Elämä ei mennyt yhtään niin kuin suunnittelin. N37.

No tuossa selvennys anonyymille. Lapset tehty kun tilanne ollut hyvä. Mites nyt suu pannaan? :D tähän ei tainnut nyt sopia iänikuinen wt-teoria :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä viesti 12:lle, kun olen niin vihainen: kehtaatkin sanoa alisuoriutujaksi ihmistä, joka antaa joka ikinen päivä kaikkensa, jotta rakkaillaan olisi hyvä olla. Mene jonnekin empatiakouluun tai jonnekin. t.14

Jos kaksi korkeakoulutettua sössii elämänsä noin totaalisen wt-meiningiksi, niin kyllä, kyseessä todellakin on tyylipuhdas alisuoriutuminen. Miksi otat tämän noin henkilökohtaisesti. Taisi kalikka kalahtaa? Oletko itse hyöydyntänyt vastaavanlaiset hyvät lähtökohdat yhtä huikean "hyvin"?

Ja hei, edelleen: niitä lapsia ei hankita kolmea (3) kappaletta, jos tilanne on huono taloudellisesti! Korkeakoulutetun luulisi ymmärtävän? Eikö siellä korkeakoulussa ollut myöskään ehkäisystä yhtään kurssia? Eikä vastuullisesta vanhemmuudesta, johon kuuluu sekin, että jos ei ole antaa hyvää kotia lapselle, sitä lasta ei tehdä "paikkaamaan" tilannetta.[/quote

Onko sulla fiksuna neuvoja Ap:lle?

Ensinnäkin nyt sun miehen saama hoito selvästi ei ole tehokasta. Mies terapiaan, ja sen lisäksi hän tarvitsee päiviinsä rytmin, että saa myös arkeensa rytmin. On paljon mt-kuntoutujille tarkoitettuja päiväkeskuksia, jotka oikeasti auttavat ihmisiä. Jo sen näkeminen, kuinka sairaita muut voivat olla, niin ettei heillä ole toivoakaan saada esimerkiksi lapsia ja pystyä huolehtimaan heistä, voi olla tervetullut herätys miehelle, jolla sentään on jonkinlaista toimintakykyä. Jos ei hae itselleen hoitoa, on ennenpitkään samassa jamassa kuin nämä ihmiset, jotka todennäköisesti vaihtaisivat riemusta kiljuen osia miehesi kanssa ja ottaisivat huolehtivaisen puolison, kodin ja kolme lasta hetkenä minä hyvänsä.

Kuulostaa tosi hurjalta että keskivaikea masennus on saanut miehesi noin täysin kyvyttömäksi. Hän ei siis pysty ottamaan minkäänlaista osaa lastenne hoitoon, eikä myöskään pysty osallistumaan kotinne hoitoon. Ap, mitä miehesi sitten tekee päivän aikana? Miltä hänen päivänsä näyttävät? Mitä mieltä miehesi itse on tilanteestaan ja tilanteestanne?

Onko sulla fiksuna neuvoja Ap:lle?

Tietenkään ei ole. Ei kenelläkään ole. Hänen tilanteensa on niin ahdistava, että ihan pahaa tekee. Hän on elämänsä loppuun saakka vankina tuossa helvetissä. Voin vain toivoa, että hänellä on paljon hyviä läheisiä, kuten rakastavat vanhemmat, joilta saa lohtua ja ehkä perinnön joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla fiksuna neuvoja Ap:lle?

Tietenkään ei ole. Ei kenelläkään ole. Hänen tilanteensa on niin ahdistava, että ihan pahaa tekee. Hän on elämänsä loppuun saakka vankina tuossa helvetissä. Voin vain toivoa, että hänellä on paljon hyviä läheisiä, kuten rakastavat vanhemmat, joilta saa lohtua ja ehkä perinnön joku päivä.

Sinun tilanteesi on ahdistava, koska olet elämäsi loppuun saakka vankina oman pääsi sisällä idioottimaisten ajatustesi kanssa. Mene jo pois, kukaan ei kaipaa sinua tässä ketjussa!

Ap, millä tavalla lapsenne on erityislapsi?

Kuulostaa siltä kuin miehesi tarvitsisi laitospaikan, ei lapsillekaan ole hyväksi nähdä tuollaista kotona.

Minkä ikäiset lapsenne ovat?

