää onnellista elämää. Saa aina jonkun euron pimeänä, kun hoitaa meidän ja monen muun tuttavan lapsia. Tekee sitä ns.ruokapalkalla ja annamme parikymppiä. Ei suostu enempää ottamaan.

Mutta sanoo myös, ettei uskalla kuin meille läheisille sanoa, että on onnellinen elämässään. Muille pitää leikkiä ahdistunutta ja kärsivää työtöntä, koska se herättää suunnatonta vihaa ihmisissä, jos työtön sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Hän on löytänyt sisällön elämäänsä vapaaehtoistyöstä ja juuri näistä lapsenvahtikeikoista, kun tietää pystyvänsä auttamaan meitä kiireisiä kavereitaan.

Ei pienipalkkaiselle hanttihommia tekevälle duunarille voi ainakaan sanoa, että on työttömänä onnellinen. Vuosikymmeniä meitä on ohjelmoitu ja ehdollistettu ajattelumaailmaan, että ihmisen on tehtävä töitä vaikka kuinka vituttaisi. Sehän on kuin isku vasten kasvoja jos joku "loinen" toteaa olevansa onnellisempi kuin itsemurha-ajatuksia joka aamu kellon soidessa hautova hanttihommia tekevänä matalapalkkainen. 

Eipä se hirveästi kannusta työntekoon, kun koko ajan elämisen kulut nousevat, mutta palkat ei todellakaan samassa suhteessa. Nyt kun päivähoitomaksujakin aiotaan korottaa, niin vakavasti joutuu kyllä harkitsemaan, kannattaisiko vaan nostaa päivärahaa lapsikorotuksilla ja hoitaa lapsia kotona, puoliso käy töissä ja tulemme toimeen kohtuudella. Kun työt, mitä täällä päin on tarjolla, ovat niin pienipalkkaisia, että kahden lapsen hoitomaksuihin menisi nettopalkasta pitkästi yli kolmannes. Eli jos hoitaisin lapset itse ja nostaisin päivärahaa, meille jäisi melkein saman verran käteen. Päivärahan ohessa saa tienata 300 ilman että vaikuttaa tukeen, sillä tavoin käteen jäisi jopa enemmän kuin täyspäivätyön palkasta.

Työnteko sinänsä kiinnostaa, se tuo kuitenkin sisältöä elämää ja kerryttää eläkettä jne. Mutta kun se on niin kannattamatonta! Mieluummin tinkii turhasta ja viettää enemmän aikaa perheen kesken ja lastensa kanssa nyt kun lapset on pieniä, kuin tienaa niska limassa, vaan jotta voisi maksaa verot ja päivähoitomaksut, ja siltikin joutuu tinkimään monesta. Sittenhän tilanne muuttuu, kun lapset menee kouluun, ja hoitomaksut jää pois. Tuskin kuitenkaan ihan niin kauaa viitsin kotona vaan olla, mitä pidemmäksi aikaa jää kotiin, sen vaikeampi on palata työhön, ellei ole paikkaa odottamassa.

Itse olin puolitoistavuotta työttömänä ihan vain sen takia, että en jaksanut tai viitsinyt hakea töitä - pelailin vain tietokoneella. Muutama viikko sitten suihkussa naureskelin, että voisi hankkia nyt työn ennen kuin hakee ammattikorkeakouluun ja aloittaa opinnot ensi syksynä. Muutama hakemus ja työpaikka tuli alle viikossa. Koulutuksena ammattikoulu, ei koskaan vakituisessa työpaikassa, silloin tällöin muutaman kuukauden pätkiä ollut elämässä, ehkä reilun vuoden yhteensä. Monta tällaista yli vuoden jaksoa jolloin en ole tehnyt mitään. M29

Vierailija kirjoitti:

Eipä se hirveästi kannusta työntekoon, kun koko ajan elämisen kulut nousevat, mutta palkat ei todellakaan samassa suhteessa. Nyt kun päivähoitomaksujakin aiotaan korottaa, niin vakavasti joutuu kyllä harkitsemaan, kannattaisiko vaan nostaa päivärahaa lapsikorotuksilla ja hoitaa lapsia kotona, puoliso käy töissä ja tulemme toimeen kohtuudella. Kun työt, mitä täällä päin on tarjolla, ovat niin pienipalkkaisia, että kahden lapsen hoitomaksuihin menisi nettopalkasta pitkästi yli kolmannes. Eli jos hoitaisin lapset itse ja nostaisin päivärahaa, meille jäisi melkein saman verran käteen. Päivärahan ohessa saa tienata 300 ilman että vaikuttaa tukeen, sillä tavoin käteen jäisi jopa enemmän kuin täyspäivätyön palkasta.

Työnteko sinänsä kiinnostaa, se tuo kuitenkin sisältöä elämää ja kerryttää eläkettä jne. Mutta kun se on niin kannattamatonta! Mieluummin tinkii turhasta ja viettää enemmän aikaa perheen kesken ja lastensa kanssa nyt kun lapset on pieniä, kuin tienaa niska limassa, vaan jotta voisi maksaa verot ja päivähoitomaksut, ja siltikin joutuu tinkimään monesta. Sittenhän tilanne muuttuu, kun lapset menee kouluun, ja hoitomaksut jää pois. Tuskin kuitenkaan ihan niin kauaa viitsin kotona vaan olla, mitä pidemmäksi aikaa jää kotiin, sen vaikeampi on palata työhön, ellei ole paikkaa odottamassa.

