Elämä ei mennyt yhtään niin kuin suunnittelin. N37.

Unohdat ne toiveet missä sinun pitäisi olla ja alat elämään tässä hetkessä ja siinä todellisuudessa joka on vallitseva.

t. Intialainen joogamestari

Ajattele Ap mitä Takuu Säätiön Mikael Pantzar sanoi jossain iltapäivälehdessä. Että hän tietää hienot kulissit omaavia pariskuntia, jotka asuvat jossain modernissa kalliissa legokuutiossa ja ovat yhdessä, koska heillä ei ole varaa erota! Kallis talo ei mene kaupaksi ja velat pakottavat yhteiseloon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille selvennykseksi, että "teimme" lapsemme, kun elämässä kaikki oli hyvin. Mies oli töissä, minä suoritin opintoni loppuun äitiyslomien/hoitovapaiden aikana (lapset eivät tarvinneet kokopäiväistä päivähoitoa). Niinkuin sanoin, en olisi ikinä arvannut, miten elämä tulee muuttumaan! Haastava erityislapsi ja mielenterveyden ongelmista kärsivä mies. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta voimat alkavat olla loppu. En koe, että olisimme itse aiheuttaneet ahdinkomme. T. Ap

Älä ap välita tuosta yhdestä jankkaajasta. Mitään lisäarvoa hän ei tuo tähän keskusteluun, haluaa vaan syyllistää sinua ja nostaa itseään.

Aivan. Kertoo vielä ettei haluakaan auttaa, haluaa vaan purkaa omaa kiukkuaan. Ei ihan normaalin ihmisen meininkiä sekään.

:D kerro sinä, miten sinä auttaisit tässä tilanteessa! MIksi huutelet minulle, etkä auta ap:ta. No, aloita auttamaan. Tilannehan on helppo ratkaista! Vai onko?

Kysymys kuului, miksi sinä kirjoitit ilkeästi ap:lle? Itse kullekin voi tulla ilkeitä ajatuksia mieleen toisinaan, mutta useimmille on opetettu, että niitä ei pidä sanoa ääneen, varsinkaan jos niiden kohde ei ole tehnyt sulle yhtään mitään pahaa.

Tässä taas nähdään, kuinka vahva ja pärjäävä nainen on. Heti kun elämässä tulee vähän vastoinkäymisiä (esim.erityislapsen syntymä, irtisanominen, ero tms), miehet "masentuvat" ja luovuttavat, heittäytyvät muiden (lue naisten) paapottavaksi ja avuttomiksi. Tämä ap:n tapaus on juuri tyypillinen tapaus, jossa mies ei kestä elämänkolhuja ja heittäytyy itsesääliin ja totaalisen kyvyttömäksi. Nainen sitten on (joutuu olemaan) se vahvempi osapuoli, joka pitää pakan kasassa. Ja sitten kun tulee se hetki, ettei nainenkaan enää kestä, häntä syytellään ja mollataan (esim perhesurmien kohdalla nainen on vain väsynyt hirviö tappaessaan lapset, mutta miesten motiivit kuitataan jollain paineilla ja taloushuolilla).

Ja kyllä, saamme korotettua vammaistukea! Tämä asia saatiin päätökseen vasta äskettäin, kun lapsen diagnoosi varmistui! Ap.

Keskivaikealla masennuksella työkyvyttömyyseläkkeelle?? Apua. Itsellä diagnosoitiin sama ja silti kävin töissä. Päivääkään en ollut edes saikulla. Kyllä ihmiset on erilaisia! Mutta kaikkea hyvää teidän perheelle.

En lukenut ketjua. Jos AP vielää ketjua luet, niin katso Yle Areenasta dokumenttielokuva Tavarataivas. Se on katsottavissa ainakin tammikuun. Siinä on ajattelemisen aiheita.

Olen 35-v. perheellinen nainen. Asun nyt uudehkossa ok-talossa, mutta odotan jo, että lapset kasvavat, niin että tämän saa myydä. Huomasin, että ok-talossa on todella paljon työtä ihanine pihoineen, enkä minä nauti ruohonleikkuusta, ym.perennojen hoidosta, siivouksesta, ikkunanpesusta, lumitöistä. Pienempi asunto vaikka rivitalossa olisi riittänyt. Toteutimme kuitenkin talon rakentamalla mieheni unelman.

Monia asioita ei ymmärrä ennen kuin itse kokee.

Minä olen löytänyt elämäntarkoitukseni ja iloni mm. rooleistani äitinä, vaimona, ystävänä, siskona, tyttärenä, tätinä, serkkuna, lapsenlapsena ja työssäni opettajana.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa tekstiä 12! Miten ap olisi voinut ennustaa, että mies masentuu ja jää pois työelämästä? Ei mitenkään.

Itse taas näen, että ap:n tilanteessa on vaan suunta ylöspäin. Lapset kasvaa ja elämä helpottaa pikkuhiljaa. Mies tosin täytyy saada terapiaan ja osallistumaan edes johonkin perheen toimintoihin. Tuntuu siltä, että mies käyttää masennusta tekosyynä sille, ettei auta ollenkaan. Se on kohtuutonta ap:ta kohtaan. Ero ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos mies ei itse näe tarvetta mennä hoitoon. Uskon, että ap:n parhaat vuodet ovat vasta edessä.

Miten se ennustaminen liittyy ap:n omaan työssäkäyntiin...??

Nämä sääliä kerjäävät provot päättyvät aina pyyntöön auttakaa/mitä teen.

