Lue keskustelun säännöt.
Onko nämä tunteet ihan epänormaaleja? ex-mies ja vauva
14.01.2016 |
En aijo kirjoittaa mitään katkerankitkerää avautumista ex miehen uudesta elämästä ja hautoa mitään kostoja, kuten täältä on usein saanut lukea.
Haluaisin vaan avautua johonkin näistä tuntemuksista, ehkä joku muukin on tuntenut jotain samanmoista?
Noh, erostamme on jo vuosia ja lapsemme jo iso koululainen. Ex on naimisissa ja heillä on taaperoikäinen lapsi. Nyt sain vastikään kuulla, että heille on tulossa toinen vauva. Eivät ole itse vielä kertoneet, mutta lapsi kertoi. Jostain syystä tämä tuntuu ihan hirmu pahalta! En ymmärrä itsekään. Jotenkin ekasta vauvasta tuli olo, että oli vahinko (tätä ei siis tietty mulle kerrottu) mutta tuntui siltä, koska asuivat silloin pienessä kämpässä ja exän vaimo opiskeli vielä. Nyt tämä mahdollinen toinen... Tuntuu suunnitellulta ja miten sen nyt sanoisi... Oikealta perheeltä. Exällä on enemmän lapsia toisen naisen kanssa kun minun, eli vaimo tulee aina olemaan "parempi" lapsineen kun minä. TIEDÄN kuulostaa älyttömältä ja todellakin pidän tunteeni omana tietonani enkä ala heidän elämäänsä terrorisoimaan.
Onhan tässä sekin kun itsellä näyttää siltä että lapseni jää ainokaisekseni, koska vakavampaa suhdetta minulla ei vielä ole ja ikä alkaa tulla vastaan. En sinänsä kyllä haaveillutkaan lisälapsista, mutta ei se oisi ollut poissuljettuakaan jos olisin löytänyt sopivan miehen. Nyt lapseni ainoat sisarukset ovat nuo isänsä naperot.
Sanokaa nyt joku että näin voi tuntea vaikken haikaile exän perään ja eikä hänen avioliittokaan aiheuta enää mustasukkaisuutta?
Kommentit (10)
"Nyt lapseni ainoat sisarukset ovat nuo isänsä naperot." Mulle ei ihan aukee tää lause...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nyt lapseni ainoat sisarukset ovat nuo isänsä naperot." Mulle ei ihan aukee tää lause...
Ehdin vasta nyt vastaamaan.
Niin siis että minun ainoalla lapsellani on sisaruksia - nuo isänsä tekemät. Miten sen nyt voisi paremmin selittää. En saanut itse lapselleni sisaruksia, vaikka en tiedä olisinko halunnutkaan. Tuntuu että exä on nyt saanut oikean perheen jota meillä ei koskaan ollutkaan kun erosimmekin lapsen ollessa ihan pieni.
Ja jotenkin tuntuu että nyt ainakin uusi perhe menee lapseni edelle, samoin kun vaimokin. En osaa edes selittää näitä sekavia tunteita. Ilmeisesti muilla ei ole ollut samaa
ap
No voin kertoa että tuo exäsi vaimo on nyt jo sinua parempi. Hänen kanssaanhan mies on naimisissa eikä sinun? Vai kuvittelitko että olet yhtä tärkeä vaan siksi että olet poikinut kersan? Ja vasta nyt kun vaimo tekee miehelle toisen vauvan niin sinun asemasi heikkenee? Hmm... Ehkä olet kokenut noin mutta tuntuu että kuvittelet itsestäsi liikaa. Tuokin että yrität selittää ekan vauvan olleen vahinko? miksi edes ajattelet tuommoista? helpompi hyväksyä vauva kun ajattelit ettei mies sitä oikeasti edes halunnut? että sinä se olet edelleen paras ja vaimo vaan vahinkovauvan synnyttäjä? Nyt toista vauvaa ei voikaan enää selittää samalla kuviolla ja siksi ahdistaa. Sano mitä sanot mutta tuntuu että olisit kyllä katkera ja mustis. Eikä siinä mitään, sillä jokaisellahan on oikeus tunteisiinsa. Hyvä ettet sitä heille kuitenkaan osoita ja osaat suhtautua aikuismaisesti (toivottavasti) Siitä pisteet! mutta ehkä ihan hyvä oikeasti vaan katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä elämä tällaisena kun se on.
