Rakastan vaan turhaan

Vuosikaudet olen rakastanut miestä joka on ystäväni. Miehellä ei ole samnalaisia tunteita kuin minulla, vaikka jonkin verran romanttisestikin minusta ajattelee. Toivon vaan että miehen tunteet joskus muuttuisivat mutta tuskin niin tulee käymään. Huonoa tässä on se, että koska hänellä on aina vaan paikka sydämessäni, ei sinne oikein muuta rakkkautta mahdu. Eli tapaan kyllä kivoja miehiä paljon mutta kukaan ei vaan ole se jonka oikeasti haluaisin. Olen yrittänyt hävittää tunteitani ja muuttanut jopa ulkomaille jotta pääsisin niistä eroon. Kokoajan kaipasin häntä ja kun taas olin Suomessa, oli kuin mitään välimatkaa ei koskaan olisi ollutkaan. Pelkään, että joskus kadun kun en etsinyt miestä jonka kanssa voisi olla oikea romanttinen suhde enkä saa lapsia. Mitä ihmettä vielä voisin tehdä...