sinkkumiesten "syrjiminen" - sinkkunainen avautuu (Heli Vaarasen kirjoitus)
Kun luin tätä alla olevaa lainattua kohtaa, niin tuli todella skitsofreeninen olo Vaarasen pointista. Sen nyt ymmärtää, että parisuhteen kontekstissa puhutaan väheksymisestä, jonka täytyisi muuttua, joskin pitäisi tarkastella kumpaakin osapuolta ja miettiä tilanteita kokonaisuutena.
Sepä ei riitäkään. Sen lisäksi, että naiset kohtelevat miehiä parisuhteessa huonosti, he kohtelevat miehiä huonosti silloinkin, kun eivät edes ala parisuhteeseen. Enpä ole tiennytkään, että tehtäväni on täyttää jonkun miehen tarve parisuhteessa olemisesta, viis siitä että itsekin ehkä toivoisin saavani jotain kyseisestä asiasta. En ole dumpannut ketään kenkien vuoksi enkä muutenkaan pinnallisista syistä, mutta ehkäpä riittää, että mies väittää minun olevan pinnallinen miesten välttelijä? Ja vaikka olisinkin: ensinnäkin, tietääkseni Suomessa on oikeus elää yksin. Minulla, sen enempää kuin kenelläkään muullakaan sukupuoleen katsomatta ei yksinkertaisesti ole mitään velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen, etenkään siksi, että joku MUU saisi siitä sitten iloa elämäänsä. Juu, ei minuakaan ole halunnut esimerkiksi viimeisin ihastukseni, mutta en syytä tästä miesten kollektiivista huonoa makua vaan ymmärrän, että tämä mies haki jotain muuta. Ihmettelen myöskin sitä, haluaisiko hylätty mies naisen, joka on hänen mielestään pinnallinen ääliö? Minä en ainakaan haluaisi.
Mistä on tullut tämä asetelma, että nainen on koko ajan kaikessa miehelle velkaa? Yksin eläminenkin on joku suuren luokan synti, koska olenhan maan päällä siksi, että joku mies saisi vaimon. Minulle yksilönä ei tässä kuviossa tilaa, eikä muille kaltaisilleni; ihan tavallinen kiva mies kelpaisi, mutta suurin osa nelikymppisistä tarjoutuu lämmittämään sänkyäni ilman sitoumuksia. Haluaisiko Heli Vaaranen myös kirjoittaa siitä, että naiset joutuvat tyytymään sinkkuuteen, kun lukuisat miehet eivät haluakaan uutta parisuhdetta avioeron jälkeen?
Minulle asia ei ole ongelma, koska olen tyytyväinen myös ilman miestä. Moni muu ei ole. Odotankin nyt asiantuntijatahon kommenttia miesten sitoutumiskyvyttömyydestä ja naisten pakotetusta elämästä ilman parisuhdetta.
Lainaus (osa tekstistä):
"Yhä useampi mies kärsii parisuhteessa vähättelystä ja mitätöinnistä. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ilmiö on yleistynyt Väestöliiton netti- ja puhelinpalveluissa. -- Mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti. Mies tekee kotityöt väärin, syö väärin, puhuu väärin. Ilmiöstä kärsivät etenkin kiltit ja joustavat puolisot.
Ilmiö toistuu myös sinkkuelämässä. Moni mies on huolissaan siitä, että ei pääse edes treffeille, koska naiset hylkäävät treffikumppanin hyvin pienin kriteerein.
- Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen."
linkki uutiseen: http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011320954202_lz.shtml
Kommentit (4)
Olen juuri tuon kaltaisessa parisuhteessa..
Tuo lemppaamisasia on vähän sellainen, ettei ketään voi pakottaa pitämään kenestäkään. Eikä minua pakit ole haitanneet kuin niiden naisten kohdalla joihin olen jostain syystä ollut pidempään ihastunut. Fiilis on sama kuin olisi parisuhteessa ja toinen jättäisi sinut yllättäen vaikka koko juttu on ollut vain omassa päässä. Ehkä tällaiset pakkipettyjät ihastuvat nopeasti ja usein.
Jos joskus saan kasattua itseni ja kehtaan erota lasteni äidistä, niin en kyllä kovin helposti uskalla sitoutua mihinkään vakavampaan. Mikään ei pelota niin paljoa kuin joutua tähän tilanteeseen uudestaan.
Jos nyt joku ei tajunnut, niin ap ei ole syyttämässä kollektiivisesti miehiä mistään, heillä on täysi oikeus olla ilman suhdetta. Vaaranen unohti vain tämän miesten sitoutumishaluttomuuden kokonaan meuhkatessaan siitä, että naiset "vaativat liikaa".
Mä olen lukenut viime päivinä näitä keskusteluja joita on tullut Heli Vaarasen kommenttien jälkeen ja olen pahoillani siitä, miten monet suomalaiset parit elävät surkeissa suhteissa. Sekä miehet että naiset. Jotenkin ihmiset eivät kohtaa toisiaan tai sitten toiveet ja elämäntavat on vaan niin erilaisia että sopusointuinen yhteiselämä ei voi onnistua mitenkään. Eikä näköjään parit ole ongelmissa, vaan myös sinkuilla on vaikeaa löytää suhdetta.
Minä kutsun omalta kohdaltani viisastumiseksi, sitä että uutta kotkaa en ota, kun vanhasta harpusta olen eroon päässyt.
Sitoutumiskyvyttömyyttä se olisi, jos en ottaisi tarvittaessa jotakin thaikkuvaimoa.
Saa syyllistää, pidän sitä tosin vain todisteena siitä entisestä havainnosta.