Viime hetken vinkkejä yhteenmuuttoon?

Sopikaa selvästi työnjako sekä raha-asiat. Ja sitten noudattakaa tekemiänne sopimuksia. Näistä tulee nimittäin eniten riitaa.

Mistä sinä oikkuilet?

Älä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä oikkuilet?

Olen viime aikoina kärsinyt ihan käsittämättömistä mielialan heittelyistä ja onnistun välillä käyttäytymään niin lapsellisesti että itseäkin hävettää. Olemme tästä puhuneet ja kokoajan pyrin hillitsemään itseäni, aina ei vain onnistunut. Vaikka myös mies on sanonut, että osaa laittaa tietyn vaihteen päälle eikä niin provosoidu... pelkään kuitenkin, että saman katon alla kokoajan ollessa toisen (minun) naama alkaa ärsyttää.

Ap

Jos asut yksin, niin kenelle silloin oikkuilet? Ei se yhdessä asuminen oikeuts sellaists oikkuilua, että itsekin epäilet mahtaako mies kestää sinua.

Riitoja tulee aina, mutta riidat riidellään ja sovitaan. Ei niin, että toinen oikkuilee omiaan eikä ota toista huomioon.

Älkää sekoittako hammasharjojanne.

Molemmille pipot päähän tällaisella pakkasella.

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa selvästi työnjako sekä raha-asiat. Ja sitten noudattakaa tekemiänne sopimuksia. Näistä tulee nimittäin eniten riitaa.

Tarkoitatko työnjaolla kotitöitä? Raha-asioista sopiminen on itselleni tosi tärkeää.

Raha-asiat kannattaa ehdottomasti neuvotella ennen kun muuttaa yhteen, kuka maksaa mitäkin, miten jaetaan vuokra/laina, kuka siivoaa ja kuka kokkaa.

Myös kannattaa muistaa että aina ei kannata pitää sitä omaa päätä, vaan joustaa, tämä koskee molempia.

Jos tulee riitaa, älä jää hautomaan, vaan sano suoraan siinä, mykkäkoulu ei hyödytä ketään.

Kommunikoikaa. Ei se muuttaminen yhteen ole monellekaan pelkkää ruusunpunaa, vaan saatat kokea raskaitakin tunteita. Esim. surua omasta kämpästä pois muuttamiseen, omasta tilasta luopumiseen, vaikeuteen jakaa aika, tila, tavarat kumppanisi kanssa, yhteisen arjen pyörittäminen jne. Nuo on luonnollisia tunteita, joista moni arkailee puhua, koska ajatellaan että suhde on heti huono jos tuntee noinkin "alhaisia" tunteita. Puhukaa näistä tunteista heti alusta asti, ne kuuluu prosessiin. Kun aikaa kuluu koko ajan enemmän, arkenne suttaantuu teidän kummankin näköiseksi. Onnea yhteiseen asuntoon :) 

4: Varmaan olet ruvennut jännittämään tuota muuttoa. Olis varmaan hyvä, jos voisit purkaa tuota pahaa/omituista oloasi jollekin muullekin kuin miesystävällesi.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikoikaa. Ei se muuttaminen yhteen ole monellekaan pelkkää ruusunpunaa, vaan saatat kokea raskaitakin tunteita. Esim. surua omasta kämpästä pois muuttamiseen, omasta tilasta luopumiseen, vaikeuteen jakaa aika, tila, tavarat kumppanisi kanssa, yhteisen arjen pyörittäminen jne. Nuo on luonnollisia tunteita, joista moni arkailee puhua, koska ajatellaan että suhde on heti huono jos tuntee noinkin "alhaisia" tunteita. Puhukaa näistä tunteista heti alusta asti, ne kuuluu prosessiin. Kun aikaa kuluu koko ajan enemmän, arkenne suttaantuu teidän kummankin näköiseksi. Onnea yhteiseen asuntoon :) 

Tästä tulin hyvälle tuulelle, kiitos! Varmasti tulee myös ikävä omaa tilaa ja itsemääräämisoikeutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

4: Varmaan olet ruvennut jännittämään tuota muuttoa. Olis varmaan hyvä, jos voisit purkaa tuota pahaa/omituista oloasi jollekin muullekin kuin miesystävällesi.

Nimenomaan. Kannattaisiko vielä kuitenkin miettiä onko muutto niin fiksua? Teitä ei selkeestikään ole tarkoitettu toisillenne, jos jatkuvasti kiukuttelet. 

Jos oikkuilu johtuu e-pillereistä, mieti jotain muuta vaihtoehtoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4: Varmaan olet ruvennut jännittämään tuota muuttoa. Olis varmaan hyvä, jos voisit purkaa tuota pahaa/omituista oloasi jollekin muullekin kuin miesystävällesi.

Nimenomaan. Kannattaisiko vielä kuitenkin miettiä onko muutto niin fiksua? Teitä ei selkeestikään ole tarkoitettu toisillenne, jos jatkuvasti kiukuttelet. 

Mä olen halunnut kuitenkin uskoa, että tilanne normalisoituu. Rakastamme toisiamme ja haluamme kestää toistemme kanssa. Ei mieskään ole täydellinen, ja parisuhteeseen kuuluu myös se toisen huonojen puolien hyväksyminen. Hetkeäkään ei ole tuntunut, että en haluaisi muuttaa, vaikka moni asia mietityttääkin.

Jos tavoitteesi on päästä naimisiin, ei ehkä kannata muuttaa yhteen ennen kuin on naimisissa. Mutta jos avioliitto ei ole sinulle tärkeä, niin sitten ei hätää.

Vierailija kirjoitti:

Jos tavoitteesi on päästä naimisiin, ei ehkä kannata muuttaa yhteen ennen kuin on naimisissa. Mutta jos avioliitto ei ole sinulle tärkeä, niin sitten ei hätää.

Heh, eiköhän mies osaa kosia jos on kosiakseen, asuttiin yhdessä tai ei. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tavoitteesi on päästä naimisiin, ei ehkä kannata muuttaa yhteen ennen kuin on naimisissa. Mutta jos avioliitto ei ole sinulle tärkeä, niin sitten ei hätää.

Heh, eiköhän mies osaa kosia jos on kosiakseen, asuttiin yhdessä tai ei. 

Ap

Ei sillä ole mitään syytä, jos jo asutte yhdessä. Mutta kaikki hyvin jos et haluakaan naimisiin.

Ihme kommentteja täällä taas. Nauti siitä ajasta kun vielä opettelette toisianne ja tapojanne, ei mene kovinkaan kauaa kun huomaatte että omista tavoistanne on muokkautunut yhteisiä. Onnea ap, sinulla on varmasti ihana mies hyppysissä! :)

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja täällä taas. Nauti siitä ajasta kun vielä opettelette toisianne ja tapojanne, ei mene kovinkaan kauaa kun huomaatte että omista tavoistanne on muokkautunut yhteisiä. Onnea ap, sinulla on varmasti ihana mies hyppysissä! :)

Kiitos sulle! Ihana hän onkin. :)

Ap

Sopikaa käyvänne työnjaon ja rahapolitiikan yms. onnistumista joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä läpi - älkää odottako sitä että jompikumpi tuskastuu.