Keitä me olemme?
Olisi kiva tietää teistä muutakin kuin nikki ja enemmän tai vähemmän kiivaat ajatukset. ;) Tässä siis muutama kysymys teille. Kertokaa sen verran kuin haluatte!
Ikä?
Perhesuhteet?
Uskonto/aate tms. syy elämänkatsomus-palstalla pyörimiseen?
Kiinnostuksenkohteet, harrastukset?
Minä aloitan. Olen 30+ kahden leikki-ikäisen tytön äiti. Perheeseen kuuluu myös mies. Olen kristitty ja kuulun virallisesti Vapaakirkkoon, mutta olen todennut olevani henkisesti ehkä lähempänä körttiläisyyttä. Myös muut ajattelutavat kiinnostavat ja olen mielestäni aika avarakatseinen. Eli tällainen sekametelisoppa.
Harrastuksia ovat tällä hetkellä jumppa (latinojumpat, pace, pilates ym), lenkkeily ja pianon pimputtelu. Tykkään myös ommella vaatteita, mutta se on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Kommentit (18)
olen 44-vuotias, pian 6 vuotta täyttävän pojan yh. Olen lähtöisin uskovasta, vapaakirkollisesta kodista ja siihen kirkkoon kuulun yhä. Vuosikaudet olen kuulunut Jyväskylän vapaaseurakuntaan, siellä kasvanut ja kokenut sen seurakunnan ilot, surut ja suuret muutoksetkin. Nyt olen asunut jo 14 vuotta muualla, viimeiset kolme vuotta Lahdessa.
Tykkään ommella vaatteita, mutta siihen ei ole ollut nykyisin aikaa. Muutenkaan ei aikaa tahdo olla mihinkään " omiin juttuihin" , koska käyn töissä ja illat ovat lyhyitä. Viikonloput hurahtavat pojan kanssa ollessa ja touhutessa sekä kotitöitä tehdessä.
Jännästi sitä tulee teistä ahkerammin kirjoittelevista nimimerkeistä ja teidän elämästä luotua omanlaiset mielikuvat, jotka eivät välttämättä lainkaan pidä paikkansa.
Olen kolmekymppinen. Minulla on kaksi lasta ja mies. Olen ev.lut. Uskoni on vahvistunut viime vuosina. En siis tarkoita tällä, että olen uskossani hyvin vahva, vaan sitä että olen uskonnollisempi kuin esim. 8 vuotta sitten. Minäkin pidän kaikenlaisesta pohdiskelusta ja pähkäilystä.
Minä olen jo 43v ja lapsia on kolme. Mies on mamu ja kirjoittelen paljon tuolla moku-palstallakin. Helsingissä asutaan, Joensuusta olen kotoisin.
Ikävuodet 14-23 kävin Vapaakirkossa. Erosin luterilaisesta kirkosta heti, kun sain luvan ja liityin Vapaakirkkoon. Helsinkiin muutettuani aloin vieraantua Vapaakirkosta, koska täällä välimatkat on pitkät. Niinpä tuohon 23 ikävuoteen mennessä tulin siihen tulokseen, että liityn takaisin luterilaiseen kirkkoon. Olen kuitenkin kaikki nämä vuodet mennyt aina sinne, missä on kavereitakin. On siis tullut käytyä vuosien aikana Perjantai Kristukselle-illoissa, pidetty raamattupiirejä kavereiden kesken, olen käynyt Kansan raamattuseurassa, Kansanlähetyksessä, Opiskelijalähetyksessä, Kauppakorkean raamattupiirissä jne. Kesällä 2006 erosin luterilaisesta kirkosta, kun kyllästyin siihen, että niitä potkitaan eniten päähän, jotka yrittävät löytää periaatteensa Raamatusta. Minulla ei ole noista periaatteista vahvaa kantaa, mutta vahva kanta on siitä, miten näitä ihmisiä pitäisi kohdella:) Tällä hetkellä en kuulu mihinkään seurakuntaan, mutta jos jossain olen käynyt, olen käynyt Saalemissa (helluntaiseurakunta).
Ciao!
