Arjen pyöritys+nainen
Riitelimme mieheni kanssa ja hän huusi siinä riitelyn lomassa, että "luuletko sä ettei tää arki pyöris ilman sua?!!"
Noh, nyt testaan viikon ajan mitenhän käy jos en siivoa, järjestele, pese pyykkiä, kolaa lumia, käy kaupassa jne. Ehkä törkein kommentti mitä voi naiselle sanoa, varsinkin kun 95% asioiden hoidosta on minun vastuullani. # huokaus#
Kommentit (19)
Marttyyrinkruunu ja uhriviittasi ovat jo postissa.
Hahaa i feel you! Meillä oli samantyyppinen riita siivoamisesta (jälleen) kysyin kokeillaanko päivä etten siivoa mies raivosi että kokeillaan vaikka kaks viikkoa - lopulta meni 2,5 päivää jaturhaurunut esikoinen siivosi.
Siivosin siis lähtökohtaisesti vain omat jälkeni. Aivan järkyttävää jälkeä tuli tuossa ajassa. Kertaakaan mies ei kerännyt vauvan leluja tai mitään muutakaan lattialta, pyyhkinyt tasoja keittiössä, laittanut astioita pois pöydältä ennen seuraavaa ruokailua. Kerran pesi ja levitti pyykit, ruuat tein minä.
Toista kertaa ei tule, en vaan kestä. Vähän harmitti kun lapsi lopulta siivos olis ollut kiva nähdä kauanko mies oikeesti olis sitä kestäny itse.
Juu se tulee olemaan vaikeaa. Nyt jo meinasin ruveta siivoamaan. :D Parhaiten sujuu kun ei pyydä toiselta mitään, kun lopputulos on tämä. Sillä tavoin onkin tässä elellyt ja on mennyt ihan mukavasti mutta pieni arvostuksen ele ois ihan kiva.
Ja ei se arki kyllä pyöri jos ei esim.pääse pihalta mihinkään kun kukaan ei ole kolannut lumia.
Miksette vaan eroa tuollaisista miehistä, en ymmärrä.
Olisipa se niin yksinkertaista. Jos lasta ei olisi, erottu olisi jo ajat sitten.
Meilläkin mies huusi kerran riidan aikana, että "et tee täällä kodissa mitään erityisen tärkeää". Jopas lopetin tiskikoneen tyhjentämisen ja täyttämisen, en pyyhkinyt pölyjä, en imuroinut, en pessyt pyykkiä, omat tavarani järjestelin oikeille paikoille, miehen tavaroille en tehnyt mitään... Viikon päätteeksi kämppä oli ihan pommin jäljiltä! Hymyilin vaan vittumaisesti, kun mies puuskutti missä on hänen vaatteensa, miksi ne on pyykkikopassa vielä, miksi tahmaa pöydällä jne. Että se siitä. Enää ei sano tuota. Ja hän ei oikeasti osallistu näihin hommiin. Ruokaa laittaa.
No miksi korjaatte alkujaan toisten jälkiä, jos lautaset jää tiskipöydälle antaisin olla, tiskaisin vain omat ja korjaisin omat jälkeni, vaatteet osaa jokainen pestä itse ja jos ei osaa niin pitää varmaan kulkea alasti,
On vaan niin vaikeaa elää sotkujen ja epäjärjestyksen keskellä. Keskustelimme vielä tästä aiheesta ja mieheni ehdotti suutuspäissään että no ooppa sä ensi viikko tekemättä mitään. (Sattumalta mitä itse juuri ajattelin tehdä) Ja taas sitä seuraavalla viikolla hän ei tee mitään. (Mikä sinänsä ei ole hirveän uutta). Toki tärkeintä on että yrittää parhaansa. Ja varmaan munkin mies yrittää juuri sen. Ja oon kovasti yrittänyt hyväksyä tämän asian. Mutta tällaiset kommentit saa kiukun pintaan... mut joo. .ensi viikolla mä en sit tosiaan tee mitään.
Joo, se siivoo jota häirittee, ja joka jaksaa. Meillä on mies alkanut tehdä enemmän kun minä en enää jaksanut, kämppä on sotkusempi kuin ennen, toki on kaksi lasta sotkemassa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, sitten on pakko sietää sotkua, mies mäkättää välillä että täällä on niin sottasta, se vituttaa kyllä koska tietää että en minäkään siitä sotkusta tykkää.
Kun aloin opiskella ja opiskelu vei iltoja ja viikonloppuja, koti jäi täysin miehen vastuulle. En tehnyt paljon mitään muuta kotona, mitä nyt roikuin Facebookissa ja laitoin pyykit pyykkikoneeseen. Jotenkin ruoanlaitot, siivoomiset ja lapsen asiat hoituivat, koska miehen oli ne pakko tehdä ja ihan oli siihen kykenevä, vaikka aiemmin minä olin niistä hommista kantanutkin päävastuun. Tein tilaa ja hän otti sen. Ehkei aina ruoka ollut ihan sitä mitä toivoin, mutta eipä se sitä ollut aina minunkaan laittamana.
Vierailija kirjoitti:
Joo, se siivoo jota häirittee, ja joka jaksaa. Meillä on mies alkanut tehdä enemmän kun minä en enää jaksanut, kämppä on sotkusempi kuin ennen, toki on kaksi lasta sotkemassa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, sitten on pakko sietää sotkua, mies mäkättää välillä että täällä on niin sottasta, se vituttaa kyllä koska tietää että en minäkään siitä sotkusta tykkää.
Meillä olisi varmaan jo lapset huostaanotettu jos mentäisiin tuolla periaatteella.
Eikö siitä miehestä sitten ole mitään hyötyä? Miksi sen kanssa pitää olla?
Miten lapset muka sotkee? Eikö niitä ole kasvatettu?
Moni nainen vaan tuntuu olevan sitä mietä että jos asioita tehdä just samalla tavalla niin sillon niitä ei hänen mielestä hoideta.
Mun luona kävi lastensuojelu(kiitos ex nainen) katsomassa kuinka likasta mun kodissa on kun siellä eletään kuulemma "paskan keskellä".
Tämä siis oli vielä yllätyskäynti että en osannu edes varautua.
Eipä siinä juteltu ku 10min ja kaikki hyvin.
Tämän pöpökammosen huonekaluja pyörittelevän naisen mielestä on paskasta jos ei laita käsidesiä käsisaippuan sekaan ja pese lattioita pilalle ja käytä huuhteluainetta pyykin seassa niin että koko asunto haisee ihan järkyttävästi ja haju jää kiinni joka paikkaan.
Ei muuten ollu helppo saada sitä huuhteluaineen hajua pois asunnon pinnoilta ja pölyki haisi sille kun pyyhki pölyjä kaapin päältä.
Kodinhoitohuoneessa on siinä seinässä se iso kampi. Siitä kun veivaatte, niin arki pyörii.
Kyllähän se arki pyörii, mutta ei välttämättä sinun standardiesi mukaisesti.