Tunne siitä, että joku ventovieras ihminen on paha

I'm bad, i'm bad, you know it, i'm bad.

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Narkomaani=paha ihminen, kyllä joo..

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan nyt viisaammat. Muutaman kerran elämässä minulle on tullut erittäin voimakas tunne siitä, että joku täysin ventovieras henkilö on todella paha. Minulle tulee fyysisesti ja henkisesti todella huono ja ahdistava olo. Siis kyse on täysin ventovieraasta, joka tulee esim. kadulla vastaan. Mitä ihmettä tämä on?

Tätä tapahtuu tosi harvoin, ihan muutaman kerran elämässä tapahtunut. Yhden kerran jopa henkilö josta sain tämän tunteen hyökkäsi jälkeenpäin toisten ventovieraiden kimppuun kadulla.

Kummallista.

Todennäköisesti mielenterveydessäsi on jotain häikkää, siitä tällaiset selittämättömät pelkotilat kertovat. Huomaat itsekin puolivillaisen rationalisointisi liittyen asiaan. Ehkä kannattaisi olla yhteydessä lääkärin, jos pelkotilasi pahenevat.

Itse en usko että kukaan ihminen on perimmiltään sen pahempi tai parempi kuin toinen. Meissä kaikissa on potentiaalia niin hyvään kuin pahaan, ja riippuu monesta asiasta kumpaa käytöstä enemmän ilmenee kullakin hetkellä. Eli tästä syystä en sanoisi ketään ihmistä pahaksi, koska en usko että kukaan on perimmiltään paha.

Mutta totta kai, voi olla tilanteita joissa joku ihminen käyttäytyy pahasti, esim. oman ahdistuksen, sekavan mielentilan, aggression, päihteiden tms takia. Toki sellaisen usein voi herkkä ihminen vaistotakin ennen kuin sekava tai aggressiivinen käytös alkaa, esim. ilmeistä, eleistä tai hienovaraisemmasta "energiasta" jota ihminen huokuu. Jos itse aistin tällaista jostain ihmisestä, siunaan häntä hiljaa mielessäni, koska hän selvästi tarvitsee sitä.

Oleto uskovainen? Jos esim. itse olet ja toinen ihminen ei ole, saatat vaistota eri hengen – sama toimii myös toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Oleto uskovainen? Jos esim. itse olet ja toinen ihminen ei ole, saatat vaistota eri hengen – sama toimii myös toisin päin.

Kuulostaa melko sekopäiseltä. Uskovistako siis kaikki ei-uskovat tai vääränuskoiset tuntuisivat pahoilta, koska niissä on eri henki? Ei tunnu oikein hyvältä lähimmäisenrakkauden perustalta jos kokee kaikki muut kuin omanlahkoiset pahoiksi...

 Ei oo kysymys siitä kuuluuko joku samaan seurakuntaan tai edes kirkkokuntaan. Kato henkimaailman asiat on hyvin todellisia. Uskovaisissa ihmisissä asuu pyhä henki. Sentähden uskovaiset kyllä erottaa hyvinkin toisen hengen tai useitakin henkiä. Ehkä kuulostaa hullulle mutta näin se vaan on. Ihan vaan ohimennen ajattelin kommentoida. En ole vastaaja 6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oleto uskovainen? Jos esim. itse olet ja toinen ihminen ei ole, saatat vaistota eri hengen – sama toimii myös toisin päin.

Kuulostaa melko sekopäiseltä. Uskovistako siis kaikki ei-uskovat tai vääränuskoiset tuntuisivat pahoilta, koska niissä on eri henki? Ei tunnu oikein hyvältä lähimmäisenrakkauden perustalta jos kokee kaikki muut kuin omanlahkoiset pahoiksi...

Aloittaja käytti sanaa paha. Tulkitsin aloittajan kuitenkin puhuvan kokemuksesta, joka on kielteinen, jotenkin vastakkainen. Jeesuksen henki on maailman hengen kanssa vastakkainen, siitä ei pääse mihinkään. Melkein kaikki ihmiset, myös uskovaiset itse, ovat syntiin langenneita eli pahuutta elämässään harjoittaneita. Jeesus tarjoaa sovitusta ja anteeksiantoa kaikille ihmisille, koska Hän rakastaa syntisiä. Meidän uskovienkin on rakastettava, myös ei-uskovia, jotka edustavat hengellisesti vastakkaista puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Narkomaani=paha ihminen, kyllä joo..