Vierailija kirjoitti:
No voin kertoa että tuo exäsi vaimo on nyt jo sinua parempi. Hänen kanssaanhan mies on naimisissa eikä sinun? Vai kuvittelitko että olet yhtä tärkeä vaan siksi että olet poikinut kersan? Ja vasta nyt kun vaimo tekee miehelle toisen vauvan niin sinun asemasi heikkenee? Hmm... Ehkä olet kokenut noin mutta tuntuu että kuvittelet itsestäsi liikaa. Tuokin että yrität selittää ekan vauvan olleen vahinko? miksi edes ajattelet tuommoista? helpompi hyväksyä vauva kun ajattelit ettei mies sitä oikeasti edes halunnut? että sinä se olet edelleen paras ja vaimo vaan vahinkovauvan synnyttäjä? Nyt toista vauvaa ei voikaan enää selittää samalla kuviolla ja siksi ahdistaa. Sano mitä sanot mutta tuntuu että olisit kyllä katkera ja mustis. Eikä siinä mitään, sillä jokaisellahan on oikeus tunteisiinsa. Hyvä ettet sitä heille kuitenkaan osoita ja osaat suhtautua aikuismaisesti (toivottavasti) Siitä pisteet! mutta ehkä ihan hyvä oikeasti vaan katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä elämä tällaisena kun se on.
Miksi tätä on alapeukutettu, tottahan se on? vai kuvitteleeko muutkin eksät olevansa yhtä tärkeitä kun nykyiset-jopa vaimot!! Ei mun ex mies ainakaan ole lähelleäkään samalla viivalla tärkeys/paremuusjärjestyksessä kun nykyinen, ei paljon yhteinen lapsi auta. Vai eikö naisille saa sanoa näin koska ovat aina kateellisia ex miehen uudelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin kertoa että tuo exäsi vaimo on nyt jo sinua parempi. Hänen kanssaanhan mies on naimisissa eikä sinun? Vai kuvittelitko että olet yhtä tärkeä vaan siksi että olet poikinut kersan? Ja vasta nyt kun vaimo tekee miehelle toisen vauvan niin sinun asemasi heikkenee? Hmm... Ehkä olet kokenut noin mutta tuntuu että kuvittelet itsestäsi liikaa. Tuokin että yrität selittää ekan vauvan olleen vahinko? miksi edes ajattelet tuommoista? helpompi hyväksyä vauva kun ajattelit ettei mies sitä oikeasti edes halunnut? että sinä se olet edelleen paras ja vaimo vaan vahinkovauvan synnyttäjä? Nyt toista vauvaa ei voikaan enää selittää samalla kuviolla ja siksi ahdistaa. Sano mitä sanot mutta tuntuu että olisit kyllä katkera ja mustis. Eikä siinä mitään, sillä jokaisellahan on oikeus tunteisiinsa. Hyvä ettet sitä heille kuitenkaan osoita ja osaat suhtautua aikuismaisesti (toivottavasti) Siitä pisteet! mutta ehkä ihan hyvä oikeasti vaan katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä elämä tällaisena kun se on.
Miksi tätä on alapeukutettu, tottahan se on? vai kuvitteleeko muutkin eksät olevansa yhtä tärkeitä kun nykyiset-jopa vaimot!! Ei mun ex mies ainakaan ole lähelleäkään samalla viivalla tärkeys/paremuusjärjestyksessä kun nykyinen, ei paljon yhteinen lapsi auta. Vai eikö naisille saa sanoa näin koska ovat aina kateellisia ex miehen uudelle
Minä ainakin alapeukutin koska viesti oli niin ilkeään sävyyn kirjoitettu. Ap on fiksu, tunnistaa tunteensa ja haluaa käyttäytyä hyvin eksän perhettä kohtaan. Hän haluaisi vain purkaa tuntojaan täällä anonyymisti ja ehkä kuulla vertaistukea.
Ap, uskon että tunteesi ovat ihan normaaleja. Minun eksäni sai hermoromahduksen kun menin nykyiseni kanssa naimisiin - eksän kanssa emme olleet naimisissa - ja kesti pitkään ennen kuin hänen tunteensa tasaantuivat. Sain kautta rantain kuulla ensin arvuuttelua vahinkovauvasta ja kun selvisi että olemme menossa ihan rakkaudesta naimisiin, kävi ex kai läpi jotain samankaltaisia tunteita kuin sinä nyt. Eli koki jotenkin jäävänsä lopullisesti kakkoseksi nykyiselleni kun tämä nykyinen "kelpasi" vihille asti.
On rankkaa joutua olemaan tekemisissä eksän kanssa lapsen kautta, sinunkin olisi varmasti helpompi jos ei tarvitsisi olla yhteyksissä tähän perheeseen. Tsemppiä ja jaksamista, muista että lapsellesi on paras lahja jos saat pidettyä nämä tunteesi piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellasta se on. Ehkä sua harmittaa kun heidän perhe-elämä on selvästi toiminut paremmin kun sinun kanssa aikoinaan, mutta kuten tiedät niin menneitä on turha enää murehtia.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt lapseni ainoat sisarukset ovat nuo isänsä naperot." Mulle ei ihan aukee tää lause...
