Ero kunnalisella ja yksityisellä sektorilla sairaanhoidossa.

Mulla on krooninen selkäkipu; syynä välilevyongelmat. Olen reilun puolen vuoden ajan juossut lääkäreissä ja saanut melko yliolkaista kohtelua. Fysiatrian poliklinikalta sain lääkereseptin, ja jos nyt haluaisin sinne kontaktin uudelleen, tarvitsisin uuden lähetteen. Mitään ennustetta tulevasta tai arviota tilanteesta ylipäätään en saanut, pelkästään toteamus siitä, että välilevyissä on ongelmaa ja varmasti kipuja myös. Työterveyden osaaminen on melko ohutta mielestäni. Varasin siis ajan yksityiseltä fysiatrilta, joka on pitkän linjan ammattilainen. Johan alkoi tapahtua! Hän selvitti tilanteeni perusteellisesti ja osasi heti kertoa, mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla. Julkisella puolella vaan voivotellaan ja kirjoitetaan saikkua, yksityinen tähtää siihen, että pysyisin työkykyisenä. Mutta! Hoito, jota minulle suositeltiin, on kallista mutta silti edullisempaa kuin lyhytkään (saati pitkä) sairasloma. Silti tuohon hoitoon ei saa maksusitoumusta eikä kyseistä hoitoa anneta julkisella puolella. Työikäinen väestö siis pidetään sairaslomalla ja syötetään kipulääkkeillä pöhnään, sen sijaan että tehtäisiin kertasijoitus näennäisesti kalliiseen hoitoon, mutta jolla ihmiset saataisiin takaisin töihin. Aion mennä omalla kustannuksella hoitoon, koska kyse on minun elämästäni ja sen laadusta.