Työelämä masentaa, onko muita?

Perusduuni ei vaan ole kivaa, sieltä ei saa arvostusta, sieltä ei saa suuria summia rahaa. Naiset eivät ole ilmeisesti tajunneet tätä kun niin sankoin joukuin haluavat uraantua enemmän ja enemmän. Kuvittelivat, että kaikista korkeakoulutetuista tulee rikkaita ja työelämä on yhtä riemua.

Miehille duunin painaminen ja eteneminen uralla tuo menestystä naisrintamalla ja palkitsee sitä kautta. Nainen saa vain enemmän rahaa. Ei mitään muuta. Naisen psyyke ei ole luotu ottamaan paskaa niskaan koko elämäänsä ja kestämään sen kuin mies.

Tästä syystä monet kolmekymppisenä miehiä enemmän tienaavat jäävät lopun elämäänsä samalle tasolle ja mielummin tekee vähemmän töitä. Palkintoja raatamisesta ei vain ole. Tehdään sen verran, että selvitään mukavasti ja otetaan mielummin ne rahat rikkaan miehen kautta, joka tulee olemaan usein haave, koska parhaat vuodet meni uraa luodessaan.

mammanpoika kirjoitti:

Ennen masensi, vaan eipä masenna enää kun oon työtön.

Ennen masensi, mutta masentaapa nyt vielä enemmän kun olen työtön.

Hoitoala masentaa kyllä välillä. Vuosien opiskelun jälkeen (lh+sh) naurettavan pieni palkka ja todella epäsäännölliset työajat. Potilasmäärä kasvaa jatkuvasti, mutta hoitajamäärä ei. Kaikesta kiristetään, jatkuvasti pitää säästää, optimoida ja maksimoida.

Joustaa pitää, joka päivä ylitöissä, mutta ylityötunnit pitää tasata ennen listojen loppua, eli se rahallinen hyötykin jää saamatta ja se jousto on pois vain omasta, muutenkin vähäisestä vapaa-ajasta. Joustaminen tuntuu tapahtuvan aina työntekijöiden puolesta, ei työnantajan. Hälytysrahaa ei saa kun tietyt kriteerit täyttävistä ylitöistä, ja työnantaja kiertää ne kriteerit mestarillisesti. Jos et suostu jatkuvaan venymiseen, kukaan ei ole korvaamaton ja aina on erikoissairaanhoitoon nuoria innokkaita tilalle tulijoita jonoksi asti. Ei se joustaminen haittaisi niin paljon jos se tapahtuisi vain silloin tällöin ja tuntisi, että sitä arvostettaisiin, mutta kun se jatkuva venyminen tuntuu olevan nykyään ennemminkin itsestäänselvyys ja olet hankala tapaus jos et suostu vain ottamaan vastaan kaikkea sontaa joka niskaan kaadetaan. Sillonkin, kun joustaa yhteisen hyvän ja hoidettavien vuoksi, tuntuu olevan aina jotain napistavaa siitä, miten olisi voinut vielä tehdä vähän paremmin tai tehokkaammin.

Hoidettavat ovat koko ajan huonokuntoisempia, niin että välillä oikeasti hirvittää se jatkuvasti lisääntyvä vastuu todella sairaiden ihmisten hengestä. Perehdytyksiä ei oikein ehditä järjestää, ja sillon kun niitä järjestetään, on perehdyttäjänä pahimmassa tapauksessa toinen yhtä kokematon hoitaja jolle olet vain ylimääräinen riippakivi muutenkin kiireisessä työvuorossa.

Töissä kiire ja paine vaan lisääntyy ja samalla pitäisi koko ajan pystyä toimimaan nopeammin ja tehokkaammin. Pahimmillaan tehdään jopa 14h päiviä ilman vessa- tai ruokataukoja. Virheisiin ei kuitenkaan ole varaa vaikka miten olisi lopussa tai poikki, yksikään hoitaja ei halua potilaan hengenmenetystä omalletunnolleen vaan yrittää ihan viimeiseen asti tehdä työnsä hyvin vaikka olisi miten lopussa ja puhkiväsynyt. Jatkuva omien tarpeiden laiminlyönti on todella kuluttavaa.

