Psykiatrinen sairaanhoitaja
Olen vasta aloittanut sh-opinnot ja mietin suuntautumista. Psykiatria kiinnostaa, mutta työ mietityttää. Psykiatrian sh:t kertokaa millaista työtä teette, millainen palkkaus jne.?
Kommentit (16)
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Voiko sellainen toimia sairaanhoitajana? :o
Vierailija kirjoitti:
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Noo, jos niistä jotain hyötyä oikeasti olisi, niin olisi niitä varmaan työterveydessäkin töissä eikä vaan osastoilla ja avohoidossa. Työterveydessä toimii oikeat ammattilaiset eli esim. työpsykologit.
Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, mutta pitää kylkä muistuttaa: psykiatriset sairaanhoitajat työskentelevät myös mielisairaaloissa ja sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla. Tärkeää työtä ja varmasti rankkaa. Ystäväni on mielisairaalassa töissä, tykkää kyllä paljon ja kokee alan omakseen. Hänkin on sanonut ettei ole psykiatri, psykologi tai terapeutti vaan psykiatriseen hoitoon suuntautunut sairaanhoitaja. Osa hoitotiimiä siinä missä syöpäosaston sairaanhoitajat tai röntgenhoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Jos sinulla on jo valmiiksi noin defensiivinen ja syyttävä asenne potilaita kohtaan, valitse suoraan joku toinen suuntautumisvaihtoehto.
En ole tuo edellinen kommentoija, kiinnitin huomiota vain sananvaihtoonne.
Mikä työssä mietityttää? Oma jaksaminen? Jos olet kovin nuori, mieti jotain muuta. Elämänkokemuksesta on alalla hyötyä. Jos sinulla on itselläsi pahasti psykiatrista histotiaa tai et ole ns. sinut itsesi kanssa, mieti jotain muuta. Psykiatriassa mikään inhmillinen ei ole vierasta ja tuskaa, ahdistusta niinkuin epätoivoakin kohtaa joka päivä silmästä silmään ihan eritavalla kuin muilla erikoisaloilla. Moni asiaa tulee omaa henkilökohtaista elämää lähemmäs kuin haluaisikaan.
Itse teen työtä psyyken ja sooman välimaastossa. Antoisaa, kiinnostavaa, välillä hyvin raskastakin. Meille tullaan/päästään/joudutaan hoitoon ja/tai tutkimuksiin vasta aika myöhäisessä vaiheessa,
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut asiakkaana useammalla ja hyödyttömiä ovat. Ihan ajanhukkaa laukata jollain itseäni alemmin koulutetulla tädillä, joka ei saa muodostettua osaamattomuuttaan minkäänlaista luottamuksellista hoitosuhdetta. Ovat korvike terapeutille, kun terapia on kallista ja sitä harvat saa!
Eivät vastaa edes puhelimeen. Omaolon kautta sain suoraan ajan lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Tiesitkö että monilla henkisistä ongelmista kärsivillä on asenneongelma. Jos se tuo kitkaa sinun ja apua tarvitsevan välille niin en ainakaan minä suosittele tuota suuntautumista sulle.
Vierailija kirjoitti:
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Äläpä tyttö näsäile. Hyvä että olet vasta mietimässä, olet ylimielinen kakara, jolla niissä hommissa ei ole tulevaisuutta. Ihmisestä et ymmärrä - etkä tule koskaan ymmärtämään- yhtään mitään. Aiheutat korkeintaan lisää inhimmillistä kärsimystä. Sinänsä hyvä, että kysyit.
Mene sinne harjoitteluun niin näet sovitko siihen työhön vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyinkin nimenomaan psykiatrian sairaanhoitajien mielipidettä asiaan. Sinun kannattaisi miettiä ehkä myös omaa asennettasi, kuinka paljon se vaikuttaa hoitosuhteen muodostumiseen. :)
Äläpä tyttö näsäile. Hyvä että olet vasta mietimässä, olet ylimielinen kakara, jolla niissä hommissa ei ole tulevaisuutta. Ihmisestä et ymmärrä - etkä tule koskaan ymmärtämään- yhtään mitään. Aiheutat korkeintaan lisää inhimmillistä kärsimystä. Sinänsä hyvä, että kysyit.
Elämänkokemus ja nimenomaan isoista vaikeuksista selviytyminen pitäisi olla psyk sh:n pääsyvaatimuksena. Yläpuolelta neuvojen antaminen ja itsensä ylentäminen aiheuttaa todellakin vain lisää tuskaa. Hoitosuhteen muodostumisesta on vastuussa hoitaja. Ei potilas.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut asiakkaana useammalla ja hyödyttömiä ovat. Ihan ajanhukkaa laukata jollain itseäni alemmin koulutetulla tädillä, joka ei saa muodostettua osaamattomuuttaan minkäänlaista luottamuksellista hoitosuhdetta. Ovat korvike terapeutille, kun terapia on kallista ja sitä harvat saa!
Oletko sama tyyppi, joka dissaili psyk sairaanhoitajia jo toisessa ketjussa?
Tiesitkö, että monella psykiatrisella sairaanhoitajalla on myös terapeutin pätevyys?
Täysin turhia p💩skanjauhajia. Tai ei ne yleensä edes puhu mitään.
Olen ollut asiakkaana useammalla ja hyödyttömiä ovat. Ihan ajanhukkaa laukata jollain itseäni alemmin koulutetulla tädillä, joka ei saa muodostettua osaamattomuuttaan minkäänlaista luottamuksellista hoitosuhdetta. Ovat korvike terapeutille, kun terapia on kallista ja sitä harvat saa!