Elämä ei mennyt yhtään niin kuin suunnittelin. N37.

Jos olet kolme lasta hankkinut, niin eikö niistä ole sinulle iloakin?

Mies terapiaan, pelkät lääkkeet ei auta. Vaatimalla saa hoitoa.

Varaa aika vaikka perhetyön sosiaalityöntekijälle, vammaispslvelun sossulle tai aikuissosiaalityöntekijälle. Ihan vaan keskusteluaika, saat purkaa asioita ja samalla mietitään minkälaista tukea tarvitset ja voit saada.

Aina ei elämä kulje suunnitelmien mukaan. Arvosta sitä mitä sinulla on, mies ja lapset. Kaikilla ei ole perhettä, se on valtava voimavara vaikka varmasti olet väsynyt kaiken työn keskellä. Ajan kuluessa lapset kasvavat ja elämä helpottuu. Paljon voimia, kyllä sinä pärjäät, vaikka päivän kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika vaikka perhetyön sosiaalityöntekijälle, vammaispslvelun sossulle tai aikuissosiaalityöntekijälle. Ihan vaan keskusteluaika, saat purkaa asioita ja samalla mietitään minkälaista tukea tarvitset ja voit saada.

Mäkin suosittelen tätä, sun on nyt tärkeä hakea apua ja/tai vertaistukea niin kauan kuin itse olet vielä kunnossa ja jaksat. Sulla on selvästi riski ylikuormittua tilanteessasi.

Onko kolmas lapsi se työläin? Masennu sinäkin niin saat huomiota! Lapset huostaan?

Olen aika samanlaisessa tilanteessa, paitsi että itse olen masennukseen taipuvainen. Yritän hakea mielihyvää pienistä asioista ja ottaa omaa aikaa aina kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei elämä kulje suunnitelmien mukaan. Arvosta sitä mitä sinulla on, mies ja lapset. Kaikilla ei ole perhettä, se on valtava voimavara vaikka varmasti olet väsynyt kaiken työn keskellä. Ajan kuluessa lapset kasvavat ja elämä helpottuu. Paljon voimia, kyllä sinä pärjäät, vaikka päivän kerrallaan.

Mitä tekee masentuneelta miehellä joka ei varmaan edes pane eikä ilmeisesti rahaakaan tienaa? Ja lapsistahan on lähinnä vaivaa, etenkin erityislapsista. Kyllä Ap ehtisi vielä aloittaa uuden elämän, ulkomailla vaikka!

"Erityislapsen terveydenhoitoon menee paljon rahaa ja kun olen yksin vastuussa perheemme taloudesta, välillä tulee tunne, ettei jaksa enää"

Miten niin yksin vastuussa perheenne taloudesta? Miehesihän saa työkyvyttömyyseläkettä. Kirjoitit myös että teillä molemmilla on korkeakoulututkinto. Kai miehesi sentään ehti olla työelämässä useammankin vuoden? Eikö työkyvyttömyyseläke lasketa tulojen pohjalta? Elikä ei hänen eläkkeensä siinä tapauksessa pitäisi kovin huono olla. Ja itselläsi on oletettavasti akateemikon palkka. Eikö vaan?

Mies valmistunut kolmekymppisenä ja siitä lähtien eläkkeellä. Nainen puskenut lapsia ja ollut kotona ja nyt hoitaa kotona erityislastaan. Veikkaus vaan.

Itsellä taas rahaa ja se hieno asuntokin, mutta perhe puuttuu! Kipuilen tämän asian kanssa päivittäin. Olen aina halunnut lapsia ja nyt näyttää, että jään ilman niitä. Ole siis onnellinen lapsistasi, vaikka välillä raskasta onkin! Kaikki eivät voi niitä saada. T. Myöskin 37 v. nainen

Itse teen tällä hetkellä töitä vain osa-aikaisesti, lapsen terapiat ym. pitää hoitaa. Mies kerkesi olla pari vuotta töissä ennen sairastumistaan. Saan iloa paljon lapsistani ja välillä tuntuu, että pelkästään heistä! Mies ei osallistu kodin hoitamiseen, eikä pysty ottamaan vastuuta lapsista. Näin ollen minulle ei jää aikaa harrastuksiin tai ystävien tapaamiseen. Tukiverkkoa ei ole, vanhemmat asuvat toisessa kaupungissa. Varmasti miehen terapia olisi nyt ensimmäinen siirto, pelkkä lääkitys ei näytä purevan! T. Ap

