Lue keskustelun säännöt.
Kykenettekö olemaan miehenne seurassa täysin omia itseänne?
16.01.2016 |
Mikä on vaikeaa vai oletko hänen seurassa täysin oma itsesi?
Kommentit (15)
Ollaan tunnettu jo niin monta vuotta, että täysin oma itseni olen :D
Ja se on vapauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Varon sanomisiani ja yritän toimia niin, ettei mies hermostu. Saa raivareita tosi pienistä ja älyttömistä asioista.
No kyllä mää nyt aika lähelle oma itseni olen mieheni kanssa. Mulla on kyllä vielä sellainen hulvaton tyttökaveripuoli, joka purskahtaa esiin parhaiden tyttökavereideni seurassa, muta muuten olen kyllä mitä olen. Tutustuin mieheeni kun olin vielä edellisessä suhteessa, joten puhuin hänelle kaikesta ihan niinkuin kaverille puhutaan.
Nyt seitsemän vuoden jälkeen lyllerrän kotona pitkiksissä ja kerraston paidassa ja hän väittää mua kauniiksi :) Suosittelen!
Olen täysin oma itseni ja olen aina ollutkin, myös tutustumisvaiheessa. Muutenhan olisin huijannut miestäni esittämällä olevani muka toisenlainen kuin olenkaan. Eikä siinä ole mitään vaikeaa, se on kaikista helpointa kun ei esitä mitään. Nyt 2 vuotta suhteessa, josta osa avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi pierasta hänen seurassaan enkä käydä WC:ssä yhtaikaa joten en kykene.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen suhde tule toimimaan jos ei pysty olemaan oma itsensä
Riippuu mitä nämä vaikeat asiat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Varon sanomisiani ja yritän toimia niin, ettei mies hermostu. Saa raivareita tosi pienistä ja älyttömistä asioista.
Onko teillä lapsia?
Kyllä olen täysin oma itseni, mutta on tiettyjä asioita esim. lapsuuden perheestäni joista en halua keskustella mieheni kanssa tai kertoa hänelle. Juttelen niistä asioista sisarusteni kanssa mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Varon sanomisiani ja yritän toimia niin, ettei mies hermostu. Saa raivareita tosi pienistä ja älyttömistä asioista.
Onko teillä lapsia?
Joo, kaksi. Osaa mies olla mukavakin. Mutta kun se tuuli kääntyy niin yllättäen.
En pysty olemaan 100% oma itseni vaikka 5 vuotta naimisissa. Onneksi juuri lähiaikoina tiedostin sen johtuvan lapsuudestani =isäpuoli. Ehkä tämä nyt tiedossani voin työstää asiaa itsekseni ja rentoutua mieheni seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No osittain joo. Mies todellakin tietää paheeni ja pahat tapani, nenänkaivuut, pieremiset, addiktiot ja fobiat.
Itku kuitenkin on sellainen, mitä en halua julkisesti näyttää edes miehelle. En itke julkisesti, kenenkään nähden koskaan.
En kyllä kotona jaksais vetää mitään roolia. Sen verran kuitenkin käytöstapoja etten vieressä istuessa ehdoin tahdoin piereskele ja vahinkopaukkuja pyydetään anteeksi vaikka sanomalla oho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Varon sanomisiani ja yritän toimia niin, ettei mies hermostu. Saa raivareita tosi pienistä ja älyttömistä asioista.
Minulla oli tämmöinen mies enkä pystynyt rentoutumaan hetkeksikään hänen seurassaan. Erosin. Nyt on mies, jonka seurassa voin tehdä tai sanoa mitä vain.
Ei sellainen suhde tule toimimaan jos ei pysty olemaan oma itsensä