Mina puolestani olen 31-vuotias, asun ulkomailla ja naimisissa ei-suomalaisen kanssa. Lapsia on pian nelja ja heista vanhimmat 8-vuotiaita.
Kuten suurin osa suomalaisista synnyin luterilaiseksi, mutta en ole tunnustava kristitty. Suurin " syntini" lienee se, etten ole koskaan pystynyt uskomaan Jeesukseen sellaisena kuin se Raamatussa esitetaan. Olen pikemminkin agnostikko ja elamankatsomukseni ei itsessaan sovi mihinkaan uskontoon tai aatteeseen sinansa. Olen ottanut tosin vaikutteita buddhismista, hinduismista ja sitten on kristinuskon kultainen saanto yms jotka ovat muovanneet ajatusmaailmaani.
Muutoin tykkaan lukea paljon erilaista kirjallisuutta (usein eri kulttuureja kasittelevaa), katsoa kodinkunnostusohjelmia ja viettaa iltaa ystavien kanssa hyvan ruuan aarella. Milloin en ole raskaana, kayn juoksemassa ja tykkaan pilateksesta.
Mina olen 25-vuotias pian neljan lapsen aiti ja perheeseen lisaksi kuuluu tuo arabi ukko!
Harjoitan Islamin uskoa " omalla tavallani" .
Asustelemme myos pois koto suomesta!
Harrastuksia ei talla hetkella oikein minulla ole,muutakuin tuo masun kasvattaminen(lol).
Ja tietenkin lasten kanssa touhuaminen.
kiitos taman aiheen aloittajalle,oli oikein pirtea vinkki!!
Tämän nickin takana kirjoittelee 29 vuotias kahden tyttölapsen (2003 ja 2005 syntyneet) äiti. Olen naimisissa saman ikäisen (ateisti) miehen kanssa.
Pidän elämänkatsomuksellisia asioita / ajatuksia / kokemuksia ja niiden vaihtamista äärimmäisen mielenkiintoisena - olen ihan loputtoman kiinnostunut etsimään vastauksia siihen MIKSI ihmiset toimivat niinkuin toimivat tai uskovat niinkuin uskovat ;o).
Astrologia on myös lähellä sydäntäni - hahmotan aika pitkälle ympäröivää maailmaa, ja kohtaamiani ihmisiä sen avulla =o). Horoskooppia siis mukaan, jos vain tiedätte oman merkkinne; ja mielellään myös nousevan sekä kuu merkkinne =o)!
Itse olen kalat, nouseva neitsyt ja kuu vesimies
(myös merkurius ja venus on kalojen merkeissä, mars ravussa).
Aviomieheni on rapu - harmoninen ja arjessa toimiva yhdistelmä siis ;o).
Harrastan lukemista ja ratsastusta (tosin nyt lasten saannin vuoksi jäänyt vähemmälle =o/).
Uskon Jumalaan; mutta en halua sen kummemmin määritellä tätä tai laittaa raameihin uskoani uskonnon avulla.
Näen hyvin monessa uskonnossa / elämän filosofiassa suurta viisautta, en mitenkään osaisi valita niistä vain yhtä autuaaksi tekevää ajattelumallia =o).
Olen 38-vuotias, minulla on yksi leikki-ikäinen tytär, aviomies ja kissa. Asumme etelä-Hämeessä. Olen hämälaisen ja pohjalaisen dynaaminen yhdistelmä, mies on Samoalta ja tytär tietysti on perinyt meidän hyvät geenimme :) Kissa on musta ja 15-vuotias rouvaskissa.
Vakioharrastuksia ovat nyrkkeily ja muay thai, jotka tosin ovat olleet lapsen takia telakalla jonkin aikaa, mutta nyt teen comebackia salille. Näpertelen käsitöitä, tällä hetkellä lähinnä polynesialaistanssiin liittyviä vermeitä, tiirailen tähtiä eli harrastan astroNOMIAA. Kosmologia on kiinnostanut pikkutytöstä lähtien. Satunnaisesti joogaan ja joskus saan lenkkeilykärpäsen puremankin.