Tilanteesi on niin ahdistava, että varmaan myötäahdistumiselta itseäni varjellakseni tulin kertomuksestasi ensimmäiseksi vain vihaiseksi. Sinulla on korkea koulutus, mutta olet halunnut tyytyä huonoon mieheen ja ehdoin tahdoin halunnut tehdä vielä kolme lasta. Se on järkky määrä silloin, kun tilanne ei ole hyvä.

EIkö sinulla ole matikkapäätä lainkaan? Luulitko, että mitä enemmän lapsia tekee, sen paremmin ne rahat riittävät? Mitä ihmettä?

Lue tekstisi. Olet toiminut kuin joku tosi onneton lähiössä ikänsä elänyt työtön, kouluttamaton, itsetunnoton tyttö, joka yrittää takertua mihin tahansa hänet kelpuuttavaan mieheen tekemällä mahdollisimman monta ankkurivauvaa toivoen, että rakkaus tulee niiden mukana suhteeseen, joka ei omillaan kanna.  Missä itsetuntosi oli alun alkaenkaan?

Sori. Tilanteesi on kauhea, mutta ei mahda mitään. En voi olla kuin vihainen siitä, että ihmisellä tuntuu olevan todella hyvät lähtökohdat (korkea koulutus nyt ainakin) ja siitä huolimatta alisuorittaa noin pahasti.

Olet maalannut itsesi nurkkaan. Olen varma, että teillä on kuitenkin läheisiä, jotka pystyvät tukemaan sinua ja miestäsi.

Muista, että kun lapsia on hankkinut, heidän hyvinvointinsa on kaikki kaikessa. Tästä eteenpäin on vain jaksettava. Kolme?! Miksi kolme lasta tuollaiseen tilanteeseen, kun kukaan ei pakota nykyään hankkimaan ensimmäistäkään ennen kuin asiat ovat niin hyvin, että niille on tarjota hyvä, myös taloudellisesti hyvä koti.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi on niin ahdistava, että varmaan myötäahdistumiselta itseäni varjellakseni tulin kertomuksestasi ensimmäiseksi vain vihaiseksi. Sinulla on korkea koulutus, mutta olet halunnut tyytyä huonoon mieheen ja ehdoin tahdoin halunnut tehdä vielä kolme lasta. Se on järkky määrä silloin, kun tilanne ei ole hyvä.

EIkö sinulla ole matikkapäätä lainkaan? Luulitko, että mitä enemmän lapsia tekee, sen paremmin ne rahat riittävät? Mitä ihmettä?

Lue tekstisi. Olet toiminut kuin joku tosi onneton lähiössä ikänsä elänyt työtön, kouluttamaton, itsetunnoton tyttö, joka yrittää takertua mihin tahansa hänet kelpuuttavaan mieheen tekemällä mahdollisimman monta ankkurivauvaa toivoen, että rakkaus tulee niiden mukana suhteeseen, joka ei omillaan kanna.  Missä itsetuntosi oli alun alkaenkaan?

Sori. Tilanteesi on kauhea, mutta ei mahda mitään. En voi olla kuin vihainen siitä, että ihmisellä tuntuu olevan todella hyvät lähtökohdat (korkea koulutus nyt ainakin) ja siitä huolimatta alisuorittaa noin pahasti.

Olet maalannut itsesi nurkkaan. Olen varma, että teillä on kuitenkin läheisiä, jotka pystyvät tukemaan sinua ja miestäsi.

Muista, että kun lapsia on hankkinut, heidän hyvinvointinsa on kaikki kaikessa. Tästä eteenpäin on vain jaksettava. Kolme?! Miksi kolme lasta tuollaiseen tilanteeseen, kun kukaan ei pakota nykyään hankkimaan ensimmäistäkään ennen kuin asiat ovat niin hyvin, että niille on tarjota hyvä, myös taloudellisesti hyvä koti.