Mies vaikuttaa siltä, että hänen itsetuntonsa on kadonnut, koska hänen sosiaalinen statuksensa on romahtanut työttömyyden myötä. Näin käy monille työttömille, erityisesti korkeakoulutetuille miehille. Mikäli masennus johtuu siitä, se on tavallaan hyvin itsekeskeistä, etenkin tässä tilanteessa. Jos perheessä on noin monta lasta, kukaan ei voi vain jäädä apaattisena suremaan omaa kohtaloaan. Näin moni mies kuitenkin tekee. Tahallisesti tai tahattomasti, he tulevat kostaneeksi läheisilleen sen, että heidän urahaaveensa ja odotuksensa romahtivat. Kaikki vetovastuu jää sitten sille, jonka vastuuntunto on suurempi. Miehen pitäisi ottaa tilanteesta vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Aivan. Kertoo vielä ettei haluakaan auttaa, haluaa vaan purkaa omaa kiukkuaan. Ei ihan normaalin ihmisen meininkiä sekään.

Itse mietin että pärjäisitkö lasten kanssa yksin jos mies ei nyt mitenkään auta tilanteessa?

Sinun tilanteesi on ahdistava, koska olet elämäsi loppuun saakka vankina oman pääsi sisällä idioottimaisten ajatustesi kanssa. Mene jo pois, kukaan ei kaipaa sinua tässä ketjussa!

JOka toisia haukkuu, on itse se :D! Mikä sinun ongelmasi on? Se, että oma tilanteesi on samanlainen kuin ap:lla ja yhtä epätoivoinen? Hei, elämässä kaikki tarinat eivät lopu onnellisesti, sen on fakta. Opettele elämään sen kansas. Ap:n tilanne on hyvä opetus suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa edes korkeakoulutus ei enää takaa nousujohteista elämää. Vau. Jos mies ehti olla kaksi vuotta töissä ja ap teki sillä aikaa kolme lasta, sai pitää todella vauhtia?  Oliko erityislapsi näistä toinen vain ensimmäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Aivan. Kertoo vielä ettei haluakaan auttaa, haluaa vaan purkaa omaa kiukkuaan. Ei ihan normaalin ihmisen meininkiä sekään.

:D kerro sinä, miten sinä auttaisit tässä tilanteessa! MIksi huutelet minulle, etkä auta ap:ta. No, aloita auttamaan. Tilannehan on helppo ratkaista! Vai onko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Aivan. Kertoo vielä ettei haluakaan auttaa, haluaa vaan purkaa omaa kiukkuaan. Ei ihan normaalin ihmisen meininkiä sekään.

:D kerro sinä, miten sinä auttaisit tässä tilanteessa! MIksi huutelet minulle, etkä auta ap:ta. No, aloita auttamaan. Tilannehan on helppo ratkaista! Vai onko?

Ainakaan se, että joku tulee vaan pelkästään purkamaan oman kiukkunsa aloituksen johdosta, ei varmasti auta ap:ta. Koska sinua kiukuttaa, sinä saat purkautua niin paljon kuin sinua huvittaa, viis muista. Näinkö toimit elämässä muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Aivan. Kertoo vielä ettei haluakaan auttaa, haluaa vaan purkaa omaa kiukkuaan. Ei ihan normaalin ihmisen meininkiä sekään.

:D kerro sinä, miten sinä auttaisit tässä tilanteessa! MIksi huutelet minulle, etkä auta ap:ta. No, aloita auttamaan. Tilannehan on helppo ratkaista! Vai onko?

Ap kuitenkin pyysi neuvoja ja apua, ei mollaamista.

Sinulle haluan sanoa, että vaikka itse vielä elät siinä uskossa, että kaikki on itsestä ja omasta elämän hallinnasta ja suunnittelusta kiinni, niin ei se ole. Sinunkaltaisellesi melkein toivoo työttömyyden, sairauden tms. osuvan kohdalle ja jonkun tulevan sitten ilkkumaan, että mitäs toimit niin ja näin!

Lapsia ei aina tule, vaikka kuinka suunnittelisi! Lapsi saattaa myös syntyä sairaaksi! Läheinen sairastua ! Ym. ym. Elämässä ei voi kaikkeen varautua!

Ap:lle paljon tsemppiä ja voimia!

Mies terapiaan ja päivätoimintaa, sinulle keskusteluapua ja lapsille tukiperhe 1-2 vkl/kk, jotta saat levätä, ei tarkoita siis siivoamista ym. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Kerroit että mies oli vain 2 vuotta töissä ennen sairastumistaan. Siinä kahdessa vuodessako teitte 3 lasta? Monesko lapsi tämä kehitysvammainen on?

Masennuskin vaan pahenee, jos jää sängynpohjalle lojumaan. Jos miehesi on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hänellä olisi aikaa tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia. Vai passaatko miestäsi lasten ohella, teet ruuan ja tuot nenän eteen? Miten hän viettää päivänsä? Aika säälittävä tapaus jos ei osallistu mihinkään, edes velvollisuudesta. Miettisin kyllä eroa jos asiat ei muutu.