Kiitos taas hyvistä ajatuksista! Minulle jostain syystä tuo omakotitalo on ollut todella tärkeä tavoite elämässä. Kuulostaa naurettavalta, kun sen näin kirjoittaa julki. Aika materialistisia haaveita sitä ihmisellä on. On raskasta elää tuomitsevien katseiden alla. Meidän kummankin suvut vilisevät koulutettuja ihmisiä ja elämäntyylit sen mukaisia. Me olemme ainoa poikkeus, jota jaksetaan ihmetellä. Mutta onneksi on lapset! Heidän ansiosta jaksan. Ja se on totta, että naisen on jaksettava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Jospa tämä tästä taas muuttuisi valoisammaksi. Ap.

Erityislapsi laitoshoitoon jos lapsen hoito kuormittaa sinua ja mieheäsi liikaa. Hae miehellesi apua. Miten keskivaikean masennuksen vuoksi voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Eikö siihen tarvita joku muukin diagnoosi kuin pelkkä masennus.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä on koulutuksesi jos kerran saat pientä palkkaa. Onko palkka siis oikeasti pieni vai tuntuuko se vaan kun on niin monta lastakin elätettävänä.

Ala elää päivä kerrallaan ja iloitse asioista, joita elämässäsi on. Nämä voivat olla pieniä asioita, esimerkiksi kynttilöiden polttaminen tai puhdas koti. Harvojen ihmisten unelmat toteutuvat täysin. Monet ihmiset saa lapsia ollenkaan. Sillon hieno koti menettää täysin merkityksensä. Varmasti sinulla on tosi rankkaa, mutta muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lapset kasvavat!

Tuo on aina riskinä, kun lapsia hankkii. Ikävää, että teidän kohdallanne riski toteutui. Ennustan sinulle kuitenkin valoisaa tulevaisuutta, koska suhtaudut selvästi tilanteeseen rakentavasti ja järkevästi, vaikka valintasi eivät kaikilta osin ehkä olekaan olleet järkeviä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä sääliä kerjäävät provot päättyvät aina pyyntöön auttakaa/mitä teen.

Itse teen työtä erityislasten parissa ja alkoi minullakin provokello soimaan tämän tarinan yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsi laitoshoitoon jos lapsen hoito kuormittaa sinua ja mieheäsi liikaa. Hae miehellesi apua. Miten keskivaikean masennuksen vuoksi voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Eikö siihen tarvita joku muukin diagnoosi kuin pelkkä masennus.

Äläpä kalastele tietoja. Anna meidän masentuneiden lepäillä rauhassa kotona.

Minulla on diagnosoitu vaikea masennus ja olen nyt parin kk tauon jälkeen palaamassa työelämään. Olen ollut vastuussa perheemme elannosta yli 10 vuotta ja ero väikkyy mielessä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas hyvistä ajatuksista! Minulle jostain syystä tuo omakotitalo on ollut todella tärkeä tavoite elämässä. Kuulostaa naurettavalta, kun sen näin kirjoittaa julki. Aika materialistisia haaveita sitä ihmisellä on. On raskasta elää tuomitsevien katseiden alla. Meidän kummankin suvut vilisevät koulutettuja ihmisiä ja elämäntyylit sen mukaisia. Me olemme ainoa poikkeus, jota jaksetaan ihmetellä. Mutta onneksi on lapset! Heidän ansiosta jaksan. Ja se on totta, että naisen on jaksettava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Jospa tämä tästä taas muuttuisi valoisammaksi. Ap.

Ehkä sinun kannattaisi etsiä uusia ystäviä vaikka muita erityislasten äitejä tai muita vuokra-asujia kerrostaloalueeltanne. Mekin asumme vuokralla vaikka olemme koulutettuja erinäisistä tapahtumista johtuen ja omasta lähiöstä on löytynyt uusia ystäviä joilla ei ole kaikilla vaikka autoa ollenkaan. Työpaikalla tunnen toki olevani kummajainen kun pitäisi olla se okt mutta en puhu aiheesta. Niiden joilla on aina rahaa on myöskin vaikea ymmärtää köyhempien elämää. Sukulaisiin ottaisin etäisyyttä jos ei löydy aitoa halua auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas hyvistä ajatuksista! Minulle jostain syystä tuo omakotitalo on ollut todella tärkeä tavoite elämässä. Kuulostaa naurettavalta, kun sen näin kirjoittaa julki. Aika materialistisia haaveita sitä ihmisellä on. On raskasta elää tuomitsevien katseiden alla. Meidän kummankin suvut vilisevät koulutettuja ihmisiä ja elämäntyylit sen mukaisia. Me olemme ainoa poikkeus, jota jaksetaan ihmetellä. Mutta onneksi on lapset! Heidän ansiosta jaksan. Ja se on totta, että naisen on jaksettava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Jospa tämä tästä taas muuttuisi valoisammaksi. Ap.

Tavoitteellinen omakotitalo kuin romaanista Juoksuhaudantie.

Tuomitsevia katseita ja koulutettujen sukulaisten "parempi" elämäntyyli - josta te poikkeuksena.

Onneksi on lapset ja naisen osa on jaksaa. Mies masentunut ja työkyvyttömyyseläkkeellä.

----

Ei nyt ihan sitä omaperäisintä materiaalia, mutta kyllähän tälläkin saa kerättyä hyvin empatiaa.

Väittäisinpä että ne ihmiset joilla oikeasti on vaikeuksia elämässään (ja niitä on...) eivät retostele tilannettaan täällä AV-palstalla.