Voi luoja.. Todella "paljon" varmaan auttaa tollanen jälkiviisastelu.

Kauheaa tekstiä 12! Miten ap olisi voinut ennustaa, että mies masentuu ja jää pois työelämästä? Ei mitenkään.

Itse taas näen, että ap:n tilanteessa on vaan suunta ylöspäin. Lapset kasvaa ja elämä helpottaa pikkuhiljaa. Mies tosin täytyy saada terapiaan ja osallistumaan edes johonkin perheen toimintoihin. Tuntuu siltä, että mies käyttää masennusta tekosyynä sille, ettei auta ollenkaan. Se on kohtuutonta ap:ta kohtaan. Ero ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos mies ei itse näe tarvetta mennä hoitoon. Uskon, että ap:n parhaat vuodet ovat vasta edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi on niin ahdistava, että varmaan myötäahdistumiselta itseäni varjellakseni tulin kertomuksestasi ensimmäiseksi vain vihaiseksi. Sinulla on korkea koulutus, mutta olet halunnut tyytyä huonoon mieheen ja ehdoin tahdoin halunnut tehdä vielä kolme lasta. Se on järkky määrä silloin, kun tilanne ei ole hyvä.

EIkö sinulla ole matikkapäätä lainkaan? Luulitko, että mitä enemmän lapsia tekee, sen paremmin ne rahat riittävät? Mitä ihmettä?

Lue tekstisi. Olet toiminut kuin joku tosi onneton lähiössä ikänsä elänyt työtön, kouluttamaton, itsetunnoton tyttö, joka yrittää takertua mihin tahansa hänet kelpuuttavaan mieheen tekemällä mahdollisimman monta ankkurivauvaa toivoen, että rakkaus tulee niiden mukana suhteeseen, joka ei omillaan kanna.  Missä itsetuntosi oli alun alkaenkaan?

Sori. Tilanteesi on kauhea, mutta ei mahda mitään. En voi olla kuin vihainen siitä, että ihmisellä tuntuu olevan todella hyvät lähtökohdat (korkea koulutus nyt ainakin) ja siitä huolimatta alisuorittaa noin pahasti.

Olet maalannut itsesi nurkkaan. Olen varma, että teillä on kuitenkin läheisiä, jotka pystyvät tukemaan sinua ja miestäsi.

Muista, että kun lapsia on hankkinut, heidän hyvinvointinsa on kaikki kaikessa. Tästä eteenpäin on vain jaksettava. Kolme?! Miksi kolme lasta tuollaiseen tilanteeseen, kun kukaan ei pakota nykyään hankkimaan ensimmäistäkään ennen kuin asiat ovat niin hyvin, että niille on tarjota hyvä, myös taloudellisesti hyvä koti.

Voi luoja.. Todella "paljon" varmaan auttaa tollanen jälkiviisastelu.

En kirjoittanut tekstiäni auttaakseni. Kirjoitin sen, koska olen vihainen ja toivon, että kukaan ei toimi koskaan enää noin vastuuttomasti. VIlpittömästi ihmettelen. Kaksi korkeakoulutettua ihmistä, jotka sikiävät kuin kanit, vaikka luulisi, että noilla rahkeilla riittäisi edes jonkinlaista vastuunottoa.  EIkö kukaan ajattele niitä lapsia? Ymmärrän, että joku tekee sen ensimmäisen huonoonkin tilanteeseen, mutta että kaksi lisää? Missä järjenkäyttö? Eikö siitä ollut korkeakoulussa ensimäistäkään kurssia?

Ja vielä viesti 12:lle, kun olen niin vihainen: kehtaatkin sanoa alisuoriutujaksi ihmistä, joka antaa joka ikinen päivä kaikkensa, jotta rakkaillaan olisi hyvä olla. Mene jonnekin empatiakouluun tai jonnekin. t.14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi on niin ahdistava, että varmaan myötäahdistumiselta itseäni varjellakseni tulin kertomuksestasi ensimmäiseksi vain vihaiseksi. Sinulla on korkea koulutus, mutta olet halunnut tyytyä huonoon mieheen ja ehdoin tahdoin halunnut tehdä vielä kolme lasta. Se on järkky määrä silloin, kun tilanne ei ole hyvä.

