Mistä asiasta olet aina sanonut ettet koskaan tekisi tai

Nuorempana olin sitä mieltä etten tule koskaan juomaan alkoholia, polttamaa tupakkaa tai käyttämään huumeita.

Ajattelin myös hyvin pitkään, etten pystyisi tai haluaisi harrastaa yhden yön juttuja. Nyt sekin mielipide on kumottu.  Niin se elämä opettaa ja vie rappiolle

J:llä se skitsofrenia saa mitä oudompia tekstejä. Eipä se lapsi sulla tätä menoa kauaa pysy. Jos sellaisesta haaveilet. Onpahan taas lisää kerrottavaa sinusta!

Olin vielä teini-iässä sitä mieltä, etten tule harrastamaan ryyppäämistä ja yhden yön juttuja. Lisäksi olin aivan varma, etten tosiaan katselisi itseäni nuorempia poikia. Noh, ei se ihan niin sitten mennyt. N25

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin sitä mieltä etten tule koskaan juomaan alkoholia, polttamaa tupakkaa tai käyttämään huumeita.

Minäkin ajattelin näin. 17-vuotiaaksi asti olin tosi alkoholivastainen ja kauhuissani, jos kaverit joi edes pari kaljaa. Ajattelin vähän ennen kuin täytin 18, että sitten kun pääsen baariin, juon korkeintaan aina pari hyvää drinkkiä, mutta en ikinä ole humalassa.

Ei ihan pitänyt tuo. :) tupakkaa kokeilin ekan kerran 18-vuotiaana ja joskus tulee poltettua. Huumeita en sentään ole kokeillut.

Minä olin ihan varma, että en koskaan halua lapsia. Mieli muuttui ja olinkin kolmekymppisenä kahden lapsen äiti.

Olin varma etten koskaan pettäisi. Vaan toisin kävi, nyt tiedän mihin minusta on ja pidän tarkkaan huolta etten päädy olosuhteisiin ja tilanteisiin joissa se alkaisi houkuttaa.

Minä olin yläasteella ja vielä lukiossakin idealisti ja päätin, etten halua omia biologisia lapsia, koska maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä. Ei, minähän se adoptoin lapseni jostakin köyhästä maasta ja annan heille turvallisen kodin Suomesta.

Nykyään kyllä haaveilen biologisista lapsista. Olen sittenkin niin itsekäs, että haluan nähdä omat ja suvun sekä tulevan kumppanin piirteet lapsessa. Haluan kokea raskauden sekä synnyttää ja imettää. Ei adoptiolapseen olisi samanlaista sidettä, kuin ihan omaan lapseen, vaikka rakas hänkin varmasti olisi. Vielä ei ole lapsia, eikä sitä kumppania.

N26

Olin alle kolmekymppisenä varma, että haluan elää kuten muutkin eli mennä naimisiin, saada lapsia jne kaikki normiasiat. Elämä kuitenkin opetti etten ole tavis eikä perhe-elämä ole minua varten. En ole enkä halua olla äitityyppiä enkä vaimomateriaalia.

Ajattelin nuorempana, etten ikinä eroa, jos naimisiin menen. Halusin lapsilleni ehjän kodin ja perheen, jota itselläni ei koskaan ollut. No, ero tuli jo 2 avioliittovuoden jälkeen, toki yhdessäolovuosia oli melkein 10..

Ja ehjän määritelmäkin muuttui, eihän sitä itse ainakaan ehjä ollut suhteessa, jossa painettiin maanrakoon :(

Etten ottaisi taostelukoiraa. Nyt mulla on niitä kaksi.

Luulin, etten koskaan voisi työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Onkalohaavojen, ulosteen, virtsan ja veren parissa työskentely tappavan kiireisessä ilmapiirissä tuntui kauhistuttavalta. Sitten opiskelin lähihoitajaksi suuntautuakseni mielenterveystyöhön, joka on hieman puhtaampaa ja leppoisampaa. Kuinka ollakaan huomasin viihtyväni nimenomaan kiireisessä vanhustenhoidossa ja olevani työssä lisäksi erinomaisen hyvä.

No vaimo sanoi ettei voisi koskaan pettää..

"En koskaan mene sänkyyn exäni kavereiden tai tuttujen kanssa". En todellakaan halunnut loukata millään muotoa häntä. Ajattelin että saahan sänkyseuraa muualtakin jos tarve vaatii, kuin siitä lähipiiristä.

Kuinka ollakkaan, päädyin sänkyyn exän parhaan kaverin kanssa (kännissä) kuukausi eromme jälkeen. Vittu!

Vierailija kirjoitti:

Luulin, etten koskaan voisi työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Onkalohaavojen, ulosteen, virtsan ja veren parissa työskentely tappavan kiireisessä ilmapiirissä tuntui kauhistuttavalta. Sitten opiskelin lähihoitajaksi suuntautuakseni mielenterveystyöhön, joka on hieman puhtaampaa ja leppoisampaa. Kuinka ollakaan huomasin viihtyväni nimenomaan kiireisessä vanhustenhoidossa ja olevani työssä lisäksi erinomaisen hyvä.

Mulla sama. En olisi lukiossa voinut kuvitellakaan olevani hoitaja, mutta tässä sitä vaan sairaanhoitajaksi opiskellaan. Vanhustyö on todella mukavaa. En olisi voinut nuorempana uskoa tykkääväni vanhustyöstä, koska välit omaan mummoon ei olleet kaksiset. Ajattelin, etten viihdy tai osaa olla vanhojen ihmisten parissa. Juuri nuo hajut ja eritteet ällötti myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, etten koskaan voisi työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Onkalohaavojen, ulosteen, virtsan ja veren parissa työskentely tappavan kiireisessä ilmapiirissä tuntui kauhistuttavalta. Sitten opiskelin lähihoitajaksi suuntautuakseni mielenterveystyöhön, joka on hieman puhtaampaa ja leppoisampaa. Kuinka ollakaan huomasin viihtyväni nimenomaan kiireisessä vanhustenhoidossa ja olevani työssä lisäksi erinomaisen hyvä.

Mulla sama. En olisi lukiossa voinut kuvitellakaan olevani hoitaja, mutta tässä sitä vaan sairaanhoitajaksi opiskellaan. Vanhustyö on todella mukavaa. En olisi voinut nuorempana uskoa tykkääväni vanhustyöstä, koska välit omaan mummoon ei olleet kaksiset. Ajattelin, etten viihdy tai osaa olla vanhojen ihmisten parissa. Juuri nuo hajut ja eritteet ällötti myös.

Ai niin, ja mullahan oli verikammo vielä silloin, kun opiskelun aloitin.

Up

Up

Up