Koittakaa ymmärtää, että ei ole muiden velvoite maksaa ja hoitaa teidän lapsianne. Itse olette ne hankkineet ja teitä hyysätään ja autetaan jo aivan sairaan paljon tässä yhteiskunnassa ja silti tuherratte itkua.

Entisaikaan ne lapset hoidettiin itse ja samalla tehtiin töitä, eikä mitään tukia siitä että osaa ottaa munaa pilluun maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se hirveästi kannusta työntekoon, kun koko ajan elämisen kulut nousevat, mutta palkat ei todellakaan samassa suhteessa. Nyt kun päivähoitomaksujakin aiotaan korottaa, niin vakavasti joutuu kyllä harkitsemaan, kannattaisiko vaan nostaa päivärahaa lapsikorotuksilla ja hoitaa lapsia kotona, puoliso käy töissä ja tulemme toimeen kohtuudella. Kun työt, mitä täällä päin on tarjolla, ovat niin pienipalkkaisia, että kahden lapsen hoitomaksuihin menisi nettopalkasta pitkästi yli kolmannes. Eli jos hoitaisin lapset itse ja nostaisin päivärahaa, meille jäisi melkein saman verran käteen. Päivärahan ohessa saa tienata 300 ilman että vaikuttaa tukeen, sillä tavoin käteen jäisi jopa enemmän kuin täyspäivätyön palkasta.

Työnteko sinänsä kiinnostaa, se tuo kuitenkin sisältöä elämää ja kerryttää eläkettä jne. Mutta kun se on niin kannattamatonta! Mieluummin tinkii turhasta ja viettää enemmän aikaa perheen kesken ja lastensa kanssa nyt kun lapset on pieniä, kuin tienaa niska limassa, vaan jotta voisi maksaa verot ja päivähoitomaksut, ja siltikin joutuu tinkimään monesta. Sittenhän tilanne muuttuu, kun lapset menee kouluun, ja hoitomaksut jää pois. Tuskin kuitenkaan ihan niin kauaa viitsin kotona vaan olla, mitä pidemmäksi aikaa jää kotiin, sen vaikeampi on palata työhön, ellei ole paikkaa odottamassa.

Koittakaa ymmärtää, että ei ole muiden velvoite maksaa ja hoitaa teidän lapsianne. Itse olette ne hankkineet ja teitä hyysätään ja autetaan jo aivan sairaan paljon tässä yhteiskunnassa ja silti tuherratte itkua.

Entisaikaan ne lapset hoidettiin itse ja samalla tehtiin töitä, eikä mitään tukia siitä että osaa ottaa munaa pilluun maksettu.

Maailma on nykyään vähän erilainen kuin ennen. Ihmiset ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että jos lapsiperheiden tuet poistetaan, kukaan ei yksinkertaisesti tee lapsia. Vaikeaahan se on nytkin. Kuka hullu tälläiseen maailmaan oikeasti lapsia tekee... uutisissa ei ole kuin pahuutta ja huonoja uutisia.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa ymmärtää, että ei ole muiden velvoite maksaa ja hoitaa teidän lapsianne. Itse olette ne hankkineet ja teitä hyysätään ja autetaan jo aivan sairaan paljon tässä yhteiskunnassa ja silti tuherratte itkua.

Entisaikaan ne lapset hoidettiin itse ja samalla tehtiin töitä, eikä mitään tukia siitä että osaa ottaa munaa pilluun maksettu.

Miksi se asia pitää koittaa ymmärtää väärin?  Sehän on juuri teidän muiden velvoite.  Valtiovallan suunnaltahan tämä velvoite tulee, eikä kenenkään lapsia tekevän.   Eihän kukaan yksittäinen lapsia tekevä edes voi velvoittaa muita yhtään mihinkään.  

Joo eikä varmaan mitään tukia sulle ole maksettu (ei ole totta edes), mutta eipä ollut yli 50% verokilaa, 24% pakollisia eläkevakuutusmaksuja, matalien palkkojen regressiivistä verotusta tai jopa yli 100% marginaaliverotusta.  

Vierailija kirjoitti:

Maailma on nykyään vähän erilainen kuin ennen. Ihmiset ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että jos lapsiperheiden tuet poistetaan, kukaan ei yksinkertaisesti tee lapsia. Vaikeaahan se on nytkin. Kuka hullu tälläiseen maailmaan oikeasti lapsia tekee... uutisissa ei ole kuin pahuutta ja huonoja uutisia.

Suhteutaanpas hieman.  Jos eläkemaksu tiputettaisiin vaikkapa 15% tasolle, joka sattumoisin on enemmän kuin mitä nykyinen vallassa oleva sukupolvi on omana aikanaan maksanut, niin kahden työssäkäyvän alle keskipalkkaisen talouteen jää ylimääräistä rahaa viiden lapsen lapsilisän verran.  

Työssäkäyvät perheet on verotettu henkihieveriin ja sumuverhon takana syytä vyörytetään työttömien ja muiden pummien niskoille.

Hieno ihmimen

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseksi sitä menee. Eihän kenenkään mielenterveys muuten kestäisi työttömänä olemista, jos sen kanssa ei oppisi selviämään ja elämään ihan hyvää elämää. Ja hyvä niin, ei työssäkäynti ole elämän tarkoitus.

Ei työttömyys ole mikään rangaistus tai häpeä. Itse saan kaiken tarvittavan elämääni lenkkeilyllä, treenaamisella, kokkailulla ja tietokoneella. Kaikki muu on tarpeetonta. Ei ole mitään tarvetta "rikastua" tai hankkia yhtään mitään tai leikkiä mitään kotia.