Mies antaa mun olla kotona lasten kanssa niin kauan kuin haluan.

Eipä ole kaikki noin onnellisessa asemassa. Täällä on töihin lähdettävä heti ja laitettava 9kuinen hoitoon, ihan sydäntä särkee valmiiksi :(

Mies saa ilmaisen kodinhoitajan ja sinä olet siitä vielä kiitollinen. 

Hieno juttu :)

Mä olen halunnut pitää lapset kotona 3-vuotiaiksi, mikä on onnistunut hyvin kun olemme säästäneet etukäteen ja asuntolaina on mitoitettu järkeväksi. Meillä tosin mieskin haluaa olla lasten kanssa kotona, ja mä olen ollut noin 2v per lapsi ja mies noin vuoden (meillä yli 3v ikäerot, kolmas tulossa). On upeaa, että tähän on mahdollisuus. Lasten kanssa kotona on ihanaa, mutta rakastan myös työtäni.

Munkaan mies ei "päästä" mua töihin, ennen kuin lapsi edes sen kolme vuotta. :)

Ainoastaan ne katuvat, joille tulee ero eivätkä pitkän työelämästä poissaolon vuoksi saakaan enää töitä.

Vierailija kirjoitti:

Mies saa ilmaisen kodinhoitajan ja sinä olet siitä vielä kiitollinen. 

Tottakai pitää olla kiitollinen, se vähintä mitä voin tehdä sen eteen, että toinen ihminen kustantaa mun koko lystin.

Ja ei se ole ainoastaan miehen koti, minkä haluan olevan siisti ja asioiden toimivan, vaan myös minun ja neljän lapsen :)

Minä saan suurta tyydytystä olemalla todella hyvä emäntä :)

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kaikki noin onnellisessa asemassa. Täällä on töihin lähdettävä heti ja laitettava 9kuinen hoitoon, ihan sydäntä särkee valmiiksi :(

Sympatiat sinulle!

Meillä oli ihan itsestään selvää että mieskin saa nauttia kiireettomästä elämästä taaperon kanssa, eli hoitovapaat puoliksi.

Mutta miksi olla vaan kotona. Tässä ehtii vaikka opiskellauuden ammatin ja saada vähän parempaa palkkaa myöhemmin. Aikuiskoulutuspuolella voi käydä iltaisin opiskelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu :)

Mä olen halunnut pitää lapset kotona 3-vuotiaiksi, mikä on onnistunut hyvin kun olemme säästäneet etukäteen ja asuntolaina on mitoitettu järkeväksi. Meillä tosin mieskin haluaa olla lasten kanssa kotona, ja mä olen ollut noin 2v per lapsi ja mies noin vuoden (meillä yli 3v ikäerot, kolmas tulossa). On upeaa, että tähän on mahdollisuus. Lasten kanssa kotona on ihanaa, mutta rakastan myös työtäni.

Minä olen samaa mieltä, että vaikka lasten kanssa kotona on ihanaa, niin kyllä työssäkäymisessäkin on hyvät puolensa, ja toisaalta haluaisin mennä, mutta kun nämä talousasiat halutaan hallituksessa näin laittaa menemään, niin en "suotta" lähde. Vasta sitten kun saan siitä rahallista hyötyä.

Nyt sitten heitän mammavaiheen täysillä päälle! enkä mieti työjuttuja, ne kun välillä mieltä stressaa.. Ap

Tuossa ap:n asetelmassa vaan kusee pahasti yksi seikka...

Mites, jos ero tulee? Pärjääkö taloudellisesti?

Ja mitä noin pitkä poissaoloaika työelämästä tekee työuralle, ottaako kukaan enää töihin? Eläkkeen kertyminen?

Miksei ap kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin?

Kyllä tuntuisi aika pelottavalta olla taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan. Kukaan kun ei koskaan takaa etteikö ero tule, tai ettei toinen kuole.

Meillä sama, esikoinen aloittaa ensi syksynä koulun ja kaksi tarhaikäistä. Kun laskee pois kuntalisän ja kotihoidontuen plus huomioi työmatkakulut, työlounaat yms. niin mun 1400e nettopalkasta jäisi ehkä 200e käteen. Ei me tarvita sitä rahaa ja nähdään isompana hyödyt: pieniä ei tarvitse raapottaa aamulla mihinkään, saavat olla kotona ja viihdyn kotiäitinä. Onneksi mies tienaa mukavasti, kyllä minulle sopii tämäkin että en aloitakaan töissä kesällä vaan jatkan kotiäitinä.

Ei minullakaan olisi mikään kiire takaisin töihin, jos nettopalkka olisi alle 2500.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ap:n asetelmassa vaan kusee pahasti yksi seikka...

Mites, jos ero tulee? Pärjääkö taloudellisesti?

