Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta ilman sosiaalisia suhteita
28.01.2016 |
Miten muilla? Kun on muuttanut kauas kotipaikkakunnalta ja sukulaisia näkee pari kertaa vuodessa. Ystävät hävinneet omille teille vuosien saatossa. Sosiaalisia kanssakäymisiä vain töissä kodin ulkopuolella. Itse olen tottunut tähän elämään vain miehen kanssa. Nyt mietityttää, miten lapsen kanssa elämä sujuisi, kun ei ole tukiverkkoa lainkaan. Voiko lapselle tarjota näillä eväillä hyvää elämää, jos muuten kaikki kunnossa. Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (7)
Hyvin on pärjätty. Meillä ei siis ole sukulaisen sukulaista täällä, kavereilla on muut kikkailut mielessä ja muutenkin kiireinen elämä, eli heistäkään ei "apuja" ole ollut, mutten ole kyllä kysellytkään. Niitä mammakavereita voi löytyä esim. siitä neuvolan perhevalmennuksesta (sieltä löysin itselleni odotuskaverin, jonka kanssa niin naurettiin, itkettiin ja kirottiin raskauden tuomia vaivoja, nykyään noi meidän 2 vuotiaat taahaa tyytyväisinä keskenään). Myös seurakunnan kerho on hyvä (siellä ei ole mitään jeesustelua, vaan lepposta leikkiä lasten kanssa ja vanhemmat mukana) Kantsii facebookissa liittyä myös paikkakunnan lapsiperheryhmiin niin saa tietoa pienten lasten "kokoontumisajoista". Eikun rohkeesti ja reippaasti tutustumaan vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ilman tukiverkkojakin voi pärjätä, mutta on se vaikeampaa. Joutuu paljosta selviämään ilman apua ja myös se henkisen tuen tarve saattaa jäödä täyttymättä.
Esimerkiksi kun tarvitsee lastenhoitoapua, täytyy palkata joku ulkopuolinen.
Entäs jos sinulle ja miehelle tulee ero ja jäätkin yksin?
Neuvolasta saa tiedot paikkakunnan oliko se joku perheiden tukipalvelu yksikkö tai vastaava? Niin yhteystiedot, ja ainakin meillä 4 tuntia tais maksaa sen 16 euroa.
En muista tiedä, mutta meillä on mennyt kyllä helposti ja hyvin. Ehkä johtuu siitäkin, kun olen jo sen ikäinen, ettei kiinnosta juuri missään käydä ja viihdyn kotona paremmin kuin hyvin. Nyt muksu on 2 vuotias ja parin kuukauden päästä töihin . Snif!
Tietenkin elämässä voi tapahtua kaikkea, mutta tuo ero ei ole päällimmäisin pelkoni. Enkä myöskään hoitoavun takia pelkästään tukiverkkoa mieti. Lähinnä se, että jos ei meinaa edes keksiä ketä kummiksi pyytäisi. Tai jos lapsi ei tapaakaan muita ihmisiä kuin vanhempansa. Saako helposti solmittua vauvan kautta uusia sosiaalisia suhteita? Nimenomaan saako helposti mammakavereita ja muista uusia kuvioita. Aikuisena vain huomannut, että kaikilla valmiit tuttavapiirit ja oman elämisen suorittamiset, että niihin on vaikea tunkeutua. Vaikka ihan sosiaalinen ja ihmisten kanssa toimeentuleva olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama "ongelma". Taidan olla ihan mökkihöperö muutenkin, ehkä kerran viikossa kauppaan. Mies yleensä hoitaa sen. Lapsi nyt puolivuotias, valmiiksi jo hirvittää ensikesän puistoilut ja muut, kun tosiaan kaikilla on jo omat porukkansa :(
Kyllä ilman tukiverkkojakin voi pärjätä, mutta on se vaikeampaa. Joutuu paljosta selviämään ilman apua ja myös se henkisen tuen tarve saattaa jäödä täyttymättä.
Esimerkiksi kun tarvitsee lastenhoitoapua, täytyy palkata joku ulkopuolinen.
Entäs jos sinulle ja miehelle tulee ero ja jäätkin yksin?