Ystävä katkaisi välit sanomatta sanaakaan.
Mitään riitaa ei tapahtunut välillämme. Soitin pari kertaa (ei vastausta) ja tämän jälkeen laitoin pari tekstiviestiä. Tiedän kuitenkin, että on hengissä. Mielestäni olen hyväksynyt tilanteen, mutta näen edelleen kahden vuoden jälkeen unia hänestä. Yleensä hän selittää miksi toimi näin. Ymmärrän häntä unissani, vaikka syyt ovat välillä huonoja. Luulen, että jos olisin saanut edes yhden tekstarin, missä sanotaan suoraan ettei halua enää pitää yhteyttä ja nähdä mua olisi helpottanut paljon. Vielä jos olisi kertonut syyn, se olisi ollut vain plussaa. Hän oli jotenkin niin fiksu ihminen, että hänen käytöksensä tuntuu todella oudolta. Elämäni on oikein hyvää, enkä haluaisi edes vatvoa tätä asiaa, mutta nämä unet ei jätä rauhaan.
Kommentit (5)
Olen jättänyt muutamia ystäviä näennäisesti kertalaakista. Kuitenkin olin noissa suhteissa tuntenut jo pitkään pahaa oloa, mitätöintiä, elämäni mahdollisuuksien pienentämistä. Sinun tapauksessasi syitä voi vain arvailla. Ehkä tulee vielä aika, jolloin yhteydenpitonne onnistuu.
Niin ja on minutkin jätetty vastaavalla tavalla. Olin tuntenut tämän ystäväni vuosikymmeniä. Yhtäkkiä hän ei enää halunnut pitää mitään yhteyttä. Tosin viimeisissä puheluissa oli kireä tunnelma joidenkin mielipiteiden tiimoilta, mutta niiden vuoksi hän ei tietenkään vetäytynyt.
Rohkeampaa olisi, kun kertoisi, miksi ei enää jaksa tai halua olla tekemisissä. Edes kirjallisesti. Ehkä minua on estänyt asian selvittämistä ajatus siitä, etten kuitenkaan saisi ymmärrystä. Tavallaan periaatteella "kaikki on sanottu ja tehty, ymmärrät kyllä".
Mun paras ystävä teki mulle aikoinaan juuri noin, lopetti yhteydenpidon laakista. Oltiin kuin paita ja perse yli kymmenen vuotta ja sitten yhtäkkiä ei enää mitään. Pitkään soittelin perään ja lähetin viestejä joissa yritin kysyä mikä on hätänä jne, ikinä ei tullut vastausta. Mielestäni se oli ystävältäni todella julmaa käytöstä ja pitkään olinkin ihan paskana ton jälkeen. En edelleenkään tiedä mikä hänelle tuli.
Mulla kans yks ystävä lopetti yhteydenpidon kun muutin pois. Tai ensiks pidettiin yhteyttä, sitten hän harmitteli, kun ei tule tarpeeksi pidettyä yhteyttä... sit vaan ei enää vastannu mihinkään viesteihin, ei soittoihin. Harmi, sillä oli tosi mukava tyyppi ja meillä olis nytkin paljon yhteistä kun on lapsia yms. Mutta, hänellä on siellä omat piirinsä ja minä en mahdu hänen elämään enää. Olen toki itsekkin vähän kuin vahingossa hukannut muutaman ystävän kun en ole saanut aikaiseksi ottaa/pitää yhteyttä.
Ei sitä aina osaa selittää, mikä jossakin ystävyyssuhteessa mättää tai sitten tietää, ettei toinen suostuisi käsittämään, mutta kun tuntuu, ettei vaan jaksa jotain juttua, niin silloin on pakko lähteä pois.
Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän ahdistuksesi.