Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö iloitsemaan toisen IHMISEN onnesta?
12.02.2016 |
Minä pystyn lähes aina, olen todella onnellinen, kun ei tarvitse kateuden vuoksi olla ketään mustamaalaamassa.
'Siis lähes aina' ,mutta jos en pysty iloitsemaan toisen puolesta niin YMMÄRRÄN sen kateudeksi ja hyväksyn sen tunteena.
Kateuden hyväksyminen taas merkitsee sitä , että en mene valheen turvin ilkeästi puhumaan sontaa. Koska sillon en ole kunnioittanut kateuden kohdetta vaan kierolla tavalla kiillottanut kruunuani eli korottanut itseni kohteen yläpuolelle.
Todella vapaa ja hyvä olo kun olen tuon asian ymmärtänyt.
Kommentit (11)
No en ihan aina, mutta samaan tapaan muistutan itseäni, että kateus on ilkeää, etenkin kun kyse voi olla asiasta, jota en edes halua itselleni, esimerkkinä vaikka joku työpaikka, jonka tuttava saa. Sellainen johon en edes tahtoisi, mutta on hänelle hieno asia. Miksi sitä kahdehtisin? Miksen olisi iloinen hänen puolestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääryydellä saavutetusta onnesta en iloitse, en myöskään ole kateellinen.
Puheista, eleistä ja ilmeistä sen kateuden näkee.
Kenestäkään ihan perusnaisesta ei jutut kierrä. Vaan jos joku on fiksu ,kaunis, rento ja mukava niin sitä pitää nokkia koska ei kestetä toiseksi jäämistä.
T.Mies 39
Vierailija kirjoitti:
Puheista, eleistä ja ilmeistä sen kateuden näkee.
Totta
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn joo. Ihanaahan se on jos läheisillä menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo koskaan tuntenut kateutta. Paitsi hiukan niitä kohtaan, joilla on hyvä ja lämmin suhde vanhempiinsa. Pystyn iloitsemaan toisen onnesta, mutten aina. Sen täytyy olla tosi iso juttu, että voin iloita. Muuten se on aikalailla normipäivä. Kiva asia tietenkin, mutten tunne onnellisuutta sen johdosta. En ole erityisen empaattinen ihminen.
En voi eikä tarvitsekaan. Miksi pitäisi iloita jonkun persläven onnesta ? Ihan eri asia on jos joku ihminen, jolla menee todella huonosti tulee jostain onnelliseksi. Siitä iloitsen. Riippuu ihan ihmisestä. Esim. Cheekin onnesta en iloitse. Iloitsen sen sijaan pakolaisleirillä olevan lapsen onnesta kun hän on saanut ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt varsinaisesti iloitse, ellei kyse ole minulle läheisestä ihmisestä. Muuten se on samantekevää, mutta en tietysti kenellekään pahaakaan toivo enkä ole kateellinen. Läheisten onnesta kyllä olen iloinen. Vähän sama juttu kuin se, etten jaksa surra koko maailman suruja, mutta suren lähipiirin tai oman elämäni asioita. Eiköhän suurin osa ihmisistä ajattele näin.
Rakkaus sen tekee, viha saa paljon pahaa aikaan.