Miksi aina sanotaan, että kyllä töitä tekevälle löytyy?

Kai se tarkoittaa sitä, että työtä löytyy jos on valmis vastaanottamaan minkä tahansa työn. Esim. hyttisiivousta.

Se on sanonta menneiltä vuosisadoilta, jolloin aina töitä maaorjalle löytyi.

Ajatus on jäänyt elämään niiltä ajoilta, kun se oli jopa totta. Ainakin 1970-luvulle saakka tarjolla oli paljonkin sellaisia töitä, joihin ei muuta tarvittu kuin työhalut ja terveys. Erilaisia apuhommia oli tehtaissa, rakennuksilla, kaupoissa, toimistoissa. Palkkaa niistä maksettiin varsin kehnosti, mutta ei silloin toisaalta edes oletettu, että kaikkien pitää päästä palkallaan pari kertaa vuodessa rantalomalle ulkomaille.

Sanonta vakiintui silloin kun se piti paikkansa.

Sanonta on aivan oikeassa. Työtä kyllä löytyy. Palkallisen työn tarjonta on heikompaa.

Jos voisit siirtyä aikakoneella 1980-luvulle, 1960-luvusta nyt puhumattakaan, löytäisit töitä sujauksessa.

Siihen aikaan oli myöskin toinen sanonta:

Ei työt tekemällä lopu

t. historian tutkija

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan oli myöskin toinen sanonta:

Ei työt tekemällä lopu

t. historian tutkija

Tämä oli ennen teollistumista. Nykyäänhän koneilla työt voidaan jopa saada loppumaan.

Väittäisin, että kyse on itsesuojelusta. Työttömyys on niin iso kriisi ihmiselle, että pelkkä ajatus työttömäksi joutumisesta on ahdistava monelle. On siksi helpompi ajatella, että töitä löytyy kyllä, jos vain yrittää. Silloin ei tarvitse hyväksyä sitä mahdollisuutta, että itsekin jonain päivänä saattaisi tipahtaa työelämän ulkopuolelle itsestään riippumattomista syistä.

Eniten tuota sanontaa viljelee ihmiset, joilla on vakituinen työ tai miljuunia pärstaskussa. Heidän ei tarvitse vaivata päätään murehtimalla huomisesta ja on hyvä viisastella sitten toisille. Tämä on omaa kokemusta, kun aikoinaan olin vuoden työttömänä ja en vain päässyt mihinkään päivätyöhön..

Ei ole kyse siitä, että "ei huoli kaikkea". Pahimmalta tuntui, kun arkistointityötä hakiessani minulle sanottiin että olen ylikoulutettu siihen paikkaan. En siis kelvannut..

Nykyään se tarkoittaa sitä että jos maksat kaikki omat kulusi (työvaatteet ja muut välineet) ja et vaadi palkkaa tai mitään muutakaan korvausta tai etua niin joku kyllä ottaa ilomielin vastaan työpanoksesi.

Olen yrittäjä ja olen täysin samaa mieltä tuon sanonnan kanssa. Seitsemän vuotta olen ollut yrittäjänä ja töitä olisi paljon enemmän kuin pystyisin tekemään. Olen saanut houkuteltua alalle myös muita tekeviä naisia ja parissa kuukaudessa jokaisella on ollut täysi kalenteri. Asiakkaita tulee oikeasti ovista ja ikkunoista, joten töitä on.

Työ- ja elinkeinoministeriön listoilta löytyy 770 000 työnhakijaksi ilmoittautunutta. Samaan aikaan TE-toimiston sivuilla on avoimena kaiken kaikkiaan 7167 kokopäiväistä työpaikkaa, joiden kesto on vähintään 12 kk. Jokaista työpaikkaa kohden on siis 107 työtöntä. Tai kääntäen, jokaista työtöntä kohden on 0,0093 avointa työpaikkaa. Ei kyllä taida tuo sanonta enää päteä.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tuota sanontaa viljelee ihmiset, joilla on vakituinen työ tai miljuunia pärstaskussa. Heidän ei tarvitse vaivata päätään murehtimalla huomisesta ja on hyvä viisastella sitten toisille. Tämä on omaa kokemusta, kun aikoinaan olin vuoden työttömänä ja en vain päässyt mihinkään päivätyöhön..

Ei ole kyse siitä, että "ei huoli kaikkea". Pahimmalta tuntui, kun arkistointityötä hakiessani minulle sanottiin että olen ylikoulutettu siihen paikkaan. En siis kelvannut..

Eli vaikka työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työttömiä, niin sinä kuvittelet olevasi sellaisessa asemassa, että voit esittää vaatimuksia: työn on oltava päivätyö. Et ollut siis se "tekevä", jolle töitä löytyy.

Minä sanon niin siksi, että mun mies tekee oman työnsä ohessa sitä hommaa mikä ei työttömälle kelvannut. Työtön oli ensin sanonut, että hän on innoissaan tästä työmahdollisuudesta. Mutta eipä sitä sitten alkanut näkyä työmaalla, kun olisi pitänyt osoittaa sitä aktiivisuutta. Mun mies sitten alkoi tekemään sitäkin, ettei hommat jää tekemättä.

Mä olen syntynyt 70-luvulla ja äidit olivat silloin pitkään lasten kanssa kotona. Kun lapset kasvoivat, niin äidit vain menivät töihin. Lastentarhaan, siivoojiksi, kokeiksi jne. Mun ollessa nuori, kaikki halukkaat saivat kesätöitä, eivät vain ne kenen perheellä oli yritys tai suhteita.

Nykyään edes maalta ei saa kesätyöpaikkaa, kun virolaiset tekevät työt tehokkaammin ja halvemmalla kuin nuoret.

Juu, hemmetti mua ottaa päähän tuo saarna, että opiskelijat vaan töihin, ei sitä vanhempien kukkarolla enää kotoa muutettua olla. Minäkin olin jo 1-vuotiaana mansikoita keräämässä...

Juu, saakeli kun ei ole aikuisille töitä, niin yritäpä 16-vuotias saada tienaamaan leipänsä. Ei muuten onnistu. Meillä melkein joka kesätyöpaikassa vaativat sen 18 vuotta. Yhdessä oli, että pitää olla ehdottomasti 17 vuotta täyttänyt. Lapseni täyttää elokuun lopussa 17 v.

Meidän kaupungissa ei saa muutenkaan töitä kuin suhteilla. Ihan sama mikä lusmu se nuori on, mutta joka kesä sitä odottaa työpaikka sukulaisensa silmien alla toisten riesana. 

Koska halutaan v**lla.

Minä ajattelen sen niin, että jos on halua tehdä asioita, niitä tekee palkasta yms. riippumatta. Itse esim. Teen jatkuvasti palkatonta työtä, vain siitä riemusta, että saan jotain tehdä ja olla avuksi. Ja jos jäisin työttömäksi, alkaisin varmaan tavalla tai toisella työllistää itseäni pian. Ottaisin lapsia hoitoon, auttaisin lähialueen vanhuksia jne. Eli töitä löytyy, palkkaa ei välttämättä.

ehkä jotain mainospostin jakoa tai puhelinmyyntityötä palkalla, jolla ei elä. Tai voihan sitä alkaa yrittäjäksi... vaikka pyörittämään pitsaa 24/7...