nettideittailu, onks kellään onnistunu?

Odota kuukausi.

Pyydä lukemaan alastalon salissa, niin saa ukkeli kuvasi.

Itse löysin aviomieheni deittipalstalta, tiedän myös muita pariskuntia, jotka ovat tavanneet sitä kautta. Yhden ainoan tapauksen tiedän, jossa mies jäi vainoamaan treffikumppaniaan. Itse olin niin varovainen, että muutin numeroni salaiseksi ja kerroin vain etunimeni. Tapasin miehet aina yleisellä paikalla. Kannattaa muistaa, että suurin osa ihmisistä on normaaleja, mutta aina hulluja mahtuu joukkoon.

kiva kuulla, että netissäkin voi tavata järkeviä ihmisiä. olen ajatellut, että en itse ehdota mitään tapaamista. että antaa nyt kehittyä tilanteen.. vai olisiko parempi nähdä, että ei ala näkemään mielessään asioita, joita ei sitten kummiskaan ole?  ehkä sen etunimen voisin ehkä kertoa.

ap

Kuva oli jo profiilissa. Nimeä en ottanut esille, paitsi jos oikeasti oltiin etenemässä tapaamiseen, niin kerroin etunimen. Keskustelut käytiin netissä, joten numeron annoin vain tapaamista edeltävänä iltana. Välillä saatoin ottaa vain miehen numeron ylös. Numero on tärkeä, jotta voi ilmoittaa jos myöhästyy tai ei meinaa löytää. Mutta jos käytätte jo älypuhelimia, ei numeroa välttämättä edes tarvitse. Viestitelkää siellä palvelussa, Facessa tai vaikka treffailuun tehdyssä Skypessä... Kotiosoitetta ei tarvitse antaa.

Mielestäni tapaaminen julkisella paikalla kannattaa hoitaa suht nopeastikin, ettei tuhlaa liikaa aikaa epäsopivaan tai luo vääriä mielikuvia toisesta. Kotitreffeille menisin kyllä vasta kun on deittailtu kuukausi-pari, riippuen tiiviydestä. Käykää sitä ennen vaikka ravintoloissa, museoissa, tapahtumissa, nähtävyyksissä... Niissä ei tule käytyä sitten enää niin paljoa kun on linnoittautunut kotiin. Ja ehkäpä epätoivoisimmat karsiutuu matkan varrella.

Mielestäni teidän kannattaisi tavata mahdollisimman pian eikä jatkaa mahdollisten väärien mielikuvien rakentelua omassa päässä. Olette kirjoitelleet jo sen verran että tiedät olevasi riittävän kiinnostunut selvittämään, onko kiinnostusta myös jatkoon. Tavatkaa turvallisella julkisella paikalla, niin ei siitä mitään katastrofia tule. Ei sinun tarvitse olla noin huolissasi. Kyllähän sinä itse miehen tavatessasi huomaat, miltä sinusta tuntuu ja haluatko tavata häntä uudestaan vai et.

Itse olen ollut nyt n. 15 vuotta naimisissa alun perin netissä tavatun miehen kanssa. Sinua kehottaisin terveeseen kriittisyyteen nettitreffeillä. Sieltä voi löytyä elämänkumppanikin, mutta netissä on tietenkin liikkeellä kaikenlaista yrittäjää. Jos sinulla soi jostain asioista hälytyskellot ja tyyppi vaikuttaa jopa huonolta ihmiseltä tms. niin älä vaienna hälytyskellojen ääntä vaan kuuntele sitä. Ennen omaa elämänkumppaniani minä törmäsin nettitreffien kautta myös ihmisyyden pohjasakkaan kun en kuunnellut omia hälytyskellojani....

no hälytyskellot soi siksi, että miehessä ei tunnu olevan mitään kummallista tai vikaa, vaikuttaa reippaalta työssäkäyvältä mieheltä, joka ottaa huomioon myös mut. ihmeellistä, kun ei ole nähnyt mun kuvaa. ollaan samassa työssä ja saman ikäisiä jne. tuntuu että on liiankin hyvä ollakseen totta, ja siksi olen jotenkin kiusaantunut, että pitäiskö painaa jarrut pohjaan. ap

Minä en ole laittanut kuvaani profiiliin, mutta kiinnostaville tyypeille olen sen heti lähettänyt. Samoin olen antanut heti numeroni, joka on salainen. Etunimeni olen kertonut heti ekassa viestissä.

Nettideittailu on ihan normaalia elämää. Ei kannata pitkittää tapaamista, koska suurin osa ihmisistä lakkaa kiinnostamasta heti tapaamisen ensi minuuteilla. Olen käynyt varmaan kaksikymmentä kertaa nettitreffeillä. Lähes kaikkien kanssa tapaaminen jäi yhteen kertaan, vaikka kaikki olivat kivoja ja normaaleita. Ei vaan ollut sitä kipinää. Joitakin tapailin useita kertoja. Nyt tuossa vierellä pötköttää nettideitti, jonka tapasin keväällä. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä päivittäin. Suhde etenee vauhdikkaasti ja nyt olemme muuttamassa yhteen.

Olethan säkin ihan kunnollinen, miksei mies?

Itsekin tapasin avomieheni - yllätys yllätys - Tinderissä. Tälle on kaverit naureskelleet, mutta löytyy sieltä kunnollisiakin ihmisiä. Numerot vaihdettiin vasta ensitreffien lopuksi, kun tiedettiin, että näemme vielä uudestaankin. Ja siitä se lähti.

Tapaa se vaan, mutta aina julkisella paikalla. Suurin osa ihmisistä on kunnollisia, mutta terve järki kannattaa pitää aina. Pätee tosin myös ihan reaalimaailmaan...