 Hyvin usein. Havaintojeni perusteella hyvin moni narkomaani pyrkii hyötymään toisista ihmisistä jollain tapaa, että saisi rahoitettua narkkaamistaan. He jopa varastavat ja ryöstävät ihmisiltä, murtautuvat asuntoihin. Pidän pahuutena tuollaista. Olen erehtynyt "lainaamaan" narkomaanituttavilleni rahaa, ja niitähän saat odotella vuosikausiakin takaisin. Toivon heille nykyään vieroitusoireita.

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko että kukaan ihminen on perimmiltään sen pahempi tai parempi kuin toinen. Meissä kaikissa on potentiaalia niin hyvään kuin pahaan, ja riippuu monesta asiasta kumpaa käytöstä enemmän ilmenee kullakin hetkellä. Eli tästä syystä en sanoisi ketään ihmistä pahaksi, koska en usko että kukaan on perimmiltään paha.

Mutta totta kai, voi olla tilanteita joissa joku ihminen käyttäytyy pahasti, esim. oman ahdistuksen, sekavan mielentilan, aggression, päihteiden tms takia. Toki sellaisen usein voi herkkä ihminen vaistotakin ennen kuin sekava tai aggressiivinen käytös alkaa, esim. ilmeistä, eleistä tai hienovaraisemmasta "energiasta" jota ihminen huokuu. Jos itse aistin tällaista jostain ihmisestä, siunaan häntä hiljaa mielessäni, koska hän selvästi tarvitsee sitä.

 Kyllä jotkut ihmiset syntyvät pahoiksi. En ole mikään uskovainen, vaan tarkoitan pahoilla näitä psykopaatteja ja sosiopaatteja jotka eivät välitä toisista ihmisistä, vaan kohtelevat heitä kuin roskaa. Saattavat tappaa hyötyäkseen mitään tuntematta. Pidän pahuutena tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Narkomaani=paha ihminen, kyllä joo..

 Hyvin usein. Havaintojeni perusteella hyvin moni narkomaani pyrkii hyötymään toisista ihmisistä jollain tapaa, että saisi rahoitettua narkkaamistaan. He jopa varastavat ja ryöstävät ihmisiltä, murtautuvat asuntoihin. Pidän pahuutena tuollaista. Olen erehtynyt "lainaamaan" narkomaanituttavilleni rahaa, ja niitähän saat odotella vuosikausiakin takaisin. Toivon heille nykyään vieroitusoireita.

Tässä tulee taas se että mitä on todellinen pahuus, ja voidaanko ihminen leimata pahaksi jos hän käyttäytyy pahasti. Jokainenhan meistä varmasti tekee niin ajoittain, ainakin pienissä määrin, esim. turhan kärkevästi kivahtaa lapselle tai jollekin ihmiselle kun on väsynyt ja stressaantunut tai jotain. "Taviksen" tapauksessa kuitenkin ajatellaan että ei hän pohjimmiltaan paha ihminen ole, hän oli vain väsynyt tai hänellä on huono päivä tai ollut niin kovin vastoinkäymisiä tai pää kipeä.

Mutta mitä jos ihmisen ongelmat on kroonisempia, esim. juuri päihderiippuvuus. Tällöinhän itsekäs ja pahaksi luokiteltava käytös voi jatkua vuosia, jopa loppuelämän. Mutta onko ihminen pohjimmiltaan sen enempää paha kuin vaikka minä, jos kovan työpäivän jälkeen pää kipeänä tiuskin miehelle ja lapsille kotona, ja sitten taas rauhoitun? Minusta ei ole, hänen ongelmansa vaan ovat pitkäkestoisempia ja syvempiä, ne ongelmat jotka ajavat pahaan käytökseen. Tasapainoinen ihminen ei yleensä tule harrastaneeksi paljoakaan pahuutta, kun taas usein epätasapainoisuus johtaa sellaiseen käytökseen jota ihminen ei pohjimmiltaan itsekään haluaisi. Esim. narkomaani ei yleensä haluaisi olla inhottu huijari ja rahan ruinaaja, mutta aineen himo voittaa aina paremmat aikomukset. Riippuvuus on minusta sairaus, ei perimmäistä persoonan pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko että kukaan ihminen on perimmiltään sen pahempi tai parempi kuin toinen. Meissä kaikissa on potentiaalia niin hyvään kuin pahaan, ja riippuu monesta asiasta kumpaa käytöstä enemmän ilmenee kullakin hetkellä. Eli tästä syystä en sanoisi ketään ihmistä pahaksi, koska en usko että kukaan on perimmiltään paha.

