Työelämä masentaa, onko muita?

Eikö ole muita? Oonko ainut joka kokee työelämän raskaaksi, puuduttavaksi ja tylsäksi. Työpäivien jälkeen olen aivan poikki ja saan vain ruuan tehtyä. Elämä työpäivinä tuntuu merkityksettömältä.

Ap

Nykyään tosiaan tuntuu, ettei työ anna mitään vie vain kaikki voimat. Jatkuvasti yt-neuvotteluja, väkeä vähennetään, työtehtävät lisääntyy, pitää olla nopea, tarkka ja osata kaverinkin hommat. Mikään työpaikka ei ole varma, jatkuva epävarmuuskin syö voimia. Arki on väsytävää ja tylsää, työmatka pitkä ja hankala. Onneksi on ihanat työkaverit =D 

Joo täällä sama juttu. Olen etsinyt uusia töitä mutta tuntuu ettei mihinkään avoimeen paikkaan riitä rahkeet. Ankeus ja ahdistavuus työpaikalla syö itsetuntoa ja vaikka toisaalta tiedän olevani hyvä, niin joku ääni pään sisällä kuiskii että et osaa mitään ja olet ihan paska.

Hyvin kummallinen tilanne kun sitä tietää olevansa ylikuormittunut tai masentunut tai jotain, mutta samalla sitä miettii että mitä helvettiä mä tässä oikein valitan kun on kuitenkin työpaikka ja säännölliset tulot.

Haaveilen kokoajan lottovoitosta (kuten varmaan kaikki muutkin) jotta voisin lopettaa tässä työssä, koota itseni, ja sitten hakea kaikessa rauhassa uutta työpaikkaa. Haaveilen varhaiseläkkeestä vaikka olen sitä ikäluokkaa joka ei varmaan ikinä pääse eläkkeelle. Ja samalla mieltä painaa syyllisyys kun tunnen näin, kun en sentään ole Syyrian pakolainen tai sairastunut syöpään tms.

Ap on haaveillut eläkeiästä jo aika nuorena ekan kerran. Työelämä oli paljon rankempaa mitä odotin. Nyt teen osa-aikaisena työtä ja silti työpäivinä masentaa ja väsyttää. Koen olevani myös turha ja huono työssäni. Olisin helposti korvattavissa ja tuntuu että monet haluaisivat minut pois täältä muutenkin. Voi kun olisi se mielenkiintoinen työ jota jaksaisin tehdä.

Niin mukavaa kuin se olisikin että näihin hommiin olisi jotain taikasauvaa joka tilanteen ratkaisisi niin näin ei ole. Itse psyykkaan itseäni erinäisin keinoin. Muistutan että voin irtisanoutua, vaikka siitä tulee se 3kk karenssi niin jos teen sen harkitusti ja etukäteen säästäen niin varmasti selviäisin siitä. Muistutan että voin kokoajan hakea työpaikkaa, ja sitä teenkin vaikka se onkin kuluttavaa ja ahdistavaa. Muistutan myös jatkuvasti itseäni niistä asioista mitkä on hyvin: terveys, rakkaus, katto pään päällä, pian koittava kevät ja kesä jne. Ja hoen että "tämä on vaan työtä". Näillä keinoin pärjään, ja joskus onnistun suggestoimaan itseni niinkin hyvin että töissä on ihan semimukavaa olla :) Kokeile siis itsekin josko näistä olisi apua, ja tosiaan etsi vaan aktiivisesti uutta työpaikkaa vaikka se rankkaa onkin. Myös firman sisältä voi löytyä uusia hommia. En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta voisit ehkä tiedustella esimieheltäsi voisitko päästä johonkin projektiin tms. mukaan, mikä toisi vaihtelua työpäivään ja uusia haasteita.  T. 3

Vituttaa kyllä painaa peräsuolipitkällä paskalla palkalla mistä ei jää säästöön yhtään mitään.

Nytkin olisi hieno keli käydä lenkillä ja sen päälle salilla, tai uimassa, mutta ei, töihin vaan, ruokis loppuu ihan kohta.