Mä en ymmärrä, miksi ihmiset pelkää niin kovasti kuvansa lähettämistä. Monillahan on kuva näkyvillä Facebookissa ihan koko nimen kanssa, tai sit jossain työpaikan henkilöstosivulla. Mitä sillä kuvalla voi muka tehdä? Eri asia tietysti paljastavat jne.

okei kannustavia kommentteja teillä. en vielä paina jarrua pohjaan.

Huoh, aloitin just nettideittailemaan, mutta ongelma on vähän siinä, että ihastuminen johonkuhun vie niin paljon aikaa..

Välillä tuntuu, etten voi kiinnostua oikein kenestäkään.

mitä ajattelet mistä johtuu se, että et kiinnostu kenestäkään, onko taustalla vaikeuksia suhteissa? tai luotatko että sinuunkin joku ihana ihminen voi ihastua? vai eikö vielä kohdalle ole tullut sitä oikeaa? minulla on nyt vähän sellainen tilanne, että olisin tästä nettideitistä vähän "liiankin" kiinnostunut. hän kertoo sellaisia asioita itsestään, joista olen jo pitkään haaveillut, siksikin tilanne on niin jännittävä, että laitanko jarrut pohjaan. 

ap

Tuo "jarrut pohjaan" takaa sen että et tapaa ikinä kiinnostavaa ihmistä. Turha elämää on pelätä.

No siis aika harvoin sieltä järkeviä löytää...

Mä oon tavannut nykyisen avopuolisoni nettideiteissä, ihan Suomi24:ssä, ja reilut kaksi vuotta olemme olleet yhdessä. Ja pari muutakin ihan kelpo tapailua oli sitä ennen, vaikkei niistä sittten pitkää suhdetta tullut. Olen itse kieli- ja viestintäpainotteinen ihminen, ja minulle kertoo paljon se, miten joku osaa ilmaista itseään kirjoittamalla. Siksi kirjoittelin näille nettideiteilleni aina sen kaksi tai kolme viikkoa ja tunnustelin, minkälaisia vastauksia sain. Muutamalle tyypille pystyi parin viestin jälkeen sanomaan, että eri maailmoista ollaan eikä yhteistä ole. Kyllä sen vain siitä tekstin tyylistä ja viestien aihepiireistä tietää. Kuvani olen lähettänyt oikeastaan heti ja etunimen paljastanut yleensä muutaman viestin jälkeen. Puhelinnumeroa en ole ennen tapaamista antanut. Tapaamisen jälkeen sitten vasta. Tapaaminen on sovittu johonkin kahvilaan, joka on julkinen eli turvallinen paikka ja antaa ekalle tapaamiselle luonnolliset rajat, kun parin kupposen jälkeen voi jo halutessaan lopettaa. Kotiin en ole antanut saattaa ekalta tapaamiselta.

Onneksi minä en osannut edes kovasti pelätä, kun muutama kunnon pohjakosketus oli koettu. Oikea limanuljaska iskenyt netissä kiinni ja ne olivat todella ikäviä kokemuksia..mutta sitten alkoi juttu luistaa ammattifoorumilla  itseni tapaisen miehen kanssa..ja se tuntui liian hyvältä myös.. Ja sitten päätin, että nyt tai ei koskaan ja tein sen, mistä kaikki varoittelevat, menin ensitreffeille hänen kotiinsa..ja siitä se sitten lähti. Nyt elämme kaukosuhteessa, mutta suhteellisen tiiviisti pidämme yhteyttä..

Saa nähdä, mitä tämä tuo tullessaan.. Ei kaikkea kannata pelätä ja suosittelen sitä tapaamista, vaikka kahvilla..ei siinä tarvitse heti vällyjen väliin mennä, itse tein kyllä tuonkin, mutta tällä iällä kestää jo olla hiukan kevytmielinenkin..

Onnea ja anna elämän kuljettaa..

Näin miehenä voin kertoa eetten viitsi turhaan käyttää aikaa joutavaan aputteluun. Jos on kiinnostava tyypi käyn tapaamassa julkisessa paoikassa , kahvilassa tms. Pian.

Vältyy turhalta kirjoittamiselta väärän ihmisen kanssa. Tapaaminen paljastaa ulkonäön lisäksi paljon olennaisia seikkoja ihmisestä. Turha tapaamista on pelätä. Eipä ole tullut tavattua sitä sopivaa, ja siksi lopetinkin sen palstailun .

Minä en taas jaksa kirjoitella netissä, vaan menin aika äkkiä treffeille, kahvile tai kävelylle. Istun niin paljon työn puolesta koneella että vapaa-aikaa vietän mieluummin tapaamalla ihmisiä ja miksei siis miehiä. En antanut puhelinnumeroa ennen kuin oltiin tavattu. Kuva oli profiilissa, jotta mieskin osasi ajatella minkälainen nainen olen - ei pettymyksiä siis. Ja hyvä mies löytyi!!! (muutama harjoituskappale välissä)

Ehkä n. 20 nettitreffit käyty eri vaiheissa elämää. Suomi24, Badoo, Tinder, nyt sitten etsin täältä Vauva-foorumista... Vitsi. :)

kolmannes on ollut sellaisia, ettei ole tykännyt musta, kolmasosa on sellaisia etten ole sitten itse ihastunut ja loppujen kanssa on ollut jotain säätöä. Yhden kanssa oli 3kk suhteen pätkä, ja tällä hetkellä lemmentäytteinen, mutta hieman vuoristoratamainen suhde nuoren kaunottaren kanssa.