Mutta totta kai, voi olla tilanteita joissa joku ihminen käyttäytyy pahasti, esim. oman ahdistuksen, sekavan mielentilan, aggression, päihteiden tms takia. Toki sellaisen usein voi herkkä ihminen vaistotakin ennen kuin sekava tai aggressiivinen käytös alkaa, esim. ilmeistä, eleistä tai hienovaraisemmasta "energiasta" jota ihminen huokuu. Jos itse aistin tällaista jostain ihmisestä, siunaan häntä hiljaa mielessäni, koska hän selvästi tarvitsee sitä.

 Kyllä jotkut ihmiset syntyvät pahoiksi. En ole mikään uskovainen, vaan tarkoitan pahoilla näitä psykopaatteja ja sosiopaatteja jotka eivät välitä toisista ihmisistä, vaan kohtelevat heitä kuin roskaa. Saattavat tappaa hyötyäkseen mitään tuntematta. Pidän pahuutena tuollaista käytöstä.

Minäkin pidän montaakin käytöstä pahuutena, mutta olen erittäin varovainen leimaamaan käytöstä tekevää ihmistä pahaksi. Useimmilla on pohjimmainen halu ja pyrkimys hyvään, ainakin kun he ovat vielä turmelemattomia lapsia. Elämä sitten kasvattaa toisia enemmän kieroon ja toisia vähemmän, ja voihan sitä joillekin kasvaa sellainenkin mielen rakenne ja maailmankuva, jossa aikuisena pahuus on oletusarvo, jopa ihanne. Kyllä minäkin sellaisia ihmisiä pyrin välttämään, mutta pohjimmiltaan pidän heitä sairaina tai ongelmaisina, en pahoina. Tekoja toki pidän pahoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Narkomaani=paha ihminen, kyllä joo..

 Hyvin usein. Havaintojeni perusteella hyvin moni narkomaani pyrkii hyötymään toisista ihmisistä jollain tapaa, että saisi rahoitettua narkkaamistaan. He jopa varastavat ja ryöstävät ihmisiltä, murtautuvat asuntoihin. Pidän pahuutena tuollaista. Olen erehtynyt "lainaamaan" narkomaanituttavilleni rahaa, ja niitähän saat odotella vuosikausiakin takaisin. Toivon heille nykyään vieroitusoireita.

Tässä tulee taas se että mitä on todellinen pahuus, ja voidaanko ihminen leimata pahaksi jos hän käyttäytyy pahasti. Jokainenhan meistä varmasti tekee niin ajoittain, ainakin pienissä määrin, esim. turhan kärkevästi kivahtaa lapselle tai jollekin ihmiselle kun on väsynyt ja stressaantunut tai jotain. "Taviksen" tapauksessa kuitenkin ajatellaan että ei hän pohjimmiltaan paha ihminen ole, hän oli vain väsynyt tai hänellä on huono päivä tai ollut niin kovin vastoinkäymisiä tai pää kipeä.

Mutta mitä jos ihmisen ongelmat on kroonisempia, esim. juuri päihderiippuvuus. Tällöinhän itsekäs ja pahaksi luokiteltava käytös voi jatkua vuosia, jopa loppuelämän. Mutta onko ihminen pohjimmiltaan sen enempää paha kuin vaikka minä, jos kovan työpäivän jälkeen pää kipeänä tiuskin miehelle ja lapsille kotona, ja sitten taas rauhoitun? Minusta ei ole, hänen ongelmansa vaan ovat pitkäkestoisempia ja syvempiä, ne ongelmat jotka ajavat pahaan käytökseen. Tasapainoinen ihminen ei yleensä tule harrastaneeksi paljoakaan pahuutta, kun taas usein epätasapainoisuus johtaa sellaiseen käytökseen jota ihminen ei pohjimmiltaan itsekään haluaisi. Esim. narkomaani ei yleensä haluaisi olla inhottu huijari ja rahan ruinaaja, mutta aineen himo voittaa aina paremmat aikomukset. Riippuvuus on minusta sairaus, ei perimmäistä persoonan pahuutta.

 Kyllä on pahempi ihminen, jos vaan jatkaa pahaa käytöstään perustellen sitä riippuvuudellaan. Tuolla verukkeellahan saa tehdä mitä tahansa ja se pitää "ymmärtää" tässä maassa. Riippuvuus on itse aiheutettua, se ei ole sairaus, ja siitä kyllä pääsee irti jos haluaa oikeasti. Monikaan näistä ei edes halua ns. tavallista elämää ja kuuluisaa oravanpyörää, koska sehän on tylsää verrattuna tuohon narkkaamiselämään jossa ei tarvitse käydä töissä, vaan se narkkaaminen rahoitetaan muiden maksamilla veroilla ja rikoksilla. Tunnen lukuisia näitä ihmisiä ja eivät he halua työelämään. Tämä nyt lähti rönsyilemään vähän minne sattuu.