Töihin ei enää ole kiva mennä, ja työputkien välissä olevat yksittäiset vapaapäivätkin kuluvat usein työasioita murehtien ja univelkoja tasaillen, kun ei siinä oikein ehdi palautua. Sosiaalisesta elämästä on turha haaveilla, kun kodinhoitokin jää tämän rulianssin keskellä niin retuperälle, että jos on joskus kokonaista kaksi vapaapäivää peräkkäin, ensimmäinen menee nukkuessa ja toinen kaikkia rästihommia (siivoaminen, pyykinpesu) hoidellen, eikä energiaa jää enää mihinkään muuhun. Parisuhdekaan ei varsinaisesti kukoista, kun ei vuorotyön vuoksi usein pitkään aikaan ehdi nähdä sitä toisen nassua kuin ohimennen. Jos jotain aikaa tai energiaa töiltä jää yli, itse ainakin yritän käyttää sen ensisijaisesti puolisoon ja parisuhteeseen, jolloin ystävät tulevat väkisinkin kakkosvaihtoehtona, ja sen huomaa jo ystävyyssuhteissa. Vapaapäivät sattuvat usein myös arkipäiville, jolloin "normaalia" arkityötä tekevät kaverit eivät edes ehdi omilta töiltään ja harrastuksiltaan nähdä.

Nuorena hoitajana realiteelit alkavat vasta näkyä ja tuntua, enkä tiedä kuinka kauan tätä oikeasti jaksaa. Olen erakoitunut ja jatkuvasti todella kiukkuinen ja väsynyt enkä pidä itsestäni tällaisena. En ihmettele yhtään, miksei hoitoala houkuttele ja ihmiset palavat loppuun.

Suomen ongelma on se, että firmat sanovat kaikki irti kuvitellun tehostamisen vuoksi. Ei yksi ihminen jaksa eikä pysty tekemään useamman töitä samaa tahtia. Mitä ne irtisanotut siellä ovat muka aiemmin tehneet, huvin vuoksiko niitä on pidetty? Ahneus ja firman tulojen nostaminen työntekijöiden palkkauskustannuksilla ajavat koko yhteiskunnan konkurssiin.

Osa porukasta tylsistyy, kun ei ole töitä johon olisi koulutus. Suomessa taitaa olla maailman parhaiten koulutettu kansa, koska muista maista ihan tulevat niitä opetusmetodeita ihmettelemään ja kopioimaan. Silti ei töitä löydy. Firmojen johtoporras ajattelee, että kun on työttömiä, niin he tulisivat vaikka 50 senttiä/tunti tekemään samoja hommia ja siitä seuraa voittoa. Pyh, palkkoja on turha polkea enää - Suomi ei ole Kiina ja hyvinhän nuo näyttävät tulosta tekevän, kun eivät edes veroja Suomeen maksa.

Kaiken pahan juuri on ahneus. Isot yritykset lobbaavat lakeja, joilla saavat kiertää veroja ja kun valtio ei enää saa tuloja, on pakko tehdä leikkauksia koulutuksesta, lasten- ja sairaanhoidosta jne. Ja ihmisten hyvinvointi kurjistuu, tulee enemmän työttömyyttä, masennusta ja hoitamattomia sairauksia. Kun palkat ovat pienentyneet, ei kukaan enää kuluta, koska kaikki menee peruselämisen ylläpitoon. Ja isot firmat tekevät koko ajan tulosta, joka on nousujohteista.

Mistä muualta isot konsernit ne voittonsa repivät kuin veronkierrosta ja tavallisten ihmisten lompakosta? Puhutaan lamasta, mutta se on vain hyvä syy kiristää ja leikata kaikesta. 1990-luvun lamassakin leikattiin hyvinvointivaltiosta muka lamaan vedoten, eikä ikinä enää saatu niitä leikattuja etuja takaisin, kun ns. nousukausi alkoi.

Kyllä, olen katkera. Täällä ei ole enää solidaarisuutta, jota oli vielä sodan jälkeen. Nyt kaikki poliitikot ja yrityspomot ajattelevat vain omaa etuaan. Ei valtion ja kansalaisten. Suomea ajetaan USA:ksi ja Englanniksi, jossa on kahden kerroksen väkeä. Hyvinvointiyhteiskunta rapautetaan siihen vedoten, ettei meillä ole enää varaa. (Kyllä olisi, jos veronkierto lopetetaan!)

Off topic: Suomessa myös niputetaan pienet ja keskisuuret yritykset (joita on suurin osa) sekä isot, kansainvälistä kauppaa tekevät konsernit. Näillä kaikilla on sama lainsäädäntö ja verotus. Miksei niitäkin voisi porrastaa suhteessa yrityksen kokoon?

Ratkaisu:

- yhteiskunnan yleislakko, jossa kaikki lopettavat työnteon päiväksi 

- 6  h työpäivä

- palkankorotus

- tulostavoitteet pois sellaisilta aloilta, joilla ei ole tarkoitus tehdä voittoa: koulut, sairaalat, päivähoito, vanhustenhoito...

