Minua ärsyttää ihmiset jotka itkevät julkisesti.

Minä taas iloitsen syvästi joka kerta kun joku suomalainen itkee julkisesti Suomessa. Täällä on niin kylmä ja tunteeton ilmapiiri, että jokainen joka näyttää tunteensa julkisesti, oli ne mitä vaan, saa multa hatunnoston.

Minulla ainakin on itkuhanat herkässä enkä sille mitään voi, vaikka totisesti haluaisinkin. Päiväkodin ja koulun juhlissa tyrskin kuin Niagara. Aivan sama, onko siellä omia lapsia esiintymässä vai joitain ihan vieraita. Häät, ristiäiset tai hautajaiset, sama juttu.   Läheisten kuolemia en kuitenkaan ole itkenyt julkisesti. Yleensä esim. töissä on aina ollut niin paljon muuta ajateltavaa, että pää pysyy kasassa muutenkin. 

Aloittaja, tätä kommenttia en haluaisi edes kirjoittaa koska kuvottaa vastata sinunkaltaiselle ihmispaskalle, mutta olet todella tunnevammainen ja hyvin yksinkertaisen oloinen ihminen. Suru ja sen näyttäminen on normaalia ja kuuluu terveen ihmisen tunneskaalaan ihan siinä missä viha tai onni. Jos et kestä sitä että joku ilmaisee tunteensa vapaasti, on sinulla se ongelma, ei sillä ihmisellä joka niin tekee. Ymmärrätkö sinä että sille tytölle hänen rakkaan lemmikkinsä menettäminen oli henkisesti todella raskasta? Se ei ehkä sinulle merkitse mitään, mutta sille ihmiselle se lemmikki oli kaikki kaikessa ja todella tärkeä. Enkä todellakaan usko että tämä tyttö olisi tahallaan kerjännyt muilta sääliä ja sympatiaa, sellaista ei tee kuin ehkä jotkut todella manipuloivat draamakuningattaret mutta ne ovat oma tapauksensa.

Ei sitä itkua kannata ottaa niin vakavasti. Ne on vaan kyyneliä. Itku loppuu aina jossain vaiheessa ja ihmisellä on parempi mieli.

Nuorena olin tarkka siitä etten koskaan itkenyt julkisesti enkä kestänyt sitä muilta. Nyt ei tunnu missään itkeä muiden nähden ja nähdä muiden itkevän. Näen itkeviä ihmisiä työssäni lähes joka päivä, joten siinä itkussa ei ole mitään sinänsä dramaattista. Antaa ihmisen itkeä, lohduttaa häntä, kohta on taas uudet ajatukset, uuden ilon ja surun aiheet.

4 jatkaa; yleensä ne ärsyyntyvät muiden itkuista, joiden ei ole koskaan itse annettu näyttää haavoittuvuuttaan. Kiusatut, kurilla kasvatetut, kotona väheksytyt ja itseltään liikaa vaativat ovat armottomia myös muille. Vaikka ensin pitäisi tietenkin antaa itselleen sitä armoa näyttää myös ne surun ja  epävarmuuden tms. tunteet.

Itkeminen julkisesti on keino kerätä huomioita ja manipuloida muita ihmisiä. Tuokin pimu varmasti halusi alleviivata sitä kuinka hyvä ja eläinrakas ihminen oli (vaikka ilmeisesti koirasta ei pidetty tarpeeksi huolta). Kyllä sen erottaa jos on joku aito tunnekuohu niin voimakas että itku tulee, vaikka läheinen onnettomuudessa.

Ap kuulee kesken päivän läheisensä poismenosta, odottaa työpäivän ja matkan ja kotona sulkeutuu vessaan itkemään ääneti.

Mä ainakin välttelen julkisella paikalla itkemistä kaikin keinon just sunlaisten ihmisten takia, ketä kattoo surullista ihmistä halveksuen. Harmi vaan että välillä niitä kyyneleitä ei vaan voi pidättää vaikka kuinka haluisi.

 

Kyllä minullakin tuli itku, jos piti puhua lemmikin poismenosta, kun oli mennyt vasta vähän aikaa kuolemasta, vaikka yritin pidätellä ja ajatella muuta.

Vierailija kirjoitti:

se on nykyään muotia itkeä julkisesti tuolla

Älä ny viitti :D

Ihminen joka ei pysty hallitsemaan tunteitaan julkisellapaikalla, vaikuttaa jotenkin epävakaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei pysty hallitsemaan tunteitaan julkisellapaikalla, vaikuttaa jotenkin epävakaalta.

Siis oikeestikko, jos saisit soiton että joku sun läheinen menehtynyt, niin sinä niin vakaana ihmisenä, naama peruslukemilla odottaisit itkemistä kotiin asti? 

Toi jos mikä vasta sekopäiseltä kuulostaakin

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei pysty hallitsemaan tunteitaan julkisellapaikalla, vaikuttaa jotenkin epävakaalta.

Tämäkin vielä. Se että edes pystyy itkemään on hyvä merkki. Se että joku ei kestä toisen itkua on merkki omasta tunteettomuudesta. Minä on itkenyt ja hävennyt sitä enkä siltikään ole pystynyt täysin hallitsemaan kyyneleitäni. Ja toisaalta pystyn nousemaan pohjasta kuin fenix lintu. Itku puhdistaa.

Tää on asia, jonka olen oppinut vasta av:n myötä. Että jotain kiinnostaa minun itkemiseni niin paljon, että oikein ärsyttää. Jos minä itken, niin itken oman tunnekuohun vuoksi. Siihen ei liity muut ihmiset millään tavalla. Ja toivon, että en silloin olisi missään julkisessa paikassa, mutta joskus käy niin, että olen. Mutta aiemmin minulla ei ole tullut mieleenkään, että joku voisi itkemisestäni ajatella jotain noin pahaa kuin ap ja kaltaisensa. Nyt olen sellaisenkin asian tästä maailmasta oppinut. Hyvin olisin pärjännyt ilman tätäkin oppia.

Olisko sulla ap muita muotivinkkejä, kuin tuo julkinen itkeminen? Onko pillifarkut vielä muotia, vai pitääkö olla levenevät lahkeet? Millainen laukku sopii julkisen itkemisen kanssa?