Ja mitä noin pitkä poissaoloaika työelämästä tekee työuralle, ottaako kukaan enää töihin? Eläkkeen kertyminen?

Miksei ap kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin?

Kyllä tuntuisi aika pelottavalta olla taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan. Kukaan kun ei koskaan takaa etteikö ero tule, tai ettei toinen kuole.

Tuohon kuolemiseen miehelle on vakuutus. Mulla sellainen ammatti ettei siitä paljon muutenkaan ura urkenis :D siis toisaalta hyvä.

Ainahan ero on mahdollinen, mutta mä en usko että erotaan, on käyty suhteessa jo kaikki paha läpi, että oltaisiin jo erottu jos meinataan :)

Voisin kouluttautua, mutta se voisi olla tappiollisempaa, kun täällä missä on miehen työt ja missä aiotaan loppuelämä asua jos suinkin mahdollista, niin ei ole vara valita töitään. Tehtävä sitä mitä tarvitaan. Ja se sopii minulle. En mä itsestäni huoli, mä olin niin köyhä ennen miestäni että siihen olisi vain tuttua palata, mutta mikä mulle merkkaa on se! että lasten tulevaisuus on turvattu taloudellisesti isänsä puolelta. Ei musta niin viis :) Olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ap

Minun nettopalkkani on 5500 e/kk ja lisäksi työni on mielenkiintoista ja kivaa. Onneksi mieheni "päästi" minut töihin vanhempainvapaan jälkeen ja onneksi lapsellamme on hyvä päiväkoti. Kymmenen vuotta kotona minun työssäni tarkoittaisi ammatillista itsemurhaa ja uudelleenkoulutusta, 1-2 v kerrallaan on ehdoton maksimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ap:n asetelmassa vaan kusee pahasti yksi seikka...

Mites, jos ero tulee? Pärjääkö taloudellisesti?

Ja mitä noin pitkä poissaoloaika työelämästä tekee työuralle, ottaako kukaan enää töihin? Eläkkeen kertyminen?

Miksei ap kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin?

Kyllä tuntuisi aika pelottavalta olla taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan. Kukaan kun ei koskaan takaa etteikö ero tule, tai ettei toinen kuole.

Tuohon kuolemiseen miehelle on vakuutus. Mulla sellainen ammatti ettei siitä paljon muutenkaan ura urkenis :D siis toisaalta hyvä.

Ainahan ero on mahdollinen, mutta mä en usko että erotaan, on käyty suhteessa jo kaikki paha läpi, että oltaisiin jo erottu jos meinataan :)

Voisin kouluttautua, mutta se voisi olla tappiollisempaa, kun täällä missä on miehen työt ja missä aiotaan loppuelämä asua jos suinkin mahdollista, niin ei ole vara valita töitään. Tehtävä sitä mitä tarvitaan. Ja se sopii minulle. En mä itsestäni huoli, mä olin niin köyhä ennen miestäni että siihen olisi vain tuttua palata, mutta mikä mulle merkkaa on se! että lasten tulevaisuus on turvattu taloudellisesti isänsä puolelta. Ei musta niin viis :) Olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ap

Minkälainen vakuutus turvaa siten, ettei se taloudellisesti vaikuta, kun perheen ainoa elättäjä kuolee? Henkivakuutussumma kattaa monesti 50-100 % asuntolainasta. Jos ajatellaan, että apn miehellä/perheellä ei ole velkaa ja vakuutussumma olisi korkea vaikkapa 300 000 (miinus verot), ei sillä pitkään perhettä elätetä, eihän se ole kuin suurituloisen kahden vuoden palkka. Kyllä siinä vain joutuisi vaihtamaan halvempaan asuntoon ja jopa itse töihin menemään. Ja sittenkin omakotitalon, huvilan ym ylläpito voisi olla aika mahdotonta.

Myös minä olen onnellisesti kotona lapsen kanssa. Mies sanoo, että ihan miten kauan haluan. Opiskelen samalla uutta ammattia, joten ihan vaipanvaihtoa ei elämä ole. Olemme molemmat kasvaneet kotihoidossa, joten meille tämä oli luontevin ratkaisu. 

Mulla on netto muutaman kympin alle 2500e. Juu, olin kotona lasten kanssa. Kyllä lapset on niin rakkaita ja hetken pieniä etten niitä vuosia halua haaskata työn tekoon. Hyvin kerkiää tehdä töitä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ap:n asetelmassa vaan kusee pahasti yksi seikka...

Mites, jos ero tulee? Pärjääkö taloudellisesti?

Ja mitä noin pitkä poissaoloaika työelämästä tekee työuralle, ottaako kukaan enää töihin? Eläkkeen kertyminen?

Miksei ap kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin?

Kyllä tuntuisi aika pelottavalta olla taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan. Kukaan kun ei koskaan takaa etteikö ero tule, tai ettei toinen kuole.