EIkö sinulla ole matikkapäätä lainkaan? Luulitko, että mitä enemmän lapsia tekee, sen paremmin ne rahat riittävät? Mitä ihmettä?

Lue tekstisi. Olet toiminut kuin joku tosi onneton lähiössä ikänsä elänyt työtön, kouluttamaton, itsetunnoton tyttö, joka yrittää takertua mihin tahansa hänet kelpuuttavaan mieheen tekemällä mahdollisimman monta ankkurivauvaa toivoen, että rakkaus tulee niiden mukana suhteeseen, joka ei omillaan kanna.  Missä itsetuntosi oli alun alkaenkaan?

Sori. Tilanteesi on kauhea, mutta ei mahda mitään. En voi olla kuin vihainen siitä, että ihmisellä tuntuu olevan todella hyvät lähtökohdat (korkea koulutus nyt ainakin) ja siitä huolimatta alisuorittaa noin pahasti.

Olet maalannut itsesi nurkkaan. Olen varma, että teillä on kuitenkin läheisiä, jotka pystyvät tukemaan sinua ja miestäsi.

Muista, että kun lapsia on hankkinut, heidän hyvinvointinsa on kaikki kaikessa. Tästä eteenpäin on vain jaksettava. Kolme?! Miksi kolme lasta tuollaiseen tilanteeseen, kun kukaan ei pakota nykyään hankkimaan ensimmäistäkään ennen kuin asiat ovat niin hyvin, että niille on tarjota hyvä, myös taloudellisesti hyvä koti.

Voi luoja.. Todella "paljon" varmaan auttaa tollanen jälkiviisastelu.

En kirjoittanut tekstiäni auttaakseni. Kirjoitin sen, koska olen vihainen ja toivon, että kukaan ei toimi koskaan enää noin vastuuttomasti. VIlpittömästi ihmettelen. Kaksi korkeakoulutettua ihmistä, jotka sikiävät kuin kanit, vaikka luulisi, että noilla rahkeilla riittäisi edes jonkinlaista vastuunottoa.  EIkö kukaan ajattele niitä lapsia? Ymmärrän, että joku tekee sen ensimmäisen huonoonkin tilanteeseen, mutta että kaksi lisää? Missä järjenkäyttö? Eikö siitä ollut korkeakoulussa ensimäistäkään kurssia?

No ihmiset nyt tuppaa muodostamaan perheitä ja tekemään lapsia. Kolme lasta ei ole mitenkään epätavallisen paljon, tuttavapiirissä on montakin tällaista perhettä.

Suomessa ei suorittajaa kiitetä. Selitetään valhein että ahkera pärjää vaikka kyse on onnellisesta sattumasta yhdelle ahkeralle joka ei ahkeruudella selity. Älkää äänestäkö oikeistolaisia jos haluatte oikean esimerkillisen yhteiskunnan joka ei perustu hyväksikäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä viesti 12:lle, kun olen niin vihainen: kehtaatkin sanoa alisuoriutujaksi ihmistä, joka antaa joka ikinen päivä kaikkensa, jotta rakkaillaan olisi hyvä olla. Mene jonnekin empatiakouluun tai jonnekin. t.14

Jos kaksi korkeakoulutettua sössii elämänsä noin totaalisen wt-meiningiksi, niin kyllä, kyseessä todellakin on tyylipuhdas alisuoriutuminen. Miksi otat tämän noin henkilökohtaisesti. Taisi kalikka kalahtaa? Oletko itse hyöydyntänyt vastaavanlaiset hyvät lähtökohdat yhtä huikean "hyvin"?

Ja hei, edelleen: niitä lapsia ei hankita kolmea (3) kappaletta, jos tilanne on huono taloudellisesti! Korkeakoulutetun luulisi ymmärtävän? Eikö siellä korkeakoulussa ollut myöskään ehkäisystä yhtään kurssia? Eikä vastuullisesta vanhemmuudesta, johon kuuluu sekin, että jos ei ole antaa hyvää kotia lapselle, sitä lasta ei tehdä "paikkaamaan" tilannetta.

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap