Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ovat ns. "elämänkoululaisia"
28.01.2016 |
Häiritsee ja ärsyttää ihan hirveästi. Ei noiden kanssa voi oikein keskustella mistään ja eivät tunnu oikein ymmärtävän esimerkiksi millaisessa elämäntilanteessa olen ja mihin pyrin.
Muutenkin kun nuo ovat jotenkin niin stereotyyppisiä "elämänkoululaisia"... Vuokra-asunto halvalta alueelta, häiritsevät naapurit, asunnon seinät täynnä motivaatiolauseita, telkkarista pyörii jääkiekko tai ralli... Usein kuulen heiltä myös esimerkiksi lausahduksia: "mitä sinä tuollaisilla matematiikka-hömpötyksillä oikein teet, minä en ole tarvinut tuollaisia koskaan!" ja "olisikohan sinun jo aika etsiä itsellesi vaimo". Kummallakin on myös sama koulutuspohja, lukiosta ammattikouluun ja sieltä töihin.
Sitten esimerkiksi eivät tahdo millään ymmärtää sitä, että kun minä ostan vaikka uuden kahvinkeittimen, niin säästän ja ostan saman tien laadukkaan sellaisen - näin se ei hajoa vuoden sisään ja mikäli hajoaa niin siinä on pitkä takuu. Toki se voi maksaa huomattavasti enemmän kuin joku halpa 30€ kahvinkeitin, mutta mielestäni laadukas on hintansa arvoinen. Tämä kuitenkin johtaa ärsyttäviin keskusteluihin rahankäytöstäni (vaikka olen yli 20-vuotias) ja "kyllä se on 30€ keitin on ihan hyvä sinulle"-tyylisiin heittoihin.
Samaan aikaan saa kuunnella kun vanhemmiltani menee rikki yhtä sun toista ja voi hyvänen aika kun taas menee rahaa uuden hankintaan tai vanhan korjaukseen.
Olen kateellinen kaverini akateemisista vanhemmista, jotka pystyvät jopa auttamaan kaveriani yliopistoon liittyvissä asioissa. Toki itsekin pyydän heiltä välillä apua, mutta olisi kiva jos omat vanhempani eivät olisi niin tuollaisia... :/
Kommentit (22)
aivan mahtava yritys provoksi. tiesithän että elämämkoululaiset eivät ole käyneet lukiota/amista.
kympillä saa hyvin kahvinkeittimen.
ja kyllä sun pitäisi vaimo löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sinä sentään osaat olla erilainen.
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Vierailija kirjoitti:
Elämänkoululaiset eivät kyllä yleensä ole käyneet edes lukiota ja ammattikoulua.
Tulkintoja lienee monia. Vanhempani ovat käyneet lukio ja ammattikoulun, mutta käsittääkseni aika huonolla menestyksellä. Mitä heidän töihinsä tulee, niin kummatki tienaavat alle 2000€/kk.
En tässä nyt halua sinänsä mitenkään vähätellä tai pilkata vanhempiani, mutta jotenkin aina välillä niin ikävää, että omani ovat tuollaisia ja jotkut muut saavat sitten vanhemmiltaan paljon apua kaikessa ja hyviä elämänohjeita, kun taas itselleni nuo ohjeet ovat lähinnä "älä tee niin kuin minä teen".
Sun vanhemmat ei oo elämänkoululaista nähnytkään. Olisit vaan kiitollinen siitä. Tiedätkö ees mitä "elämänkoululaisella" tarkoitetaan. Mikä sua niin risoo ihan kelpo vanhemmissasi? Sekö ettei heillä ole akateemista koulutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Joo vähän samanlaista olen kuullut omilta vanhemmiltani, sillä saatan nykyään ärtyä aika helposti keskustellesani heidän kanssaan. Lisäksi minua ärsyttää se kun vanhempani huutelevat minun "saavutuksistani" niin ylpeästi työkavereilleen, suvulle, ym.
Huono! Tuskin sun vanhempien aikana kukaan lukosta amikseen meni?? Tai ainakaan niin et molemmat vanhemmat. Muutenkin ihan tyhmä juttu. Ota opintolainaa tai mene töihin.
Omat akateemiset vanhempani valittivat moccamasterin olevan kallis 😄 joten löytyy noita pihistelijöitä joka luokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Sivistynyt ihminen pystyy keskustelemaan kenen kanssa tahansa tarvitsematta asettua yläpuolelle. Eri ihmisten kanssa jutellaan eri asioista ja eri tasoilla. Ymmärryksesi ja hyväksyntäsi vanhempiasi kohtaan kasvaa, kun vanhenet. Silloin tajuat, ettet saa pitää heitä ikuisesti ja olet jopa kiitollinen kaikesta heiltä saamastasi.
Älä kadehdi akateemisia hienompien piirien vanhempia. Appivanhempani ovat sellaisia, ylimielisiä ja kalseita hienostelijoita. Anoppini on niin hieno rouva ja kultturelli että on räjähtää. Toki akateemisissa on kaikenlaista väkeä, mutta autuaaksi tekevää se ei ole. Aito sydämen sivistys on klisee, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhemmat ei oo elämänkoululaista nähnytkään. Olisit vaan kiitollinen siitä. Tiedätkö ees mitä "elämänkoululaisella" tarkoitetaan. Mikä sua niin risoo ihan kelpo vanhemmissasi? Sekö ettei heillä ole akateemista koulutusta?
Varmaan enimmäkseen se, että he eivät osaa auttaa minua sinänsä normaaleissa asioissa, kuten esimerkiksi omistusasuntoon säästämisessä ja sen hankkimisessa tai muussa vastaavassa, koska eivät ole itse tuolle tielle lähteneet, vaan viihtyvät siinä pienessä 50m^2 vuokra-asunnossaan, missä käytävät haisevät röökiltä, naapurit yh-isiä ja äitejä, alkoholisteja tai muuten avioneron partaalla olevia pariskuntia, joista vähän väliä joku tarvitsee vanhemmiltani yösijaa koska ukko/nainen "potkinut ulos".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Sivistynyt ihminen pystyy keskustelemaan kenen kanssa tahansa tarvitsematta asettua yläpuolelle. Eri ihmisten kanssa jutellaan eri asioista ja eri tasoilla. Ymmärryksesi ja hyväksyntäsi vanhempiasi kohtaan kasvaa, kun vanhenet. Silloin tajuat, ettet saa pitää heitä ikuisesti ja olet jopa kiitollinen kaikesta heiltä saamastasi.
Kiitos paljon ohjeistasi. Olen kylla jo pitkasti kolmenkympin paremmalla (vai pahemmalla?) puolella, joten peli taitaa olla kohdallani menetetty. Et tainnut ymmartaa pointtiani... Keskustelussa ei kenenkaan tarvitse asettua muiden ylapuolelle, mutta keskusteleminen ymmartaakseni tarkoittaa mielipiteiden ja ajatusten jakamista ja vaihtamista? Ei kaikesta samaa mielta olemista. Olen toki iloinen, etta minulla on sentaan vanhemmat, jotka eivat (enaa) ole fyysisesti vakivaltaisia tai (enaa) paihdeongelmaisia. Mutta en nyt ihan taida olla samaa mielta kanssasi kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Sivistynyt ihminen pystyy keskustelemaan kenen kanssa tahansa tarvitsematta asettua yläpuolelle. Eri ihmisten kanssa jutellaan eri asioista ja eri tasoilla. Ymmärryksesi ja hyväksyntäsi vanhempiasi kohtaan kasvaa, kun vanhenet. Silloin tajuat, ettet saa pitää heitä ikuisesti ja olet jopa kiitollinen kaikesta heiltä saamastasi.
Mutta kun tässä nimenomaan pitäisi pystyä puhumaan esimerkiksi asuntolaina- tai yliopistoasioista. Asioista jotka ovat päivänselviä joillekin vanhemmille ja jotka ovat opettaneet lapsensa näille ns. "hyville elämänpoluille".
Vanhempiaan on hankala muuksi muuttaa. Älä käytä aikaa harmitteluun. Rakasta vanhempiasi ja hyväksy sellaisina kuin ovat ja elä omaa elämääsi. Katso mikä heissä on hyvää ja mitä hyvää heiltä olet saanut ja ole kiitollinen siitä.
Mun tilanne oli vielä hankalampi. Ymmärsin jo joskus tokaluokkalaisena, että vanhemmat eivät voi kouluasioissa auttaa. Aika karua.
Love and peace!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono! Tuskin sun vanhempien aikana kukaan lukosta amikseen meni?? Tai ainakaan niin et molemmat vanhemmat. Muutenkin ihan tyhmä juttu. Ota opintolainaa tai mene töihin.
Omat akateemiset vanhempani valittivat moccamasterin olevan kallis 😄 joten löytyy noita pihistelijöitä joka luokasta.
Ei tässä nyt ole mitään provoa ja tosiaan kummatkin ovat aikoinaan lukion käyneet, koska sinne ilmeisesti silloin pyrittiin todella kovaa. Lukion jälkeen kummatkin ovat kuitenkin menneet ammattikoulun kautta töihin.
Minä käyn töissä opiston ohella :)
Minun Sibiksen käynyt isäni on ihan wt. :/ No ei kai se musisointi ajattelua vaadikaan.
Voi sua. Minä olen kateellinen kun joidenkin vanhemmat on pitänyt kodin siistinä, lohduttanut ja rakastanut. Joille on kelvannut sellaisena kun on, jotka ei huuda ja hauku tai pahoinpitele.
Jos ei meinaa tulla joidenkin kanssa toimeen, kannattaa välillä katsoa myös sinne peiliin. Tämä foorumeille kirjoittelu on myös hyvä. Yritä löytää myös vähän suhteellisuudentajua. Kyl se siitä, vaikutat fiksulta, älä tule ylimieliseksi ja hyväksy vanhempas sellaisena kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo, vai ei? No, joka tapauksessa... Tuttu tarina. Olen korkeasti kouluttautunut, mutta olen myos saanut aiheesta kuulla vanhemmiltani, jotka ovat vuorotellen ylpeita aiheesta (katsokaa kaikki, mita MINA olen saanut aikaan) ja vahattelevia (no, ne **** (ammattini edustajat) on semmosia ylimielisia).
Meilla on vielakin vaikeuksia tulla toimeen, koska mistaan ei oikein osata keskustella. Aitini mielesta olen aggressiivinen (koska en ole samanlainen kuin han).
Yritahan keskittya tekemaan sita, mita sina haluat tehda. Olkoot sitten vaikka se erilaisen kahvinkeittimen osto. Heilla on omat tapansa, jotka tuskin muuttuvat ja sinulla omasi. Nama tapojen erilaisuudet todennakoisesti pistavat silmaan viela enemman sitten, kun olet asunut poissa kotoa vuosia...
Sivistynyt ihminen pystyy keskustelemaan kenen kanssa tahansa tarvitsematta asettua yläpuolelle. Eri ihmisten kanssa jutellaan eri asioista ja eri tasoilla. Ymmärryksesi ja hyväksyntäsi vanhempiasi kohtaan kasvaa, kun vanhenet. Silloin tajuat, ettet saa pitää heitä ikuisesti ja olet jopa kiitollinen kaikesta heiltä saamastasi.
Mutta kun tässä nimenomaan pitäisi pystyä puhumaan esimerkiksi asuntolaina- tai yliopistoasioista. Asioista jotka ovat päivänselviä joillekin vanhemmille ja jotka ovat opettaneet lapsensa näille ns. "hyville elämänpoluille".
Noista asioista voi puhua pankin ja opiskelukavereiden kanssa. Ei vanhempien tarvitse osallistua lapsensa asuntolainaan eurollakaan. Itsekin säästin 35 000 palkkarahoistani enenkuin ostin asunnon ilman kenenkään takausta. Pitää vain hyväksyä se, että kaikilla ei ole akateemista taustaa vanhempien kautta. Fiksu tuon kyllä ymmärtää. Jokainen rakentaa elämänsä itse.
Vierailija kirjoitti:
Voi sua. Minä olen kateellinen kun joidenkin vanhemmat on pitänyt kodin siistinä, lohduttanut ja rakastanut. Joille on kelvannut sellaisena kun on, jotka ei huuda ja hauku tai pahoinpitele.
Jos ei meinaa tulla joidenkin kanssa toimeen, kannattaa välillä katsoa myös sinne peiliin. Tämä foorumeille kirjoittelu on myös hyvä. Yritä löytää myös vähän suhteellisuudentajua. Kyl se siitä, vaikutat fiksulta, älä tule ylimieliseksi ja hyväksy vanhempas sellaisena kun ovat.
Juu ymmärrän kyllä että asiat voisivat olla oikeasti huonosti, jotkuthan kasvavat ilman vanhempia kokonaan. Kuitenkin mielestäni minullakin on oikeus olla välillä harmissani, vaikka tilanteeni ei pahin mahdollinen olisikaan. Vrt. "Mistään ei saa valittaa, koska afrikassa kaikki on huonommin".
Ap, lisaisin viela sen verran, etta todellakin, ei kannata verrata muiden vanhempia omiisi, koska et tieda millaista heidan perheessaan elaminen oikeasti on. Mieheni on todella erilaisesta perheesta kuin mina ja heilla oli yksi ja ainoa vaihtoehto ns. hyvaan elamaan. Tama tarkoitti yliopistoon menemista (kiinnosti tai ei) ja mahdollisimman hyvapalkkaisen tyonhankkimista (money matters, ei niinkaan se, saako tyosta iloa tai onko siita oikeasti hyotya vaikkapa muille).
Neuvoisin sinua keskittymaan siihen, mika sinua kiinnostaa. Yliopistoon meneminen ei ole vanhemmistasi kiinni, eika myoskaan matematiikan opiskelu. Opiskellessa tormaat monenlaisiin ihmisiin, joilta voi saada hyvia neuvoja uraa varten tai muuten vain elaman elamiseen omia arvoja myoten. Omissa yliopistoissani tapasin todella mukavia ja avuliaita luennoitsijoita, professoreita yms.
"Joudut" varmaan hyvaksymaan vanhempasi sellaisena kuin he ovat. He valitsivat toisenlaisen elaman ja se on ihan ok. Sina voit valita toisin.
Alue: Aihe vapaa
Elämänkoululaiset eivät kyllä yleensä ole käyneet edes lukiota ja ammattikoulua.