Miten teillä lapsi päässyt eroon tutista?

Puhuttiin, että oraville syntyy vauvoja ja jätetään niiden kuusen alle. Sinne heitettiin ja keittiön ikkunasta ja ulkona katsellaan niitä oravia. Lapsi siis tajusi, ettei tutteja enää ole, mutta kyllähän se nukahtaminen sitten kesti ilman tuttia. Unilelusta tuli entistä tärkeämpi ja muutamassa viikossa oppi nukahtamaan nopeammin, mutta edelleen suutaan maiskutellen.

Yksinkertaisesti heittämällä tutit mäkeen! Ei noin pieni osaa kauan kaivata. 

Katso, ettei samaan aikaan ole mitään merkittäviä elämänmuutoksia, uusi vauva, päiväkodin vaihto ym. Aluksi tulee tietysti käninää, mutta kyllä se nyt kannattaa tehdä, kun lapsi jo kaksi on, niin todellakin aika. 

Vietiin yhdessä ne metsän tontuille kun niiden vauvatontuilla ei ollut yhtään tutteja. Toimi. Ei kaivannut tutteja sen jälkeen mutta jonkin aikaa mietiskeli kuinka kivaa niillä vauvatontuilla on kun ne saivat hänen vanhat tutit.

Meillä yhden lapsen tutit vei orava äiti, toisen tutit lintuemo, kolmannen tontut pikkutintuille ja neljännen vei kettuäiti 😊

Juurikin siksi tutista nyt eroon kun alku kesästä syntyy vauva. Tuttipulloa ei olla enää aikoihin käytetty. Tuttia tarvii vaan lähinnä nukahtamiseen. Ap

Tutteja meni pikkuhiljaa hukkaan, eikä sitten vaan hankittu uusia. Hups, ei löydy tuttia mistään, pitää mennä nukkumaan ilman.

Meillä tutit meni muutossa "hukkaan". Paikkakunnan ja muuton tuoma järkytys oli lapselle niin iso, että siinä ne meni samoilla itkuilla tutista vieroittamisetkin.

Mutta, ei tutti ole ollenkaan niin kamala asia kuin mitä sanotaan. Tutin imeminen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä ei vaikuta purentaan. Minä ainakin ajattelin niitä omia hermoja; tälle omalle lapselle oli vaikeaa saada unen päästä kiinni, on siis ominaisuuksiltaan sellainen että vaikea saada unta ja vaikea herätä, eli oman vireystason muuttaminen ilman apua on vaikeaa. Asennoiduin siihen että kun tutti jää pois, niin sitä ollaan sitten iltakaudet silittelemässä lasta, kuten oltiinkin, ja pitkään (mikä sinänsä oli niin mukavaa, että silittelen lasta vieläkin, koska siinä saa keskustella lapsen kanssa rauhassa). Niin kauan kuin lapsi heräili paljon yöllä ja olin sen vuoksi itse tosi väsynyt, ja varsinkin iltaisin, tiesin ettei oma hermo kestä olla kovin kärsivällinen ja lempeä äiti illalla, annoin lapsen syödä tuttia. Olisi ollut väärin maksattaa lapsella se oma väsymys. Se on vaan tutti, parivuotias on vielä pieni. Siitä ei saa mitään palkintoa tässä elämässä että lapsi söi tuttia mahdollisimman vähän, ei lapselta, ei muilta äideiltä eikä universumilta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tutit meni muutossa "hukkaan". Paikkakunnan ja muuton tuoma järkytys oli lapselle niin iso, että siinä ne meni samoilla itkuilla tutista vieroittamisetkin.

Mutta, ei tutti ole ollenkaan niin kamala asia kuin mitä sanotaan. Tutin imeminen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä ei vaikuta purentaan. Minä ainakin ajattelin niitä omia hermoja; tälle omalle lapselle oli vaikeaa saada unen päästä kiinni, on siis ominaisuuksiltaan sellainen että vaikea saada unta ja vaikea herätä, eli oman vireystason muuttaminen ilman apua on vaikeaa. Asennoiduin siihen että kun tutti jää pois, niin sitä ollaan sitten iltakaudet silittelemässä lasta, kuten oltiinkin, ja pitkään (mikä sinänsä oli niin mukavaa, että silittelen lasta vieläkin, koska siinä saa keskustella lapsen kanssa rauhassa). Niin kauan kuin lapsi heräili paljon yöllä ja olin sen vuoksi itse tosi väsynyt, ja varsinkin iltaisin, tiesin ettei oma hermo kestä olla kovin kärsivällinen ja lempeä äiti illalla, annoin lapsen syödä tuttia. Olisi ollut väärin maksattaa lapsella se oma väsymys. Se on vaan tutti, parivuotias on vielä pieni. Siitä ei saa mitään palkintoa tässä elämässä että lapsi söi tuttia mahdollisimman vähän, ei lapselta, ei muilta äideiltä eikä universumilta. 

