Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen velvollisuus aloittaa keskustelu naisen kanssa työpaikalla?
07.02.2016 |
Olen kolmikymppinen mies ja töissä paikassa jossa työntekijöitä siirtyy muualle ja uusia tulee tilalle melko usein (toimistotyö kyseessä) ja olen huomannut että uusien työntekijöiden kohdalla miehet ovat selvästi aktiivisempia ottamaan kontaktia ja aloittamaan keskustelua kun tulevat uuten työpaikkaan kuin naiset. Varsinkin nuorempien parikymppisten/kolmikymppisten naisten kohdalla tuntuu todella usein käyvän niin, että he eivät saa sanaa suustaan eivätkä ole huomaavinaankaan ennenkuin itse sanoo heille jotain. Aikaisemmin moikkasin ensimmäisenä ja saatoin joskus jotain kyselläkin ystävällisesti ja sain kyllä usein ihan ystävällistä vastaustakin, mutta olen kuitenkin alkanut kyllästyä siihen että naiset alkavat juttelemaan ystävällisesti vasta jos minä käyn ensin itse murtamassa jään. Mikä ihme siinä on että odotetaan miehen sanovan ekana moi ja muutenkin aloittavan ekaksi juttelemisen. Siksi teinkin nyt viimeisimmän uuden naispuolisen työntekijän kanssa niin, että en ole moikannut häntä, enkä jutellut vaan aivan kuten tämä kolmikymppinen nainenkin on tehnyt itse niin olen käyttäytynyt kuin hän ei edes olisi samassa taukohuoneessa kanssani. Näyttävät monet muutkin kollegani tekevän samalla lailla, nimittäin usein kun tämä nainen tulee kahvihuoneeseen missä minä ja kollegani jo olemme niin tämä uusi nainen ei sano meille mitään ja me emme myöskään sano hänelle mitään. Sinänsä todella typerää, on meilläkin ongelmat jne, myönnetään, mutta kyse on periaatteesta.
Kuinka moni palstan mammoista on sitä mieltä, että miehen kuuluu tehdä aloite jutusteluun naisen kanssa työpaikalla?
Kommentit (28)
Enpä ole moiseen törmännyt. Itse tosin esittelen itseni ja jutustelen small-talkia kaikkien uusien työkavereiden kanssa jos vaikka osutaan taukohuoneeseen samaan aikaan. Olisi melko kiusallista ja epäkohteliasta olla vain hiljaa. N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VierailijaSiksi teinkin nyt viimeisimmän uuden naispuolisen työntekijän kanssa niin, että en ole moikannut häntä, enkä jutellut vaan aivan kuten tämä kolmikymppinen nainenkin on tehnyt itse niin olen käyttäytynyt kuin hän ei edes olisi samassa taukohuoneessa kanssani. Näyttävät monet muutkin kollegani tekevän samalla lailla, nimittäin usein kun tämä nainen tulee kahvihuoneeseen missä minä ja kollegani jo olemme niin tämä uusi nainen ei sano meille mitään ja me emme myöskään sano hänelle mitään.[/quote kirjoitti:
Mitä sukupuolta nämä kollegasi ovat? Käsitinkö nyt oikein, että sinä juttelet kaikille muille paitsi tälle uudelle, ja kaikki kollegasi juttelevat kaikille muille paitsi tälle uudelle? Seurasivatko kollegasi sinun esimerkkiä vai eivätkö hekään koskaan juttele uusille? Tosi kivaa varmaan tuolla uudella tyypillä, kun kaikki yrittävät aktiivisesti savustaa häntä ulos.
No mitä väliä. Keskittyisit olennaiseen eli työntekoon...
nainen on alempiarvoisempi kuin mies ja naisen on oltava hiljaa, jos mies ei puhuttele häntä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä. Keskittyisit olennaiseen eli työntekoon...
Tauolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No monesti jos on juuri tullut uuteen työpaikkaan, niin jännittää, eikä helposti kehtaa itse tehdä aloitetta. Siinä sitten yleensä kun on ensimmäiset moikat sanottu puolin ja toisin, homma alkaa edetä jouhevasti. Ja tämä ihan riippumatta siitä, onko se aloitteen tekevä vakkari mies vai nainen. Yleensä etenkin nuoremmat vasta aloittaneet ovat vähän eksyneitä, ja siksi heille on helpotus, jos joku muu tekee aloitteen ensimmäisessä keskustelussa.
Kuulostat jotenkin tosi ylianalyyttiseltä ja pikkumaiselta, kun teet moisesta jotain periaatepäätöksiä. Entä jos tuo työpaikkasi nainen ei vain aluksi uskaltanut tehdä aloitetta jutteluun, ja nyt kokee olevansa ihan syrjään jäänyt?