Tämä tunne tulee aina kun näen anarkistin.

Järki nyt käteen, ap, tiedosta se että arviosi tulee omista kokemuksistasi ja odotuksistasi, peloistakin. Useinkaan niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Tosi epäreilua ainakaan mitenkään näyttää toisille tuollaisia mietteitä tai toimia sen mukaisesti.

Mutta voihan sitä joskus osua oikeaan. Itse vältyin kerran paljolta pahalta kun ymmärsin pysyä erossa ihmisestä, joka myöhemmin osoittautui kuin osoittautuikin pahaksi ja ilkeäksi. Siinä vaiheessa kun tajusin sen, oli minulla paljon syitä uskoa ja odottaa jotain muuta, mutta kerran eräässä tilanteessa jotenkin vain käsitin minkälainen hän todella on luonteeltaan, vaikka emme edes puhuneet siinä tilanteessa mitään. Jokin ikään kuin tihkui hänestä silmieni eteen ja kehotti minua pakenemaan siitä tutustumisesta. Se oli outoa, mutta tosiaan myöhemmin sain tietää olleeni oikeassa. 

Mulle tulee just tuollainen olo, jos tapaan jonkun uuden ihmisen vaikkapa, niin aavistan hemmetin helposti jos se on kaksnaamainen. Jotenkin en tunne oloani rennoksi, sellainen todella varautunut ja juttu ei luista alkuunkaan

.

On olemassa sellainen asia kuin vastatunne. Toinen herättää sinussa, ilman että sinä olet muuta kuin sen kohde. Se on erotettava omista peloista jne. Se on pääosin elekieltä. Esim olet täysin rauhallinen kassajonossa ja joku alkaa tuuppia ja käännyt ja vilkaistessa vihaiset kasvot. On tervettä ottaa etäisyyttä sellaisesta. Ei siinä Jeesusta tarvita tai höyrypäisyyttä. Jokainen narkkari ei ole vaarallinen mutta se keneltä sinulla on valta kieltää jotain, voi ollakin. Väkivaltainen ihminen saattaa sanoa jotain mikä eleineen saa hakemaan pakoreittiä asap. Ihminen on myös nisäkäs, älkääs unohtako:)

Mulla tulee lähinnä ihmisen ulkoisesta olemuksesta ja etenkin silmistä sama fiilis! en väitä että esim. gootit olisi pahoja ihmisiä vaikka mustiin/tummiin väreihin pukeutuvatkin vaan tarkoitan ulkoista habitusta esim. kävelytyyliä ja tietynlaisia lävistyksiä.

Joku aika sitten bussissa yks koviksen näköinen jätkä katsoi mua tosi julmasti, en siis tuijottanut häntä eka vaan kun otin katsekontaktin (joka kesti ehkä max 1:n sekunnin) niin se tuijotti mua ensin ja ne silmät oli niin julmat, ihan ruskeat ja tosi tyhjät ja se katse... tuli fiilis että toi ihminen on paha, sen kävelytyylikin on normista poikkeava ja ulkonäkö kovismainen.

Asun kuitenkin pienellä paikkakunnalla ja tyyppi kulkee samalla bussilla läheiseen kaupunkiin, niin kuulin kyseisestä tyypistä että on pahoinpidellyt ihmisiä ja ollut huumeiden kanssa tekemisissä ja nuoruuden nuorisokodissa. Toki vastaavanlaisia tyyppejä näkee jatkuvasti eikä mulle tule niistä ahdistusta mutta tuo tyyppi oli jotenkin niin poikkeus ja minä en ihan vähästä ihmisiä pelkää kun olen itse varttunut alkoholistiperheessä ja nähnyt kaikenlaista.. Joten tavallaan ymmärrän ap:n pointin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan kadulla vastaankävelijöistä tuollaista koe, mutta esim. kavereiden tutuista voi tulla tuollainen fiilis. Yhdestä kävi ilmi että oli narkomaani, toinen päätyi myöhemmin oikeuteen pahoinpitelyistä, kolmannesta tunne oli niin voimakas etten uskalla enää tavata kaveriani joka seurustelee kyseisen tyypin kanssa... Sen olen kyllä huomannut, että suurin osa ihmisistä ei tällaista huomaa. Eikä näistä asioista kannata puhua ääneen muille. Ihmiset eivät halua huomata, ja siksi eivät huomaa.

