Mitä ajattelet nähdessäsi Down-lapsen?

Ruokaa, koska ajattelen koko ajan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään suloisen Down-syndroomaa sairastavan(?) lapsen ja ensimmäinen ajatukseni oli tyyliin "tiesiköhän äiti raskausaikana syndroomasta ja joutuiko tekemään ison päätöksen?". Ajatukseni aiheutti erikoisen häpeän tunteen, sillä itse en olisi voinut synnyttää tieten tahtoen vammaista lasta, jos asian olisin saanut raskausaikana tietooni. Kuitenkin lapsi oli jotenkin todella herttaisen oloinen ja tunsin syyllisyyttä ajattelustani. En ole ennen tuntenut näin ja mietin asiaa vieläkin.

Mitä te muut ajattelette nähdessänne Down-lapsen - herääkö mitään tunteita?

Down syndrooma ei ole sairaus. Sitä ei sairasteta. Enpä ajattele mitään erityistä. Heidän kanssaa kun töitä teen joka arkipäivä. Ihan tavallinen juttu.

Ajattelen, että hän tuo ympärilleen iloisuutta ja mutkattomuutta. Tämmöinen kokemus on tullut.

Ajattelen, että voi ei, eikö tuonkaan äiti tajunnut tehdä aborttia.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että voi ei, eikö tuonkaan äiti tajunnut tehdä aborttia.

Samaa ajattelen sinusta kun luin kommenttisi.

Ihmiset on erilaisia ja erilaisuus on rikkautta, joku tarkoitus jokaisella elämällä on. Down- ihmiset olleet poikkeuksetta uskomattoman sydämellisiä, ne keihin olen törmännyt. Ehkä heidän tehtävänsä on opettaa suvaitsevaisuutta? Jotkut pösilöt ei sitä käsitä, ehkä heidän tehtävänsä on saada muut tuntemaan itsensä fiksuksi.

Se etten itse pärjäisi vammaisen lapsen kanssa ei tarkoita etteikö joku muu pärjäisi. Eli en ajattelisi mitään abortointeja. Hänen lapsensa ja hänen valintansa

Sääli, ihan hirveä sääli on eka ajatus. Sitten jatkoajatukset menee sen mukaan miten lapsi käyttäytyy, että olenko tyytyväinen omaan päätökseen aikoinaan vai mietinkö miten mulla menis nyt.

No ei ne aina niin aurinkoisia ole. Eräs ei suostunut nousemaan bussista ulos... Kuski alkoi jo hermostumaan kun on pysyttävä aikataulussa. Itselläni oli kiire juuri silloin. Ohjaaja ei voinut väkisin repiäkään, oli siinä tilanne. Mutta yleensä ovat harmittomia ja herttaisia. Itse silti abortoisin jo saisin etukäteen tietää vammaisesta lapsesta.

Ajattelen että kappas, down-lapsi ja jatkan matkaa.

Olin bussissa ja viereiselle penkille istui nainen lapsensa kanssa, n. 4-5vuotias. Lapsi piti ääntä, joka muistutti sian röhkintää. Nainen (äiti?), oli uskomattoman empaattinen ja huolehtiva. Jäin miettimään, että mikä vamma lapsella mahtoi olla, koska en ole ikinä kuullut kyseistä ääntä lapsella?

Down-lapset on mahtavia! Ja aikuiset! Toivoisin, että esim 4. kommentoija olisi down, eikä vain ilkeä ja katkera ihmishylkiö:)

Ajattelen, että mitähän se down-lapsi ajattelee minusta.

Ajattelisin varmaan, että toivottavasti tuo lapsi saa kaiken tuen vanhemmiltaan ja esim. Koulusta, ja hänestä kasvaa hieno ihminen, joka pärjää elämässä ja nauttii elämästään, tuo iloa ihmisille ympärillään. Olen ollut jonkin verran tekemisissä down-ihmisten kanssa, ja minulla on ainoastaan hyvää sanottavaa heistä; omapäisiä mutta suurisydämisiä ja aitoja ihmisiä. Jos itse saisin kuulla odottavani down-lasta, niin siinä ei olisi kahta sanaa, vaan meille tulisi sillon down-lapsi, ja hän olisi täysin yhtä rakas kuin tervekin lapsemme on. Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua, olisi jo korkea aika heittää kehitysvammaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot ja oletukset nurkkaan, ja antaa erilaisuudelle mahdollisuus.

Tunnen monta downia koska itselläni on kehitysvammainen lapsi. Hänen 2 parasta kaveriasn ovat downeja. Melkoisisia ilopillereitä!

En ajattele mitään down-lapsista, mutta vaikeammasti vammaiset lapset, liikuntakyvyttömät, puhekyvyttömät, sellaiset ikuiset vauvat, aiheuttavat helpotuksen ja kiitollisuuden tunteen siitä että omat lapset on terveitä. Toivottavasti pysyvätkin.

No en mitään. Ei siinä mun mielestä ole mitään kummallista.

En mitään. Ehkä katson onko vanhempi vanha.

Vaistomaisesti vilkaisen onko iäkkäät vanhemmat. Usein on. Ja jatkan matkaa.

Ajattelen, että miksi mongoloidia pitää poliittisen korrektiuden vuoksi nykyisin kutsua nimellä "down-lapsi".

"Hyi hemmetti, taidan oksentaa."