Harjoitan buddhalaisuutta. En usko jumalien, henkien tai muiden yliluonnollisten olentojen - jos niitä olemassa sattuisi olemaan - vaikuttavan millään merkittävällä tavalla meidän elämäämme. Jos joku haluaa uskoa jumaliin, se on ihan ok.
Täällä kirjoittelee 36-vuotias, yhden ihanaisen tyttölapsen äiti, naimisissa muslimin kanssa, asustelee ulkomailla.
Vakaumukseni ei taida olla vakaa. :) Olen yhä sillä tiellä jonnekin, matkalla omaksi itsekseni. Virallisesti kuulun ev.lut kirkkoon.
Olen kiinnostunut henkisyydestä ja ihmisyydestä, buddhalaisuudesta, taolaisuudesta, uskonnoista, luonnonuskonnoista, jumalista, taruista, saduista, myyteistä, kulttuurista, perinteistä, tieteestä, filosofiasta, ja noin yleisesti ottaen yritän pysyä hereillä (vrt. havahtuminen).
Harrastan ihmettelyä, kirjoittelua, lukemista, musiikkia, satunnaisesti joogaa, matkustelua, astrologiaa, ynnä muuta kyseenalaista toimintaa ;).
Ja mieheni on ihan yhtä outo, vaikka muslimi onkin. :) Vai johtuukohan se siitä, että hän on härkä. :D
joka " uskoo johonkin" . Itse uskon Jumalaan, mutta luterilaisen kirkon opit eivät tunnu uskottovilta. Ylipäätään olen vastahankainen hyväksymään mitään suurta suuntausta sellaisenaan tai nielemään valmiiksi purtuja vastauksia.
Palstalle saavun saamaan henkevää vaihtelua arkiseen rutiiniin, mutta valitettavan usein koen, että joillakin osallistujilla se oma mielipide on juntattava läpi millä hinnalla hyvänsä, ymmärrystä tai joustavuutta erilaiseen ei juurikaan löydy.
Pohdin toisinaan synnin olemusta ja miksi ihmiset nostavat tietyt synnit (esim. homoliitot) tapetille, mutta esim. ahneutta (koskipa se sitten rahaa tai ruokaa) ei pidetä juuri minään. Myöskin joidenkin ryhmittymien ehdoton alkoholikielto tuntuu ristiriitaiselta kun kahvia passaa kuitenkin ryystää, nautintoaine sekin. En itse ole näistä mitään tuomitsemassa, mutta tuntuu kuin yksi synti olisi suurempi kuin toinen + miksi jokin päätyvät syntien top ten -listalle. Lisäksi on aina näitä joilla on copy right siihen määritelmään mikä ja mitä on syntiä :))
Olen täällä hakemassa lähinnä uusia näkemyksiä ja ymmärrystä, niin ja uskon edelleenkin, että juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat samaan Jumalaan, mutta palvelevat sitä eri tavoin.
Olen keski-ikää kolkutteleva tavallinen perheenäiti (1 poika 3-v ja toinen rv 40+4, huoh...). Mieskin löytyy, naimisissa ollaan ja varsin tavallista elämää elellään. Harrastan lukemista, hevosia, kuntosalia, musiikkia (metalli, proge) ja kaikenlaista pikkupuuhaa, vanhasssa talossa ja sen pihassa sitä riittää ja lisää löytyy mökiksikin kutsutulta työleiriltä...
Elämänkatsomukseni on varsin maanläheinen, kaikenlainen yliluonnollinen tuntuu kovin epätodennäköiseltä, mutta tiedenaisena täysi ateismikin on liian jyrkkä suhtautuminen. Taustani on ev.lut lapsenusko ja jonkinlainen uskoontulo rippileirin aikana. Tämä vain on pala palalta hiipunut vuosien mittaan.
Yritän elää siivosti ja itseäni ja muita loukkaamatta. Terve itsekkyys on hyvä asia, mutta jokiu satanismi menee minun mittapuullani yli. Olen kiinnostunut erilaisista tavoista ajatella elämästä ja olemisesta, siksi varmaan täälläkin hengailen. Mitenkään ärhäkästi kantaa ottava tyyppi en ole, live and let live, mutta selkeät asiavirheet (esim. evoluutiokeskustelussa ja erilaisissa huuhaajutuissa, kuten jotkut kristalliterapiat tai energiakentät) joskus provosoivat kirjoittamaan jotain jyrkempääkin.