Narkomaani=paha ihminen, kyllä joo..

 Hyvin usein. Havaintojeni perusteella hyvin moni narkomaani pyrkii hyötymään toisista ihmisistä jollain tapaa, että saisi rahoitettua narkkaamistaan. He jopa varastavat ja ryöstävät ihmisiltä, murtautuvat asuntoihin. Pidän pahuutena tuollaista. Olen erehtynyt "lainaamaan" narkomaanituttavilleni rahaa, ja niitähän saat odotella vuosikausiakin takaisin. Toivon heille nykyään vieroitusoireita.

Tässä tulee taas se että mitä on todellinen pahuus, ja voidaanko ihminen leimata pahaksi jos hän käyttäytyy pahasti. Jokainenhan meistä varmasti tekee niin ajoittain, ainakin pienissä määrin, esim. turhan kärkevästi kivahtaa lapselle tai jollekin ihmiselle kun on väsynyt ja stressaantunut tai jotain. "Taviksen" tapauksessa kuitenkin ajatellaan että ei hän pohjimmiltaan paha ihminen ole, hän oli vain väsynyt tai hänellä on huono päivä tai ollut niin kovin vastoinkäymisiä tai pää kipeä.

Mutta mitä jos ihmisen ongelmat on kroonisempia, esim. juuri päihderiippuvuus. Tällöinhän itsekäs ja pahaksi luokiteltava käytös voi jatkua vuosia, jopa loppuelämän. Mutta onko ihminen pohjimmiltaan sen enempää paha kuin vaikka minä, jos kovan työpäivän jälkeen pää kipeänä tiuskin miehelle ja lapsille kotona, ja sitten taas rauhoitun? Minusta ei ole, hänen ongelmansa vaan ovat pitkäkestoisempia ja syvempiä, ne ongelmat jotka ajavat pahaan käytökseen. Tasapainoinen ihminen ei yleensä tule harrastaneeksi paljoakaan pahuutta, kun taas usein epätasapainoisuus johtaa sellaiseen käytökseen jota ihminen ei pohjimmiltaan itsekään haluaisi. Esim. narkomaani ei yleensä haluaisi olla inhottu huijari ja rahan ruinaaja, mutta aineen himo voittaa aina paremmat aikomukset. Riippuvuus on minusta sairaus, ei perimmäistä persoonan pahuutta.

 Kyllä on pahempi ihminen, jos vaan jatkaa pahaa käytöstään perustellen sitä riippuvuudellaan. Tuolla verukkeellahan saa tehdä mitä tahansa ja se pitää "ymmärtää" tässä maassa. Riippuvuus on itse aiheutettua, se ei ole sairaus, ja siitä kyllä pääsee irti jos haluaa oikeasti. Monikaan näistä ei edes halua ns. tavallista elämää ja kuuluisaa oravanpyörää, koska sehän on tylsää verrattuna tuohon narkkaamiselämään jossa ei tarvitse käydä töissä, vaan se narkkaaminen rahoitetaan muiden maksamilla veroilla ja rikoksilla. Tunnen lukuisia näitä ihmisiä ja eivät he halua työelämään. Tämä nyt lähti rönsyilemään vähän minne sattuu.

Niin, itse olen ollut alkoholiriippuvainen joten on vähän kokemustakin. Tuossa on se ongelma, että niin kauan kun on riippuvainen joka käyttää, aivokemia on vähän jatkuvasti sekaisin ja sen myötä koko ajattelumaailma. Krapulapäivän aamuna saatat haluta oikeasti raitistua ja alkaa kunnon ihmiseksi, mutta iltapäivällä jo tulee ajatuksia, että ehtii sitä huomennakin raitistua, tänään vielä juon. Ja miljoona muuta selitystä, miksi ihan vielä tänään en raitistu. Huomenna, ensi maanantaina, tammikuussa, kun en enää ole niin yksinäinen... Minä ainakin koin olevani oikeasti oma itseni vasta kun olin pystynyt olemaan juomatta yli kuukauden. Sitä ennen mieli heittelehti viinahimon ja krapuloiden/alkoholiperäisten masennusten aallokkossa, ja se heittely kyllä teki käytöksestänikin pahaa. Ja viinan takia en edes välittänyt että se oli pahaa.