Jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin

...niin haluaisin olla taas 16-vuotias. Siinä iässä elämä tuntui vielä olevan täynnään mahdollisuuksia, elin vielä nuoruudenoptimismia täysillä, fyysinen ja henkinen kasvuni ei ollut vielä tuolloin päättynyt, vanhempien taloudessa asuessa ei tarvinnut huolehtia mistään paitsi koulunkäynnistä ja sekin oli aikalailla peace of cake, aikaa jäi todella paljon vapaa-ajan toiminnalle ja nukkumiselle, tuntui siltä kuin koko elämä olisi ollut tosiasiallisesti vielä edessä, ylipäätään tuntui olla tosihyvältä olla fyysisesti jo kokolailla aikuinen mies mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan.

Se aika olisi ollut suorastaan täydellistä jos olisin edes kerran päässyt kokemaan aidon teinirakkauden ja olisin päässyt seurustelemaan ja harrastamaan seksiä oman ikäiseni tai ehkä mieluummin vuoden, pari nuoremman tytön kanssa. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt koska olin ja olen edelleen ATM eikä yksikään tyttö ottanut minuun tuossa iässä minkäänlaista kontaktia/osoittanut kiinnostusta. Nuoruus on loppujen lopuksi todella lyhyt ja ohimenevä ajanjakso ja ennenkuin huomaatkaan olet "kasvanut" toiveikkaasta teinistä elämäänsä täysin katkeroituneeksi, totaalikokemattomaksi parikymppiseksi. Ja viimeistään tuon rajapyykin ylitettyään ei ole enää pienintäkään toivoa siitä että elämä tosiasiallisesti koskaan muuttuisi enää paremmaksi.

Vaikka tasoni onkin saattanut ihan hieman kohota tässä vuosien varrella ja olen näin 20-23-vuotiaana saanut joitakin aloitteita naisilta ja seksitarjouksia niin se ei merkitse yhtään mitään. Tiedostan että koko elämäni kohokohta on kaukana takanapäin eikä siihen ole enää koskaan paluuta. Tämä tunne on ollut minussa jo kauan, noin viimeiset 5 vuotta. On ylipäätään erittäin, erittäin epätodennäköistä että edes kukaan 16-17-vuotias tyttö minusta koskaan kiinnostuisi. Ja vaikka kiinnostuisikin niin en koskaan kykenisi kohtaamaan häntä "samalta viivalta", samantasoisena teininä. On vaan kulunut liikaa aikaa ja liikaa on huonompaan suuntaan menty tuona aikana.

Kyllähän sitä jonkun omanikäisen naisen kanssa voisi varmaan päästä suhteeseen jos jaksaisi nähdä tarpeeksi vaivaa ja olisi valmis tyytymään "jämäpaloihin". En kuitenkaan koe että sellainen olisi minkään arvoista. En ole kiinnostunut ikäisistäni naisista enkä edes mistään 18-vuotiaista koska en koe että minulla olisi mitään yhteistä heidän kanssaan, saati vanhempien. Tiedän kuitenkin että junani niiden kunnon teininaisten suhteen meni jo viimeistään puoli vuosikymmentä sitten. Olen täysin varma että tulen olemaan koko loppuikäni seksi- ja seurustelukokematon. Elämänlaatuni on sen vuoksi todella heikko ja olen siitä todella, todella surullinen (nytkin silmäni kyynelehtivät kun tätä kirjoitan). Asiaan ei kuitenkaan ole voinut koskaan itse vaikuttaa mitenkään joten tavallaan voin luopua toivosta "hyvillä" mielin. Olen muuttunut naisten suhteen impotentiksi.