Miksi tällaisia asioita pitää edes miettiä? Uusi ihminen mukaan vaan alusta pitäen, ihan sama kuka sanoo ensimmäiset sanat. Toki sitten voi kyseenalaistaa, jos toinen ei reagoi aloitteeseen mitenkään tai itse tarkoituksella vetäytyy keskusteluista.
En minä tiedä. Itse menen aina ihan tahallani ensin juttelemaan miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aloita keskustelua työpaikalla itseäni vanhempien miesten kanssa, sillä oletan, että useimpia ei kiinnosta keskustella kanssani. Uskon että miehillä on ennakkoluuloja nuorempia työntekijöitä kohtaan. Ilahdun kyllä siitä, jos mies aloittaa keskustelun.
Minä en puhu alemman portaan ihmisille ollenkaan. Kollegojen kanssa sitäkin enemmän. Taas ylennystä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä sukupuolellä väliä. Uudelle työntekijälle olisi sukupuolesta riippumatta kohteliasta esitellä itsensä, ensimmäiset työpäivät voivat olla jännittäviä hänelle eikä hän tiedä miten tulisi käyttäytyä, niin ujo tyyppi ottaa helposti mallia kauemmin olleista. Jos kukaan ei tervehdi niin hän saa käsityksen ettei työpaikalla ole tapana rupatella työntekijöiden kanssa.
En aloita keskustelua. Pelkään että miehet alkaisivat vitsailla keskenään, että se uusi tyttö yrittää kaikkia miehiä. Vaikka se olisikin miesten keskinäinen läppä niin joka tapauksessa epämiellyttävä ajatus. Minua on useamman kerran tulkittu väärin työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Olen nainen ja mielestäni uuden työntekijän esittely kuuluu työnantajalle ja uudelle työntekijälle. Moikkailen uusia työntekijöitä, mutta kyllä sen uuden työntekijän tulee olla oma-aloitteinen ja esittäytyä itse niille, joiden kanssa vietetään taukoja yhdessä.
Minulle nyt on ollut aina itsestäänselvyys, että käyn tervehtimässä uutta työntekijää. Minusta on mukavaa, että tulokas huomaa, että täällähän on kivaa porukkaa töissä. Mitään mies-nais-asetelmaa on turha tehdä, kyse on ihan käytöstavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten joku tekee tästä mies-/naiskysymyksen. Uusi työntekijä työpaikalla ei usein tunne työpaikan kulttuuria ja on vähän epävarma ja haluaa siksi harvemmin olla aloitteentekijänä työpaikan kohtaamisissa. Tämä ihan sukupuolesta riippumatta.
Tässäkin joskus on se ikävä yksi pilaa kaikkien muidenkin maineen tausta. Itse olen saanut kotona kasvatuksen että kaikkia joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä, tervehditään katsoen silmiin ja hieman hymyä kasvoille. Pahimmillaan uudessa paikassa kuukauden sisään 3/5 miehistä tuli selittämään että kun meillä on sitä kemiaa välillämme... no ei ainakaan minun puolelta ollut, mutta he eivät huomanneet sitä että toimin ihan samoin kaikille sukupuolesta ja iästä huolimatta, näkivät vain sen että tervehdin, katsoin silmiin ja hymyilin juuri hänelle. Vasta nyt keski-iän lähestyessä alan pääsemään eroon ajatuksesta että minun peruskäytöstapoja voidaan tulkita munan kautta ja nykyään uskallan olla se jäänrikkoja. On niitäkin miehiä jotka ovat huomanneet etten tervehdi heitä mitenkään poikkeavasti ja osanneet jättää välit ihan tuttavatasolle, mutta ne huonot kokemukset saavat nopeasti araksi.
Jatkossa ole se jäänrikkoja vaikka välillä tympiikin, ei se ole sinun eikä sen nuoren naisen vika että jotkut eivät osaa tulkita ihmisiä oikein ja aiheuttavat haittaa henkilöille jotka eivät mitenkään liity aisaan kuten vaikka sinulle.
Ja väitetään että naiset ovat työpaikkojen juoruakkoja...onko tullut mieleen että kaikkia ei turhanpäiväinen lätinä kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten joku tekee tästä mies-/naiskysymyksen. Uusi työntekijä työpaikalla ei usein tunne työpaikan kulttuuria ja on vähän epävarma ja haluaa siksi harvemmin olla aloitteentekijänä työpaikan kohtaamisissa. Tämä ihan sukupuolesta riippumatta.
Aijaa. Minusta on itsestään selvää, että uusi työntekijä esittäytyy tai esitellään. Miksi työpaikalla pitäisiä käyttäytyä huonommin kuin muussa elämässä?
On