Tuohon kuolemiseen miehelle on vakuutus. Mulla sellainen ammatti ettei siitä paljon muutenkaan ura urkenis :D siis toisaalta hyvä.

Ainahan ero on mahdollinen, mutta mä en usko että erotaan, on käyty suhteessa jo kaikki paha läpi, että oltaisiin jo erottu jos meinataan :)

Voisin kouluttautua, mutta se voisi olla tappiollisempaa, kun täällä missä on miehen työt ja missä aiotaan loppuelämä asua jos suinkin mahdollista, niin ei ole vara valita töitään. Tehtävä sitä mitä tarvitaan. Ja se sopii minulle. En mä itsestäni huoli, mä olin niin köyhä ennen miestäni että siihen olisi vain tuttua palata, mutta mikä mulle merkkaa on se! että lasten tulevaisuus on turvattu taloudellisesti isänsä puolelta. Ei musta niin viis :) Olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ap

Minkälainen vakuutus turvaa siten, ettei se taloudellisesti vaikuta, kun perheen ainoa elättäjä kuolee? Henkivakuutussumma kattaa monesti 50-100 % asuntolainasta. Jos ajatellaan, että apn miehellä/perheellä ei ole velkaa ja vakuutussumma olisi korkea vaikkapa 300 000 (miinus verot), ei sillä pitkään perhettä elätetä, eihän se ole kuin suurituloisen kahden vuoden palkka. Kyllä siinä vain joutuisi vaihtamaan halvempaan asuntoon ja jopa itse töihin menemään. Ja sittenkin omakotitalon, huvilan ym ylläpito voisi olla aika mahdotonta.

Niin monesti sinne työpaikalle voi soittaa jos tarviikin päästä aiemmin takaisin työelämään/ sopia jotta tekee töitä toiselle firmalle jos eivät ota takaisin ennen vapaan päättymistä. Jos puoliso kuolee ja talo menee alta niin menee se kuule muutenkin siinä tapauksessa olitko khhtuella vai et. Ja siinä vaiheessa jos puoliso kuolee niin ei tartte olla saikkuja ruinaamas kun on jo valmiiksi kotona. Pankin ja sossun kanssa pystyy varmasti kriisiaikana sopimaan maksuista. Ja entä sitten, mitä siitä jos joutuukin myimään mökin ja hienon talon?? On ne lapset yleensä rakkaampia ja tärkeämpiä (toivottavasti) kuin omaisuus. Ei se päiväkodissa pitäminenkään ilmaista ole jos mies kuolee ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ap:n asetelmassa vaan kusee pahasti yksi seikka...

Mites, jos ero tulee? Pärjääkö taloudellisesti?

Ja mitä noin pitkä poissaoloaika työelämästä tekee työuralle, ottaako kukaan enää töihin? Eläkkeen kertyminen?

Miksei ap kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin?

Kyllä tuntuisi aika pelottavalta olla taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan. Kukaan kun ei koskaan takaa etteikö ero tule, tai ettei toinen kuole.

Tuohon kuolemiseen miehelle on vakuutus. Mulla sellainen ammatti ettei siitä paljon muutenkaan ura urkenis :D siis toisaalta hyvä.

Ainahan ero on mahdollinen, mutta mä en usko että erotaan, on käyty suhteessa jo kaikki paha läpi, että oltaisiin jo erottu jos meinataan :)

Voisin kouluttautua, mutta se voisi olla tappiollisempaa, kun täällä missä on miehen työt ja missä aiotaan loppuelämä asua jos suinkin mahdollista, niin ei ole vara valita töitään. Tehtävä sitä mitä tarvitaan. Ja se sopii minulle. En mä itsestäni huoli, mä olin niin köyhä ennen miestäni että siihen olisi vain tuttua palata, mutta mikä mulle merkkaa on se! että lasten tulevaisuus on turvattu taloudellisesti isänsä puolelta. Ei musta niin viis :) Olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ap

Minkälainen vakuutus turvaa siten, ettei se taloudellisesti vaikuta, kun perheen ainoa elättäjä kuolee? Henkivakuutussumma kattaa monesti 50-100 % asuntolainasta. Jos ajatellaan, että apn miehellä/perheellä ei ole velkaa ja vakuutussumma olisi korkea vaikkapa 300 000 (miinus verot), ei sillä pitkään perhettä elätetä, eihän se ole kuin suurituloisen kahden vuoden palkka. Kyllä siinä vain joutuisi vaihtamaan halvempaan asuntoon ja jopa itse töihin menemään. Ja sittenkin omakotitalon, huvilan ym ylläpito voisi olla aika mahdotonta.

Kävi kanssa mielessä, että onko ap:lla aavistustakaan mitä se miehen henkivakuutus sitten todellisuudessa korvaa...