Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako perustaa uusperhe
09.02.2016 |
Minulla on kolme lasta ja miehelläni yksi lapsi. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja lapseni tulevat hyvin toimeen niin miehen kuin tämän lapsen kanssa. Olemme nyt suunnitelleet yhteen muuttoa. Mieheni on aivan ihana ja elämäni mies, ainoa huoli asiassa on tämän erittäin hemmoteltu lapsi. Lapsi on 6-vuotias ja saa aivan kaiken maan päällä mitä haluaa. Hän saa syödä herkkuja kaksin käsin joka päivä, saa joka kauppareissulla leluja, menee nukkumaan milloin lystää, huutaa ja mekastaa juhlatilaisuuksissa (joissa siis istutaan hiljaa), ei korjaa mitään jälkiään jne. Mies on sanonut, että meidän tarvitsee vain löytää yhteiset säännöt. Minua tämä epäilyttää, koska miehen lapsella ei ole mitään sääntöjä ja en halua lasteni kokevan heitä koskevan erilaisten sääntöjen, mutta en myöskään halua missään nimessä heistä samanlaisia kuin miehen lapsi. Hän on jo nyt todella itsekäs ja hokee vain minä haluan. Mitä tehdä?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ei. Enkä edes lukenut aloitustasi...
Kopion tämän vastauksen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Enkä edes lukenut aloitustasi...
Kopion tämän vastauksen. :D
Ei. Tiedän hyvin harvoja uusperheitä, jotka oikeasti toimivat hyvin.
Kyllä jos lapsia on noin vähän. Meillä niitä on kahdeksan. Vanhin 11 ja nuorin 2v. Tässä tilanteessa kannattaa miettiä ryhtyykö mut kyllä tästäkin selvitään. Exiä pyörii ympärillä kolme joista yksinon erittäin hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia epäilyttää ja sitä pitää kysyä niin vastaukseni on, ei.
No parempi sitä asiaa kai on miettiä ja epäillä ennen yhteenmuuttoa kuin sen jälkeen. Mies on ihana ja lapseni haluaisivat muuttaa. Mutta saisiko mies lapsensa kuriin ja alkaisi todella vaatia tältä jotakin. Sitä en oikein tiedä. Mies saanut vielä lapsen suht myöhään ja olisi halunnut useampia lapsia, joten tämä varmaan lisännyt lapsen lellimistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuuko tuo miehesi lapsi siis hänellä? Vai vuoroviikot vai ne pelkät minimiviikonloput? Jos lapsi ois vaan vähän teillä, niin saattaisitte just ja just pärjätä. Mutta jos asuu isällään (eli asuis teillä) niim erittäin vaikeaksi menis.
Eli joko tuo lapsi opettelee kokonaan uudet sännöt tai sitten ette muuta yhteen. Muuten menee mahdottomaksi.
Miehen lapsi asuu puoliksi isällään eli joka toisne viikon olisi meillä. Minun lapseni asuvat minulla ja käyvät isällään vain minimin eli joka toisen viikonlopun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miesten kanssa kannata elää. Miksi ottaa itselles jälleen riesan?
No siksi mietin, kun rakastan koasti nykyistä miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siksi mietin, kun rakastan koasti nykyistä miestäni.
Kai sitä voi rakastaa ilman yhteistä osoitettakin. Ja suhteessa kun pitää olla se yhdistävä tekijäkin niin vielä lapsikin toiveissa?
Kun ei eka liitto toiminut niin miksi luulet että tämä onnistuis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin ieestä ja siitä kestääkö hän tuottaa kultamussukalleen pettymyksiä. Jos ei niin sulla tulee menemään hermo lapsen lisäksi myös mieheen. Mut toivoa on. Mun miehellä on kaksi lasta, he eivät olleet varsinaisesti hemmoteltuja, mutta kukaan ei ollu vaivautunut kasvattamaan heitä. Kaikki asiat olivat yhtä huutoa ja stressiä, koska heillä ei ollut mitään tottumuksia. Kumpikin suostui syömään vain tiettyä ruokaa ja tietenkin eri. Kun tein vain yhtä ruokaa ja molemmille tietysti väärää , he vain ulvoivat ja kiukuttelivat. Vaikka olisivat syöneet, kun nousivat pöydästä ja minä siivosin kaiken pois, tulivat hetken päästä huutamaan, että aikovat vielä syödä, missä heidän ruokansa on. MInä sanoin miehelle että tällaistahan en rupea sitten katsomaan. Mies tajusi ja alkoi opetella heidän ruotuun laittamistaan. Se oli hänelle itselleen paljon vaikeampaa kuin lapsille. Mut halusi olla mun kanssa niin paljon että yritti kaikkensa. Tänä päivänä meillä on joukko tosi kivoja lapsia. Tietysti kiukuttelevat kuka mistäkin, mutta arki sujuu hienosti ja lapset ovat saaneet paljon itsetuntoa kun osaavat tehdä yhdessä asioita. Äitinsä luona elävät edelleenkin varsin epämääräisesti. Mut nauttivat silminnähden siitä että meillä on järjestys. Että tsemppiä. Miehen pitää uskaltaa muuttaa asioita.
Harkitse, jos voisitte seurustella omista asunnoista käsin. En lähtisi muuttamaan yhteen, paljon itkua ja hammastenkiristystä luvassa, sen sijaan, että
a) voisitte nauttia kahdenkeskisestä ajasta ilman riitoja kasvatuksesta ja
b) lapsenne saisivat elää ristiriidattomassa ympäristössä ilman vieraita aikuisia kotonaan
(p.s. jos olet se, jonka mies on todella rikas eikä osta ekstratyynyjä kotiinsa jne., niin vastaus on EI todellakaan kannata).
Siten tämä uusi liitto voisi toimia, että kumpikin jaamme samat arvot ja viihdymme yhdessä todella hyvin. Entisten kumppaniemme kanssa kummallakaan ei ollut koskaan mitään yhteistä.
Ei tule toimimaan. Jos yksi on nyt säännötön, niin mitäpä luulet, kenen syy on se, että yhtä äkkiä tuleekin "uudet" säännöt? Oisko sun syytä? Kuka on paska ja pilasi lellityn lapsen elämän? Sinä. Sulle huutaa, raivoaa, inhoaa. "ET OO MUN ÄITI, VIHAAN SUA!" Sun lapset jää pienen tyrannin jalkoihin. Joten ei ja ei. Ei ei ei. Seurustelkaa ja rakastakaa, mutta älkää muuttako yhteen.
Ei. Enkä edes lukenut aloitustasi...