Röyhkeät lapset, eikö vanhempia edes hävetä??

Matkamessuilla viime viikonloppuna tuli huomattua sama! Isot ainakin 10v lapset tönivät pienet pois tieltä karusti. Oma 3v osaa odottaa vuoroa joten on vaikea tajuta isojen kakaroiden huonoa käytöstä!

Wt-vanhempien wt-lapsia. Ei niitä kiinnosta, päin vastoin röyhkeyteen kannustetaan.

Kassajonoissa lähinnä etuilevat mummot ihmetyttävät - lätkäisevät ostoksena vaan chillisti ostosteni eteen, vaikka itsellänikin hyvässä lykyssä vain se 2-4 ostosta (eli mummero ei joutuisi odottamaan kahden ostoskärryllisen tyhjentämistä).

Vierailija kirjoitti:

Kassajonoissa lähinnä etuilevat mummot ihmetyttävät - lätkäisevät ostoksena vaan chillisti ostosteni eteen, vaikka itsellänikin hyvässä lykyssä vain se 2-4 ostosta (eli mummero ei joutuisi odottamaan kahden ostoskärryllisen tyhjentämistä).

Näistä kasvattamatta jätetyistä lapsista kasvaa tuonlaisia mummoja ja pappoja.

Mitä muuta voi odottaa, jos on saanut olla kouluikään asti maailman napa tai ehkä hyvällä lykyllä joutua jakamaan huomio sisaruksen kanssa. Ei silloin osaa toimia ryhmässä ja 7-vuotiaana on jo vaikeampi oppia asioita, jotka olisi pitänyt oppia jo pienestä pitäen...

Olen hiukan eri mieltä!

Muistan kun käytiin jossain lasten kanssa niin kyllä ne pienet töni meidän koululaisia ja meidän koululaiset varoi niitä pieniä. Kukaan ei tietenkään kunnolla katsonut niiden pienten perään.

Joskus kuopus tuli sanomaan niistä pienistä että kiilaa ja tulee päin. Sanoin vaan että ne on niin pieniä ettei ne osaa varoa.

Et olisikohan hiukan yksilöllinen tuo asia.

Ja mun lapset on poikia. Samoin poikien kaverit varovat ja antavat armoa pienemmille vaikka päin juostaankin. Ihania poikia. 6

Vai että tällainen lähestyminen päiväkoti - kotihoito-keskusteluun. Röyhkeitä lapsia on ja niiden vanhempia ei aina hävetä. Jotkut ovat vallan ylpeitä. Mutta ei se päiväkoti kitke lapsista röyhkeyttä. Kun siihen kotona kannustetaan, niin kyllä ne illat ja viikonloput riittää siihen oikein mainiosti.

Tuli mieleen yksi kasvattamaton mölyapina, jonka nimeä en edes tiedä. Mutta kun se piti sitä samaa mekkalaa kerta toisensa jälkeen, niin erään tavallistakin kovemman kiljunnan kohdalla jouduin sanomaan pojalle, että tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää. Kun se tosiaan meni ihan tolkuttomasti eikä äiti puuttunut asiaan mitenkään. No tietenkin se äiti mulkoili minua pahasti, kun menin pojalleen sanomaan. Mutta yllättävää kyllä poika on sen jälkeen käyttäytynyt selvästi hillitymmin. Eli joskus näitä vanhempia joutuu vähän näpäyttämään, että heräävät tajuamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta voi odottaa, jos on saanut olla kouluikään asti maailman napa tai ehkä hyvällä lykyllä joutua jakamaan huomio sisaruksen kanssa. Ei silloin osaa toimia ryhmässä ja 7-vuotiaana on jo vaikeampi oppia asioita, jotka olisi pitänyt oppia jo pienestä pitäen...

Aina mollataan lapsia jotka kasvaa perheen ainokaisina. Tutkimusten mukaan ainoina lapsina kasvaneet ovat muita epäitsekkäämpiä. He ovat saaneet kasvaessaan tarpeeksi huomiota eivätkä ole joutuneet kilpailemaan siitä. Poikkeuksiakin tietysti löytyy. En tiedä mistä sen tutkimuksen linkittäisin.

