Aikoinaan vietin tuntikausia lasten ja nuorten sairaalan akvaarioita ihmetellen

Pahinta olisi ollut sähkökatko ja joutuminen varageneraattoreiden varaan

Mitä ihmeellistä siinä akvaariossa oli?

Kyllä ruma puukala on parempi.

Kotonani oli koko lapsuuteni akvaario, itse olin niin tottunut siihen mutta useat kaverit todellakin jumittuivat tuijottelemaan sitä ikuisuuksiksi :D Silloin ei itseä juurikaan kiinnostanut, kun oli tottunut, mutta nyt kun ajattelen niin olis kai semmonen kaunis ja rauhoittava 

^ Kyllä, akvaario on jotenkin sellainen kolmiulotteinen elävä taideteos, very cool. I love it!

Kyllä sitä vammaista kiiskeäkin voi tuijottaa vaikka kaksi vuotta eikä tajua silti, miksi sellainen on pitänyt luoda tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä vammaista kiiskeäkin voi tuijottaa vaikka kaksi vuotta eikä tajua silti, miksi sellainen on pitänyt luoda tähän maailmaan.

No mutta kun sitä aikansa tuijottelee, niin ymmärtää, että kyllä meillä on sentään asiat paremmin kuin tuolla kalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä vammaista kiiskeäkin voi tuijottaa vaikka kaksi vuotta eikä tajua silti, miksi sellainen on pitänyt luoda tähän maailmaan.

No mutta kun sitä aikansa tuijottelee, niin ymmärtää, että kyllä meillä on sentään asiat paremmin kuin tuolla kalalla.

Kiitos teille. Päivän naurut :D ehkä kahden. ..

Mä kannoin vuosia traumaattisia akvaariomuistoja. Olin kuus ja sisarukseni 10 ja 12, kun äiti ja isä osti meille lapsille lahjaks akvaarion jota oltiin kauan kinuttu. Kalojen valinta vaan meni ihan päin vittua. Heti seuraavana päivänä akvaariossa oli kahdeksasta kalasta enää neljä jäljellä. Neljästä ei ollu kuin riekaleita.... Yhden lehtikalan pää kellui pinnalla ja näin sen ekaks kun tulin kurkkimaan mitä siskoni parkui.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä vammaista kiiskeäkin voi tuijottaa vaikka kaksi vuotta eikä tajua silti, miksi sellainen on pitänyt luoda tähän maailmaan.

Tarkoitatko miestäsi?