Täytyisi yksi päivä sinnitellä alkavan flunssan kanssa töissä.

Kyllä nyt sinulla on raskas ponnistus edessä.

Voimia<3

No, just...

Jaxuhali<3

voi nyyh. ota buranaa vaikka.

Soita äidille. Hän varmasti laulaa karhun poika sairastaa... ja tulee pitämään kädestä kiinni.

Tulipa tuosta työterveydestä mieleen monien vuosien takaa yksi oma kokemus. Meillä oli silloin oma työterveys ja yksi työterveyshoitaja oli enemmän lääkäri, kuin työterveyslääkärimme. Vaiva kuin vaiva, niin tämä daami "tiesi" diagnoosin ja komensi vain takaisin töihin. Minä jouduin hänen kanssaan napit vastakkain, kun minulle nousi korkea kuume, liki 39 astetta, ja nenä alkoi vuotamaan kuin vesihana. Soitin aamulla ilmoittaakseni, että tällainen tilanne, en pääse töihin pariin päivään ainakaan. Mutta minunpa olisi pitänyt lähteä bussilla näytille, että olin todella kipeä. Silloin suutuin ja totesin, että ellei täti usko, että olen kauheassa flunssassa, niin maksakoon hän sitten taksikulut. Silloin hän antoi periksi ja mutisi vain, että no ole sitten tämä ja huominen päivä poissa, mutta jos oireet jatkuvat, tulet näytille. Niinhän siinä kävi, että parin päivän kuluttua menin näytille, kuume oli vähän laskenut, mutta kurkku oli järkyn kipeä ja ääni ei pihahtanutkaan. Olin saanut keuhkoputkentulehduksen ja äänihuuoltentulehduksen vielä kaupan päälle. En voinut olla sanomatta tälle daamille, että uskotko nyt, että olin jo pari päivää sitten todella kipeä. Hän nolostui, eikä sanonut mitään. Hänellä oli kriteerinä se, että vaikka pää olisi ollut kainalossa, oli työkykyinen, ellei ollut kuumetta. Niinpä kaikki oppivat sujuvasti sanomaan, että juu kyllä on kuumetta... Että tällainen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tuosta työterveydestä mieleen monien vuosien takaa yksi oma kokemus. Meillä oli silloin oma työterveys ja yksi työterveyshoitaja oli enemmän lääkäri, kuin työterveyslääkärimme. Vaiva kuin vaiva, niin tämä daami "tiesi" diagnoosin ja komensi vain takaisin töihin. Minä jouduin hänen kanssaan napit vastakkain, kun minulle nousi korkea kuume, liki 39 astetta, ja nenä alkoi vuotamaan kuin vesihana. Soitin aamulla ilmoittaakseni, että tällainen tilanne, en pääse töihin pariin päivään ainakaan. Mutta minunpa olisi pitänyt lähteä bussilla näytille, että olin todella kipeä. Silloin suutuin ja totesin, että ellei täti usko, että olen kauheassa flunssassa, niin maksakoon hän sitten taksikulut. Silloin hän antoi periksi ja mutisi vain, että no ole sitten tämä ja huominen päivä poissa, mutta jos oireet jatkuvat, tulet näytille. Niinhän siinä kävi, että parin päivän kuluttua menin näytille, kuume oli vähän laskenut, mutta kurkku oli järkyn kipeä ja ääni ei pihahtanutkaan. Olin saanut keuhkoputkentulehduksen ja äänihuuoltentulehduksen vielä kaupan päälle. En voinut olla sanomatta tälle daamille, että uskotko nyt, että olin jo pari päivää sitten todella kipeä. Hän nolostui, eikä sanonut mitään. Hänellä oli kriteerinä se, että vaikka pää olisi ollut kainalossa, oli työkykyinen, ellei ollut kuumetta. Niinpä kaikki oppivat sujuvasti sanomaan, että juu kyllä on kuumetta... Että tällainen tarina.

OK.

Fiksu työterveys olis antanut levätä. Olet juuri nyt sitten tartuttamassa muita.. Ota jotain tulehduskipulääkettä oloasi parantamaan ja koita kestää. Tää on tätä.

Mulla toissa päivänä alkoi kurkkukipu ja eilen illalla nousi kuume. Onneksi riittää kun ilmoittaa piloille. Huomisenkin olen poissa.