Kyllä meillä päiväkodissakin on röyhkimyksiä. Vaikka olisi useamman vuoden hoitoura takana, niin silti edelleen tuupitaan ja yritetään etuilla. Sitten taas saattaa 4-5- vuotias kotihoidettu lapsi aloittaa päiväkodissa, ja on oikea lastentarhanopettajan unelmalapsi, ei kiusaa toisia, huomioi toisia ja osaa kuunnella ja toimia. Tietenkin opetamme lapsille päiväkodissa tapoja, mutta ilmeisesti lapsen temperamentti ja kodin kasvatus vaikuttavat osaltaan niin, että joillakin tapojen oppiminen kestää. Ja kotona hoidettu lapsi voi olla sosiaalisissa taidoissa ja toisten huomioimisessa hyvä, jos kasvatuksessa häntä on siihen ohjattu ja lapsi ei ole kovin impulsiivinen. 

Kyllä, perheen ainoat lapset ovat tutkimusten mukaan yhteistyötaitoisempia ja jakavat makeisiaan toisille lapsille auliimmin kuin lapset, joilla on sisaruksia - kyse on siis keskimääristä kun on tutkittu suuria joukkoja lapsia, yksilöllistä vaihtelua tietenkin on. Ihan myytti, että ainoat lapset olisivat sosiaalisilta taidoiltaan heikompia tai itsekkäämpiä. Lapsi oppii taitoja yhdessä taitavamman kanssa - pieni lapsi siis yleensä oman vanhemman/vanhempien - ja vanhemman omat taidot ja arvot vaikuttavat kasvatukseen ja siten siihen, millainen lapsesta kehittyy, lapsen oman temperamentin rajoissa. Aikuiset vaikuttavat myös lapsen vertaissuhteisiin ja miten lapsi niissä toimii suoraan sen kautta, miten hän itse toimii lapsensa kanssa (lapsi omaksuu toimintatapoja, tavan kohdella toisia) että niin, että auttaa lapsia ryhmätilanteissa toimimaan yhdessä.

En usko päiväkodin automaattisesti tekevän lapsista hyvätapaisia, mutta onhan se tietynlainen arvovalinta pitääkö lapset kotona vai näkeekö sosiaalisuuden arvon. Esimerkiksi Aasian maissa on paljon kotiäitejä ja kotirouvia, vaikka lapset menevät päiväkotiin viimeistään 3-vuotiaana. Päiväkoti ei siis ole naisten työssäkäynnin mahdollistaja, vaan paikka, jossa lapset solmivat sosiaalisia suhteita ja harjoittelevat ryhmässä toimimista.

Eli ehkä meillä Suomessakin perheet, jotka vievät lapsensa päiväkotiin arvostavat hyviä tapoja ja toisten huomioon ottamista enemmän kuin kotihoidon nimeen vannovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta voi odottaa, jos on saanut olla kouluikään asti maailman napa tai ehkä hyvällä lykyllä joutua jakamaan huomio sisaruksen kanssa. Ei silloin osaa toimia ryhmässä ja 7-vuotiaana on jo vaikeampi oppia asioita, jotka olisi pitänyt oppia jo pienestä pitäen...

Aina mollataan lapsia jotka kasvaa perheen ainokaisina. Tutkimusten mukaan ainoina lapsina kasvaneet ovat muita epäitsekkäämpiä. He ovat saaneet kasvaessaan tarpeeksi huomiota eivätkä ole joutuneet kilpailemaan siitä. Poikkeuksiakin tietysti löytyy. En tiedä mistä sen tutkimuksen linkittäisin.

Kyllähän sen huomaa irl, että ainoat lapset on yleensä hyvin käyttäytyviä, huonoiten käyttäytyy suurperheiden lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa irl, että ainoat lapset on yleensä hyvin käyttäytyviä, huonoiten käyttäytyy suurperheiden lapset.

Niin totta! Omassa lähipiirissä kaikkein kamalimmat kiusaajat (2 poikaa) ovat molemmat 3-lapsisten perheiden keskimmäisiä lapsia! Lisäksi minulle on työn kautta tullut tutuksi useampikin lestadiolaisperhe ja voi jessus minkälaisia pellossa kasvaneita kauhukakaroita siellä on suurin osa!