Tänään kyllä kannattais skipata syöminen ruokiksella ja mennä ulos. Näyttää olevan mahtava keli!

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole muita? Oonko ainut joka kokee työelämän raskaaksi, puuduttavaksi ja tylsäksi. Työpäivien jälkeen olen aivan poikki ja saan vain ruuan tehtyä. Elämä työpäivinä tuntuu merkityksettömältä.

Ap

Ota saikkua! Puoli vuotta voi olla maksimissaan palkallisesti pois yhden kalenterivuoden aikana saman sairauden vuoksi. Tiedän monia jotka ihan järjestelmällisesti ovat aina puoli vuotta töissä ja puoli vuotta saikulla ja lomat siihen päälle. Palkka juoksee koko ajan.

Mua katkeroittaa uutiset, joissa miljoonatulojen firmat kierrättää tulonsa paratiisisaarten kautta ja näin välttävät verojen maksamista Suomen valtiolle. Sitten samat firmat inisee, että kyllä on vaikea tulla toimeen, kun pitää maksaa isoja palkkoja alaisille. 

Työelämä on masentavaa, koska siitä ei saa tarpeeksi vastinetta ja se on RAHAA. Raha on vaihdon väline ja jos työ on tylsää, siitä pitäisi vaan maksaa enemmän, että joku sitä tylsyyttä/likaisuutta/noloutta/vastuuta/ankeutta/epämukavuutta rahasta kestää. Aina halveksutaan jotain siivoojaa tai roskakuskia, mutta nekin työt ovat tärkeitä. Niistäkin pitäisi maksaa likaisen työn lisää.

Olen kaksi sosiaali- ja terveysalan ammattitutkintoa suorittanut. Työurani koostui sijaisuuksista, parhaimmillaan lähes 10 vuotta samalla työnantajalla. Alun ilo ja innostus vaihtui jossain vaiheessa väsymykseksi ja suruksi kun aina oli eriluokkaa kuin muut "oikeat" työntekijät. Hain jopa avoinna olevia paikkoja siihen hommaan jota itse juuri tein, en päässyt edes haastatteluun, minua kokemattomampi valittiin. Sama meno joka työpaikassa, ilmeisesti on totta että jos näin lakaa niin se myös jatkuu, saa leiman että on jotenkin outo.

Kiusaamista yms riitti yli omien voimavarojen.

Nyt pari vuotta työttömänä ja niin onnellinen, psyyke kunnossa, omanarvontunto palautunut samoin ilo elämään monien itku- ja väsymysvuosien jälkeen.

masentaa täälläkin. nyt alkoi viikko ihan hyvissä merkeissä, viime viikko hammasta purren itkun kanssa läpi. olen paskapalkkaisessa, ei-koulutusta-vastaavassa, valitettavasti vakituisessa työssä pikkupaikkakunnalla. Säästöjä ei ole eikä tule, niin kauan kun muu työ isommasta kaupungista ei tärppää olen tämän työn orja sillä työn pitäminen on taloudellinen pakko. Koko työelämä masentaa muutenkin, mutta etenkin se että olen jumissa kamalassa työssä, missä osaamistani ja koulutustani ei arvosteta, on työilmapiiriongelmia, epäasiallista kohtelua jne jne.  Nyt päätin alkaa säästämään, että vuoden päästä voisin muuttaa pois, vaikken olisi saanut uutta työpaikkaa. tuloni ovat niin pienet että minulla menee VUOSI takuuvuokrien säästämiseen, kun aion muuttaa isommalle paikkakunnalle. Mutta ei auta kuin säästää. Ajatuksena se, että vuoden päästä viimeistään olen vapaa, auttaa arjessa jaksamaan.

Ihana suomalainen työelämä ja työn ilo!

Suomessa on kahdenlaisia ihmisiä, joilla ei nykyään mene hyvin. On ne, jotka ovat työttömiä ja sitten ne, jotka ovat töissä.

Ennen masensi, vaan eipä masenna enää kun oon työtön.

