miksi rumat eivät mene kauneusleikkaukseen?

Miksi tyhmät ei opiskele.

Koska hinta. Terveisin ruma.

Mä olen ruma enkä aio ikinä mennä. Minulla on ollut ja on hyvä ja onnellinen elämä rumana. Lisäksi vastustan jo periaatteesta sellaista ajattelua että pitäisi sovittaa itsensä vaihtuviin ihmisten "muoteihin" ja käsityksiin, muokata itsensä toisten mielen mukaiseksi. Kannatan ja edustan omana itsenään ylpeänä olemista, olipa sitten ruma tai kaunis, tyhmä tai älykäs, mitä vaan.

Totta. Jos se hyvältä näyttäminen on niin tärkeää, niin miksei asialle tehdä mitään? Turhaan sitten valittavat.

Suosittelen sinulle ajattelun ottamista käyttöön.

Hyvä jos pystyy olemaan onnellinen rumana, mutta pointti olikin siinä että jos ei osaa elää rumuutensa kanssa vaan masentuu ja on yksinäinen. Eikö silloin olisi ihan sama mitä naamalleen tekee jos se tekee onnelliseksi? Ja yleensä naamaa käsitellään sellaiseksi mistä itse pitää ja jos pitää jo rumasta naamastaan niin silloin ei varmaan ole tarvettakaan kauneusleikkaukselle.

T. Ap

Itse ainakin säästän rahaa että saan leukani operoitua. Oli kuinka pinnallista tahansa niin minä olen se joka tätä naamaa katselee peilistä joka päivä ja jos on mahdollisuus olla edes vähän tyytyväisempi omaan pärstään, niin sen hinnan olen valmis maksamaan mielelläni.

Vai muka 'pieni' hinta?!

Perehdyhän  nyt sinäkin vähän niihin hintoihin, ennenkuin 'kauniita ' neuvojasi täällä jakelet . Plastiikkakirurgian mitkään toimenpiteet eivät todellakaan  ole edullisia, eivät läheskään kaikkien ulottuvilla, eivätkä riskittömiäkään (..niistä sellaisistahan on käyty jopa oikeusjuttujakin)

Se on niin kokonaisvaltaista se rumuus ettei se ole mahdollista. Pikkuvikainen voi jotain korjatakin,

Kauneus/rumuus on katsojan silmissä. M22

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos pystyy olemaan onnellinen rumana, mutta pointti olikin siinä että jos ei osaa elää rumuutensa kanssa vaan masentuu ja on yksinäinen. Eikö silloin olisi ihan sama mitä naamalleen tekee jos se tekee onnelliseksi? Ja yleensä naamaa käsitellään sellaiseksi mistä itse pitää ja jos pitää jo rumasta naamastaan niin silloin ei varmaan ole tarvettakaan kauneusleikkaukselle.

T. Ap

Toinen vaihtoehto on opetella sopeutumaan rumuuteensa ja kantamaan sen ylpeästi. En nimittäin minäkään ole aina ollut tällainen itsevarma ja rumuuteeni ihan tyytyväinen. Nuorena olin tosi nyyhky, aina valitin että elämäni on paskaa koska olen ruma enkä koskaan saa ketään miestäkään, eikä mistään tule mitään koska ruma. Ihmiset välttelivät minua, ja uskoin että se johtuu siitä että olen ruma. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että se johtui tuosta negatiivisuudesta jota huouin, koska jatkuvasti ajattelin "olen ruma, häpeän itseäni, anteeksi että olen olemassa". 

Mutta jossain kolmenkympin vaiheilla aloin ajatella, että miksi minä oikeastaan välitän siitä mitä muut minusta ajattelee? Olin jo oppinut tulemaan erinomaisesti toimeen yksin ja ilman miestä. Totesin, että toisin kuin nuorena luulin, elämäni ei ole onneton vaikka ikinä en saisi yhtään ystävää enkä miestä tai lapsia. Osaan jo nauttia niistä asioista joita elämässäni on. Ja minulla oli hyvä vaativa asiantuntijatyö, kiva talo ja puutarha, 2 koiraa. Näin kun siinä elin pari vuotta, tavoittelematta enää kenenkään ihmisten seuraa, niin kas kummaa, työkuvioissa mies ihastui minuun ja lopulta meistä tuli aviopari. Nyt meillä on 2 lastakin. Ja on tullut muitakin ihmissuhteita parisuhteen kautta. Ei rumuus mitään näistä ole estänyt. Se mikä aiemmin esti oli asenteeni ja itseni häpeäminen. 

Olisi minusta jotenkin surullista, jos olisin nuorena päätynyt siihen että olisin leikkauttanut itseäni kauniimmaksi, ja olisi jäänyt oppimatta se, että oikeasti useimpia aikuisia ihmisiä kiinnostaa myös sisäinen kauneus, ja että kaikennäköiset voivat todella tulla hyväksytyksi ja menestyä.

Naaman tai rintojen silppuaminen on mielestäni kauhistuttava ajatus. Pidän mieluummin geeniperimän, ravinnon ja liikunnan tulokset siitä huolimatta, että ap ja kaltaisensa voivat saada trauman. 

Vierailija kirjoitti:

Naaman tai rintojen silppuaminen on mielestäni kauhistuttava ajatus. Pidän mieluummin geeniperimän, ravinnon ja liikunnan tulokset siitä huolimatta, että ap ja kaltaisensa voivat saada trauman. 

Sama täällä. Rakastan toimivaa kehoani niin paljon, että sitä ei todellakaan leikellä, ellei lääketieteelliset syyt sitä vaadi. 

Siksi kun he eivät ole yhtä tyhmiä kuin sinä ja koska heillä on parempi itsetunto kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun he eivät ole yhtä tyhmiä kuin sinä ja koska heillä on parempi itsetunto kuin sinulla.

Ei taida sinullakaan olla kovin hyvä itsetunto kun noin provosoidut

Olen sinut rumuuteni kanssa mutta hypoyeettisesti en ymmärrä mitä kohtaa pärstässä voisi operoida että minusta tulisi kaunis tai tavallisen näköinen. Mikään yksittäinen piirre ei ole huomiotaherättävän ruma, vain kokonaisuus.

Jos ihminen on tyytymätön koko ulkonäköönsä, on järisyttävän kallista ja riskialtista lähteä sitä muuttamaan leikkauksilla. Jos kyseessä on ruma luomi kasvoissa, sille voikin jo tehdä jotain. Jos ongelma on korvien välissä, kirurgia ei auta.

Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen itkevät läskejään, mutta eivät tee asialle mitään. Voisivat joko laihduttaa tai olla hiljaa. Ihan sama minulle miltä näyttävät, mutta se ruikutus asiasta on kamalaa.

Rasvaimu aiheuttaa syöpää.

Sehän on selvä. Ei ole normaalia imeä soluja pois.

Kasva a.p pikkuhiljaa aikuiseksi, jooko..

No minä en esimerkiksi ole tyytyväinen nenääni, mutta on se nyt sentään parempi kuin oli Michael Jacksonilla, jonka nenä leikattiin niin että se tippui päästä. Jos ökyrikas julkkis ei saa kauneusleikkauksilla parempaa tulosta, miten minä muka saisin jollain Viron budjettiklinikalla? En uskalla lähtä tuollaiseen. Kyllä tällä kärsällä nyt sentään sulautuu jotenkin tavallisten ihmisten joukkoon.

Ohhoi, toivon että on trolli! Kauneus on katsojan silmissä. Ja rumuus korvien välissä!