- laki yritysten veroparatiisien kautta tapahtuvan veronkierron kieltämiseksi

Me emme ole orjia !!!!

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, 19 kommentti on kyllä aika jäätävää luettavaa. Osaava henkilökunta on yrityksen pärjäämisen edellytys. Jos te kaikki siellä nyt työskentelevät ottaisitte ritolat kyrsiintymisen takia niin firmahan menisi todennäköisesti konkkaan, tai ainakin olisi mittavia ongelmia. Uskomatonta että edelleen on johdossa tuollaisia peeloja, jotka ei hiffaa että työntekijöiden tyytyväisyydestä kannattaa oikeasti pitää huolta. Tottakai on YT-neuvotteluja ja muita mitkä nakertaa tyytyväisyyttä, mutta toisaalta pienillä teoilla (arvostuksen sanat, joku koulutus silloin tällöin, joululounas) tekee jo aika paljon siihen yleisfiilikseen.

Tämän kun jotenkin saisin meidän ylimmän johdon kalloon taottua, että henkilökunta, joka mahdollisesti haluaa lisäkouluttautua ja on kiinnostunut kehittymään työssään on oikeasti kultaakin kalliimpaa yrityksille ja mielestäni vain tyhmä yritys jättää mahdollisuuden käyttämättä. Meiltä on jo parin vuoden sisään lähtenytkin erittäin ammattitaitoisia henkilöitä ns. "kovia tekijöitä" alallaan pois yrityksen henkilöstöpolitiikan vuoksi.

En siis kaipaa mitään jatkuvia ylistyksiä työstäni ja itse tässä pitää omaa ja kaverin työtä arvostaa, koska työeämässä sitä kukaan muu ei oikeasti tee. Kukas kissan hännän nostaa jossei kissa itse. Mutta pomot, ihan vilpitön, yksi, edes yksi kiitoksen sana edes joskus oikeasti tuntuu niin hyvältä ja sillä jaksaa pitkälle.

Miksi sekin on teille niin v*tun vaikeaa?!

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu:

- yhteiskunnan yleislakko, jossa kaikki lopettavat työnteon päiväksi 

- 6  h työpäivä

- palkankorotus

- tulostavoitteet pois sellaisilta aloilta, joilla ei ole tarkoitus tehdä voittoa: koulut, sairaalat, päivähoito, vanhustenhoito...

- laki yritysten veroparatiisien kautta tapahtuvan veronkierron kieltämiseksi

Me emme ole orjia !!!!

Mutta kun olemme orjia. Ainoa tie pois orjan tieltä nyky-yhteiskunnassa on taloudellinen riippumattomuus.

Suomessa maailman parhaiten koulutettu kansa?Hei Euroopassa on ihmisiä paljon enemmän ja siellä puhutaan englantia, saksaa ja ranskaa.Se että ihmiset lukevat tutkintoja pätemisen halusta, ei ole työelämän vika.Nykyään oma brändi rakentuu tutkinnon mukaan, eli pitää olla vaan helvetin lukenut.Se onko työelämässä tarjolla mitään sellaista diipadaapaa, ei ole mielestäni työelämän vika.Ne jotka ovat päässeet suhteillaan isojen (monopoli) yritysten palkkalistoille, voivat vetää jotain 4000-7000€/kk liksaa melko vähäpätöisistäkin hommista ja lopuille jää jäljelle jatkuvat yt-neuvottelut, huono palkka ja stressaava työilmapiiri.Kouluja pitäisi saada lyhennettyä ja työttömyyden iskiessä pitäis päästä helpommin opiskelemaan jotain oman alansa lisäkoulutusta ilman kaikkea helvetin diipadaapaa.Ihminen saa olla vaikka kuinka sivistynyt täällä pohjolan perukalla, mutta ketä se sivistys nyt kiinnostaa tuolla 1000km päässä?

Olen itse rakennusalalla kattopeltiseppänä ja omaan myös taidot hitsata.Minua kiinnostaisi opiskella iltakouluna laatoittamaan kylpyhuoneita.No tätä varten tuntuu olevan lähinnä tarjolla 3v kestävä rakennusalan ammattikoulu.WTF?Ei luulisi olevan ihan mahdoton valtion järjestää myös työskenteleville ihmisille tälläistä täsmäkoulutusta.Jos omalta alaltani loppuisi hommat, niin voisin vaikka lähteä tekemään kylpyhuoneita, mutta tässä tapauksessa minun on jäätävä ansiosidonnaiselle.