Masentaa kyllä. Olen koulutustani vastaamattomassa työssä, olen tehnyt samaa hommaa jo vuosia, välillä hakenut muualle, mutta en ole päässyt. Kouluunkin olen parikin kertaa hakenut, vaan en ole päässyt. Nyt olen miettinyt avoimen yliopiston opintoja, että saisi jotain sisältöä elämään, ja ehkä paremmat mahdollisuudet työpaikan vaihtamiseen opiskelujen jälkeen.

Muakin masentaa usein, vaikka työ on hyvin palkattu ja mielekäskin (lääkäri). En vaan oikein tahdo kestää työn kuormitusta. Edessä olevien työvuosien määrää ei auta ajatella. Hyvä kun jaksaa seuraavaan viikonloppuun. Jos olisin hoitaja, olisin varmaan jo vaihtanut alaa, mutta palkka pitää tässä työssä ja mahdollistaa elämään mukavia asioita. Lottovoiton tullessa todellakin lopettaisin työt.

ap:llä ei ole varaa vaihtaa alaa asuntolainaa kun on vielä. Olen hoitoalalla. Palkka on huono mutta vastuu on suuri. 

Ennen työni oli mielenkiintoista, nykyään ahdistavaa. Teen kolmen ihmisen työt, kiitos yt-neuvottelujen ja irtisanomisten. Kuorma on todella valtava, olen aivan puhki. Ikää 41v, eikä ole saumaa irtisanoutua, taloudellisesti mahdotonta. En tiedä, miten jaksaa.

Täällä myös yksi, jota työelämä välillä masentaa. Siinä olen ollut tosi onnekas, että ihan oikeasti pidän paljon työstäni, se on haastavaa ja monipuolista sekä olen saanut aivan mahtavat työkaverit. MUTTA aivan järkyttävän huonot henkilöstöresurssit, uuden kehittäminen näillä olemattomilla resursseilla ja johtotasolta tuleva jatkuva meidän työn vähätteleminen ja v*ttuilu milloin mistäkin asiasta nakertaa oikesti tosi pahasti työmotivaatioa aina toisinaan. Koen, että olen vain firmalle välttämätön paha jota ei johdon mielestä kiinnosta tehdä töitä vaan kuhan käyn siellä, jotta saan huonoa palkkaani. Mitään kiitosta ei ole koskaan tippunut ylimmältä johdota, EI KOSKAAN. Aina kyllä muistetaan mainita, että olipas taas huono kuukausi ja kyllä te parempaan pystyisille jos vaan haluaisitte. Niinpä niin.

Jos haluaisin edes kerran vuodessa johonkin koulutukseen omaan osaamiseeni liittyen niin en pääse, koska se kuulema on liian kallista. Ja "mihin sinä enää koulutusta tarvitset?" kuului johon suusta kun kerran kysyin. Pomon mielestä minä olisin halunnut mennä sinne koulutuksen vain istumaan ja juomaan ilmaista kaffetta, sen sijaan, että olisin paiskinut senkin päivän oikeita töitä.  Miedän puljussa ei arvosteta työntekijää pätkääkään ainakaan meidän yksikössä, olemme kaikki vain kasa paskaa jotka on pakko olla töissä siellä että palvelut pelaisi asiakkaille. Jaksan tätä vain hyvien työkavereiden takia ja siksi, koska pidän juuri siitä mitä nyt teen. Kerään kokemusta ja ammattitaitoa, sitten lähden kun jostain tarjolla samaa duunia.

Huhhuh, 19 kommentti on kyllä aika jäätävää luettavaa. Osaava henkilökunta on yrityksen pärjäämisen edellytys. Jos te kaikki siellä nyt työskentelevät ottaisitte ritolat kyrsiintymisen takia niin firmahan menisi todennäköisesti konkkaan, tai ainakin olisi mittavia ongelmia. Uskomatonta että edelleen on johdossa tuollaisia peeloja, jotka ei hiffaa että työntekijöiden tyytyväisyydestä kannattaa oikeasti pitää huolta. Tottakai on YT-neuvotteluja ja muita mitkä nakertaa tyytyväisyyttä, mutta toisaalta pienillä teoilla (arvostuksen sanat, joku koulutus silloin tällöin, joululounas) tekee jo aika paljon siihen yleisfiilikseen.