Ikä?
Perhesuhteet?
Uskonto/aate tms. syy elämänkatsomus-palstalla pyörimiseen?
Kiinnostuksenkohteet, harrastukset?
27v. Avomies ja 2 leikki-ikäistä poikaa.
Kristitty, mutta yritän olla väheksymättä kenenkään näkemyksiä koska itse poimin parhaita paloja vähän kaikesta.
Tiedostava, pohdiskeleva, kyseenalaistava.
Minulla on kohta 2-vuotias lapsi ja olen naimisissa. Jos kaikki menee hyvin, perheemme kasvaa kevättalvella.
Olen tavallinen riviluterilainen, sukutaustaltani vl, mutta en pidä itseäni varsinaisesti uskovaisena. Hengelliset asiat kuitenkin kiinnostavat ja yritänkin parhaillaan selvittää, mihin oikein uskon ja mihin en. Kirkkoa arvostellaan nykyään paljon ja osittain aiheestakin, mutta minulle kirkko on myös vahva henkinen vaikuttaja, kulttuurin luoja ja jopa koti. Vieraista uskonnoista en ole kiinnostunut, vaikka paljon asioita pohdiskelenkin.
Olen pienen ikäni harrastanut tanssia. Nuorempana tuli kilpailtuakin, mutta nykyään tanssin lähinnä omaksi ilokseni. Myös musiikki on lähellä sydäntäni. Kävin vuosikaudet laulutunneilla ja pianonsoitto luonnistuu myös. Aktiivisesti harrastan lenkkeilyä - rakastan metsässä juoksemista! Se tyhjentää mukavasti ajatukset kaikesta arkisesta. :)
Vaimo, äiti (kaksi ihanaa ja lasta) ja pappi. Kaikki virat aktiivikäytössä.
Eteläinen Suomi asuin paikkana ja asiat innostaa, kiinnostaa ja koskettaa.
ja uskossa Jeesukseen henk.koht. Vapahtajana.
Ikää on kertynyt pitkästi päälle 30,avioliitossa olen ja yhden tytön äiti. :)
Ikä?
---
23v
Perhesuhteet?
---
Aviomies 25v (liittoa takana vajaat 3v) sekä 2v ja 6kk tytöt.
Uskonto/aate tms. syy elämänkatsomus-palstalla pyörimiseen?
---
Ev.Lut. kirkkoon kuulun.. Esikoislestaseuroissa tulee käytyä epäsäännöllisesti.
Lapsena myös helluntaiseurakunnan jutuissa.
Kiinnostuksenkohteet, harrastukset?
---
Tällä hetkellä yritän selviytyä arjesta päivä kerrallaan ja luoda turvallisen ja mukavan lapsuuden tytöilleni.
Itselleni riittää nyt arjen pyörityksessä hengähdystauot jolloin käyn kahvilla kavereiden kanssa tai koluan kirppiksiä.
Ennen lapsia maalasin ja piirsin sarjakuvia ja uin paljon.
laittaa tällainen ketju :) Toivottavasti moni osallistuisi.
Minä taidan olla palstan nuorimmasta päästä (?), ikää minulla on kertynyt 23 vuotta. Minulla on yksi lapsi ja mies.
Olen kristitty. Minulla on esikoislestadiolaiset taustat, mutta ensisijaisesti koen olevani ihan tavan ev.lut. Tykkään pohtia syvällisiä ja minulla on vähän liikaa aikaa, joten täällä palstalla tulee norkoiltua paljonkin. :) Vaikka eipä sillä, eihän se mikään huono asia ole...
Minulla on muuten vähän samantyyliset harrastuksen kuin Silkkiuikulla, harrastan paljon liikuntaa (mm. juoksua, aerobickiä ja kuntosalia), teen käsitöitä (neulon ja virkkaan), soittelen urkuja ja luen aika paljon. Että sellaista...