Mulla auttaa kurkkukarkkien imeskely. Illalla otin särkylääkeen kun päätä särki. T9

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tuosta työterveydestä mieleen monien vuosien takaa yksi oma kokemus. Meillä oli silloin oma työterveys ja yksi työterveyshoitaja oli enemmän lääkäri, kuin työterveyslääkärimme. Vaiva kuin vaiva, niin tämä daami "tiesi" diagnoosin ja komensi vain takaisin töihin. Minä jouduin hänen kanssaan napit vastakkain, kun minulle nousi korkea kuume, liki 39 astetta, ja nenä alkoi vuotamaan kuin vesihana. Soitin aamulla ilmoittaakseni, että tällainen tilanne, en pääse töihin pariin päivään ainakaan. Mutta minunpa olisi pitänyt lähteä bussilla näytille, että olin todella kipeä. Silloin suutuin ja totesin, että ellei täti usko, että olen kauheassa flunssassa, niin maksakoon hän sitten taksikulut. Silloin hän antoi periksi ja mutisi vain, että no ole sitten tämä ja huominen päivä poissa, mutta jos oireet jatkuvat, tulet näytille. Niinhän siinä kävi, että parin päivän kuluttua menin näytille, kuume oli vähän laskenut, mutta kurkku oli järkyn kipeä ja ääni ei pihahtanutkaan. Olin saanut keuhkoputkentulehduksen ja äänihuuoltentulehduksen vielä kaupan päälle. En voinut olla sanomatta tälle daamille, että uskotko nyt, että olin jo pari päivää sitten todella kipeä. Hän nolostui, eikä sanonut mitään. Hänellä oli kriteerinä se, että vaikka pää olisi ollut kainalossa, oli työkykyinen, ellei ollut kuumetta. Niinpä kaikki oppivat sujuvasti sanomaan, että juu kyllä on kuumetta... Että tällainen tarina.

Jäi sanomatta, että minulle nousee harvoin kuume ja kun se nousee, olen todella kipeä, kuten tuossa kertomassanikin tapauksessa. Muistan vieläkin, kuinka hutera oloni oli. Oli huonoa tuuria, että sain vielä nuo lisävaivat kaupan päälle. Muuten olisin selvinnyt soittamalla kolmannen sairauspäivän aamuna, että en ole vielä kunnossa. Oli nimittäin perjantai, ja lepäämällä viikonlopun olisin ollut maanantaina jo ihan työkunnossa. Nyt en ollut, vaan lääkäri kirjoitti vielä seuraavan viikonkin saikkua. Tämä siksi, että jouduin tuolloisessa työssäni puhumaan paljon puhelimessa ja lääkäri oli sitä mieltä, että lääkekuurin lisäksi olisi hyvä olla liikoja puhumatta. No. pötköttelin sitten kotona lukemassa seuraavan viikon.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tuosta työterveydestä mieleen monien vuosien takaa yksi oma kokemus. Meillä oli silloin oma työterveys ja yksi työterveyshoitaja oli enemmän lääkäri, kuin työterveyslääkärimme. Vaiva kuin vaiva, niin tämä daami "tiesi" diagnoosin ja komensi vain takaisin töihin. Minä jouduin hänen kanssaan napit vastakkain, kun minulle nousi korkea kuume, liki 39 astetta, ja nenä alkoi vuotamaan kuin vesihana. Soitin aamulla ilmoittaakseni, että tällainen tilanne, en pääse töihin pariin päivään ainakaan. Mutta minunpa olisi pitänyt lähteä bussilla näytille, että olin todella kipeä. Silloin suutuin ja totesin, että ellei täti usko, että olen kauheassa flunssassa, niin maksakoon hän sitten taksikulut. Silloin hän antoi periksi ja mutisi vain, että no ole sitten tämä ja huominen päivä poissa, mutta jos oireet jatkuvat, tulet näytille. Niinhän siinä kävi, että parin päivän kuluttua menin näytille, kuume oli vähän laskenut, mutta kurkku oli järkyn kipeä ja ääni ei pihahtanutkaan. Olin saanut keuhkoputkentulehduksen ja äänihuuoltentulehduksen vielä kaupan päälle. En voinut olla sanomatta tälle daamille, että uskotko nyt, että olin jo pari päivää sitten todella kipeä. Hän nolostui, eikä sanonut mitään. Hänellä oli kriteerinä se, että vaikka pää olisi ollut kainalossa, oli työkykyinen, ellei ollut kuumetta. Niinpä kaikki oppivat sujuvasti sanomaan, että juu kyllä on kuumetta... Että tällainen tarina.

Apua, kuulostaa mun vanhalta pomolta! Muisti aina ylistää kuinka ei ole ollut eläessään työtön ja töihin menee vaikka olisi kuinka sairas. Yllättäen hänelle oli kauhean suuri ongelma jos hän itse joutui paikkaamaan sairastuneiden työntekijöiden vuoroja. Yrittipä pakottaa minuakin kerran munuaisaltaan tulehduksessa töihin.

Finrexin tekee kummia! Ota pari pussia vaikka töihinkin mukaan.