Kiitos paljon vastauksesta :) Sitä omaa jaksamista nyt mietinkin kun olen raskaana ja taapero on tosi omapäinen.

Lähdettiin kesälomareissuun ja "unohdettiin" pakata tutit mukaan. Ja kun tultiin kotiin ei tutteja enää ollut missään. Ja kun koko tutin syönti oli unohtunut parin päivän reissun aikana, ei niiden perään edes kyselty kuin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tutit meni muutossa "hukkaan". Paikkakunnan ja muuton tuoma järkytys oli lapselle niin iso, että siinä ne meni samoilla itkuilla tutista vieroittamisetkin.

Mutta, ei tutti ole ollenkaan niin kamala asia kuin mitä sanotaan. Tutin imeminen esimerkiksi nukahtamisen yhteydessä ei vaikuta purentaan. Minä ainakin ajattelin niitä omia hermoja; tälle omalle lapselle oli vaikeaa saada unen päästä kiinni, on siis ominaisuuksiltaan sellainen että vaikea saada unta ja vaikea herätä, eli oman vireystason muuttaminen ilman apua on vaikeaa. Asennoiduin siihen että kun tutti jää pois, niin sitä ollaan sitten iltakaudet silittelemässä lasta, kuten oltiinkin, ja pitkään (mikä sinänsä oli niin mukavaa, että silittelen lasta vieläkin, koska siinä saa keskustella lapsen kanssa rauhassa). Niin kauan kuin lapsi heräili paljon yöllä ja olin sen vuoksi itse tosi väsynyt, ja varsinkin iltaisin, tiesin ettei oma hermo kestä olla kovin kärsivällinen ja lempeä äiti illalla, annoin lapsen syödä tuttia. Olisi ollut väärin maksattaa lapsella se oma väsymys. Se on vaan tutti, parivuotias on vielä pieni. Siitä ei saa mitään palkintoa tässä elämässä että lapsi söi tuttia mahdollisimman vähän, ei lapselta, ei muilta äideiltä eikä universumilta. 

Kiitos paljon vastauksesta :) Sitä omaa jaksamista nyt mietinkin kun olen raskaana ja taapero on tosi omapäinen.

Minä ajattelen, että äitiydessä on tärkeää sellainen realismi, että mitkä on ne omat voimavarat ja mitkä on lapsen tarpeet. Joskus on tärkeintä keskittyä siihen selviämiseen, siihen että yhteys lapseen säilyy ja äiti ja lapsi voivat hyvin. Ne tomerat kasvatushetket voi siirtää siihen hetkeen kun niihin on voimia - jolloin yleensä huomaa, että aika kasvatti lapsen yli tutista ja vaipoista ja uhmasta ja mistä milloinkin ilman sen kummempia projekteja, ja että oli vaan järkevää säästää sitä energiaa kaikkein tärkeimpiin ja välttämättömimpiin asioihin. Lapsessa itsessään on se kasvun ja kehityksen voima, hän kasvaa ja kehittyy vaikka äiti ei olisikaan mikään superäiti. Onnea vauvasta ja menestystä taaperon kanssa elämiseen. :)

7

Otettiin 1v3kk ikäiseltä kertalaakista kaikki tutit pois ja siirrettiin samalla pinniksestä kerrossängyn alapunkkaan, koska tämä oli jo "iso" poika. :D Harhautus onnistui, ekana yönä heräsi pari kertaa kaipaamaan tuttiaan, mutta unilelu riitti. Tutti unohtui tuon ensimmäisen yön jälkeen, vaikka oli melkoinen tuttinarkkari öin ja päivin.

Sanot vaan että tutti on hukkunut. Sitten Kestät huudon joka kestää korkeintaan pari iltaa (meillä ei itkenyt yhtään, vaikka olin varma että olis vaikeeta). Kaikki viedään tutit oraville ym. Jutut saa lapsen vaan ajattelemaan asiaa liikaa ja siitä voi tulla vaikeampaa kun se onkaan. Esikoisen kohdalla yritin tuota orava hömppää huonolla tuloksella, sain käydä sen huudattamisen lopulta läpi. Kaksi nuorempaa on päässyt tutista kivuttomasti juuri sillä että tutti hukkui ja nyt ei ole tuttia. Toki meillä tutit hukkui vähän aikaisemmin, puolitoista vuotiaana. 2v voi olla jo vaikeampi tapaus, mutta kyllä sinä siinä onnistut!

Meillä tuttipullo ja tutti "unohtui" lentokoneeseen lomalta palatessa