Niinpä, nimimerkillä kolme sisarusta, oi jospa ois saanut olla ainut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin kertoa että tuo exäsi vaimo on nyt jo sinua parempi. Hänen kanssaanhan mies on naimisissa eikä sinun? Vai kuvittelitko että olet yhtä tärkeä vaan siksi että olet poikinut kersan? Ja vasta nyt kun vaimo tekee miehelle toisen vauvan niin sinun asemasi heikkenee? Hmm... Ehkä olet kokenut noin mutta tuntuu että kuvittelet itsestäsi liikaa. Tuokin että yrität selittää ekan vauvan olleen vahinko? miksi edes ajattelet tuommoista? helpompi hyväksyä vauva kun ajattelit ettei mies sitä oikeasti edes halunnut? että sinä se olet edelleen paras ja vaimo vaan vahinkovauvan synnyttäjä? Nyt toista vauvaa ei voikaan enää selittää samalla kuviolla ja siksi ahdistaa. Sano mitä sanot mutta tuntuu että olisit kyllä katkera ja mustis. Eikä siinä mitään, sillä jokaisellahan on oikeus tunteisiinsa. Hyvä ettet sitä heille kuitenkaan osoita ja osaat suhtautua aikuismaisesti (toivottavasti) Siitä pisteet! mutta ehkä ihan hyvä oikeasti vaan katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä elämä tällaisena kun se on.
Miksi tätä on alapeukutettu, tottahan se on? vai kuvitteleeko muutkin eksät olevansa yhtä tärkeitä kun nykyiset-jopa vaimot!! Ei mun ex mies ainakaan ole lähelleäkään samalla viivalla tärkeys/paremuusjärjestyksessä kun nykyinen, ei paljon yhteinen lapsi auta. Vai eikö naisille saa sanoa näin koska ovat aina kateellisia ex miehen uudelle
Minä ainakin alapeukutin koska viesti oli niin ilkeään sävyyn kirjoitettu. Ap on fiksu, tunnistaa tunteensa ja haluaa käyttäytyä hyvin eksän perhettä kohtaan. Hän haluaisi vain purkaa tuntojaan täällä anonyymisti ja ehkä kuulla vertaistukea.
Ap, uskon että tunteesi ovat ihan normaaleja. Minun eksäni sai hermoromahduksen kun menin nykyiseni kanssa naimisiin - eksän kanssa emme olleet naimisissa - ja kesti pitkään ennen kuin hänen tunteensa tasaantuivat. Sain kautta rantain kuulla ensin arvuuttelua vahinkovauvasta ja kun selvisi että olemme menossa ihan rakkaudesta naimisiin, kävi ex kai läpi jotain samankaltaisia tunteita kuin sinä nyt. Eli koki jotenkin jäävänsä lopullisesti kakkoseksi nykyiselleni kun tämä nykyinen "kelpasi" vihille asti.
On rankkaa joutua olemaan tekemisissä eksän kanssa lapsen kautta, sinunkin olisi varmasti helpompi jos ei tarvitsisi olla yhteyksissä tähän perheeseen. Tsemppiä ja jaksamista, muista että lapsellesi on paras lahja jos saat pidettyä nämä tunteesi piilossa.
Oih kiitos, ihan liikutun kun näin ihana vastaus tällä palstalla :) Eikä minua oikeastaan haittaa vaikka ilkeitäkin vaustauksia tulee, tottahan se varmaan pohjimmiltaan on sekin. Itseäni lähinnä yllätti että nää tunteet iski nyt kun heille tulee toinen vauva, jotenkin olin jo luullut että olen ihan ok heidän avioliittonsa ja perheensä kanssa. Ja miksi en olisi , eihän tuo nainen liittynyt eroomme mitenkään ja vaikka on "nuori ja nätti" niin eipä itsetuntoni tästä kuitenkaan ihan romuttunut.
ap
Jospa sinusta tuntuu ettet ole enää niin ainutkertainen ihminen. Vaikka tämä ei liity millään tavalla romanttisiin tunteisiin miestä kohtaan, niin tietyllä tavalla hän kokee jotain parempaa jonkun toisen kanssa, ja sinun kanssasi se ei ollut niin hyvää. Mutta sehän ei tarkoita ettetkö olisi ainutkertainen vielä joskus jollekin toiselle. :)
Aivan normaali tunne. Se, että se iskee nyt niin voimakkaasti johtuu siitä, että esikoisen kohdalla et kohdannut tuota tunnettasi. Selitit sen itsellesi järjellä (vahingoksi), etkä silloin kohdannut tuota tunnetta. Eli nyt ryve tuossa tunteessa, keskity siihen, itke ja sure - niin tunne kyllä päästää otteensa. Jos et tätä kaikkea tee, niin tunne jää kalvamaan.